Ensimmäiset reaktioni levystä olivat hämmentyneet tai oikeastaan jopa hieman pelokkaat sen suhteen, mitä olen taas ottanut kuunneltavaksi. Aloitusraita tuo aluksi mieleen System Of A Downin, mutta kun vokalisti Lord Campbell alkaa laulaa, on olo entistä hämmentyneempi – ei sillä, etteikö Campbell osaisi laulaa, mutta hänen äänessään on hyvin vahva ranskalaisaksentti, ja sen kun yhdistää mielikuvaan SOAD:sta, on lopputulos vinksahtanut. Silver Dustia ei voi ainakaan persoonattomuudesta syyttää. En ole hetkeen törmännyt näin erikoiseen mutta silti mielenkiintoiseen yhtyeeseen.

Silver Dustiin liittyy pari erikoista piirrettä: yhtye on Sveitsistä, Porrentruystä, joka sijaitsee aivan Ranskan ja Sveitsin rajan kupeessa. Sveitsi on monikulttuurinen ja -kielinen maa, jossa puhutaan saksan lisäksi ranskaa ja italiaa – tämän tiedon pohjalta selittyy siis se, miksi Lord Campbellin äänessä on vahva ranskalaisvivahde. Ranskan kieli näkyy albumilla myös siten, että kolmessa kappaleessa kuullaan ranskaa. Kaksikielisyys levyllä ei ole kuitenkaan ainoa mielenkiintoinen seikka, vaan yhtyeen ennakkoluulottomuus. ”The Age Of Decadencelle” rock, metalli, englannin ja ranskan kieli sekä suuruudenhulluus yhdistyvät erikoiseksi mutta kiehtovaksi vyyhdiksi.

”Welcome” on levyn yksi erikoisimmista ja raskaimmista kappaleista. Tervetulotoivotus alkaa rokkaavasti kuin mikä tahansa rock-kappale. Aluksi tunnelma on raskas ja Campbell laulaa matalalta muristen, mutta kappaleen aikana kuullaan myös kevyempää, ranskankielistä laulamista ja erilaisia efektejä. Seuraavana tuleva ”Heaven Knows” onkin täysi ääripää keveytensä ja keulahahmon korkealle nousevan äänen vuoksi. Neljäs kappale ”Shame On You!” tuo jälleen ponnekkuutta ja raskautta levylle, jonka turvin siirrytään kevyempään osastoon. Kertosäkeissä tunnelmaa kevennetään ja mukana on myös elektronisia efektejä, joita Silver Dust tuntuu suosivan. ”Morte D’aimer” nousee esille yksinkertaisen ja kauniin äänimaailmansa puolesta, johon ei voisi kuvitellakaan muuta kuin ranskankieliset sanoitukset. Albumin nimikkokappale alkaa raskailla riffeillä ja naiskuoron ulvonnalla, jotka herättävät yhtäläisyyksiä Rammsteinin suuntaan. ”The Age Of Decandencessa” kuullaan myös ”jodlaava” naisvokalisti, joka toi mieleeni myös jonkin muun yhtyeen, mutta en nyt muista kuollaksenikaan minkä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Pitkäsoiton lopussa on vielä kaksi raskasta, hiukan Rammsteinin suuntaan flirttailevaa kappaletta. Akustinen ”Forgive Me” päättää levyn leppoisassa tunnelmassa ja on mukavan yksinkertainen päätös näin monipuoliselle ja paikoin sekavallekin levylle. ”The Age Of Decandencen” yksi ehdoton vahvuus on sen monipuolisuus, mutta se on myös sen kompastuskivi. Silver Dust hyppii levyllään ääripäästä toiseen, minkä takia raskaamman ja kevyemmän musiikin ystävien on haastava ihastua siihen. Itsekin koin sen aluksi haastavaksi, mutta ajan kanssa aloin pitää tästä hedelmäsalaatista yhä enemmän. Levy suorastaan pakottaa kuuntelijan sietämään erilaisia yksityiskohtia, ja lopulta albumiin voi jäädä koukkuun. ”The Age Of Decadence” on monipuolinen ja erikoinen levy, jollaista ei tule joka päivä vastaan. Kokonaisuudesta löytyy ankarasti polkevia rockralleja mutta myös kauniita välikevennyksiä. Vaikka olin aluksi skeptinen ranskan kielen suhteen, täytyy minun nyt todeta, että ranskankieliset lyriikat todella toimivat Silver Dustin käsittelyssä. Jos kaipaat jotain uutta ja erilaista, tässä on etsimäsi.

7½/10

Kappalelista:

1. Welcome
2. Heaven Knows
3. My Heart Is My Savior
4. Shame On You!
5. Princesse De Ma Chair
6. Morte D’aimer
7. The Age Of Decadence
8. Now We Request
9. The Judgement Day
10. Forgive Me (Acoustic Version) (Bonus track)

Silver Dust Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen