Simon McBriden ”Recordings 2020–2025” on korkeatasoinen tilkkutäkki covereita sekä kitaristin omia kappaleita

Pohjois-irlantilainen Simon McBride ei ole nimi, joka olisi tiedossa läheskään kaikilla – vaikka kannattaisikin. Vuodesta 2022 Deep Purplen kitaristina toiminut McBride on soittanut määrätietoisesti kitaraa koko elämänsä ajan ja julkaissut albumeja niin eri kokoonpanoissa kuin omissa nimissäänkin. Edeltävän pitkäsoittonsa McBride julkaisi kolme vuotta sitten ja se kantoi nimeä ”Fighter”. Tuon pitkäsoiton tiimoilta kitaristi äänitti myös liudan cover-kappaleita sekä muutaman teoksen, jotka eivät päätyneet kyseiselle albumille. Nämä kappaleet päätyivät äänitteelle, joka kantaa nimeä ”Recordings 2020–2025”.

Viisitoista kappaletta kattava ”Recordings 2020–2025” on hieno kokonaisuus, joka pitää sisällään kuusi McBriden omaa teosta ja yhdeksän coveria. Lainakappaleiden joukosta löytyvät muun muassa Mr. Misterin ”Uniform Of Youth”, Duran Duranin ”Ordinary World”, Bryan Adamsin ”Kids Wanna Rock” ja Paul Rodgersin ”The Stealer”. Uudelleensovitukset kuullaan McBriden tyylille uskollisesti hyvin kitaravetoisina ja hänen karismaattisen lauluäänensä kera, jossa on hienoisia Scott Stapp -kaikuja.

Erityisen hienoiksi teoksiksi ovat muodostuneet uhmakas ”Uniform Of Youth”, surumielinen ”Ordinary World” ja rehevästi polkeva ”Grandma’s Hands”, joka on alun perin Bill Withersin käsialaa. Myös The Curen ”Lovesong” on saanut McBriden käsittelyssä katkeransuloisen ja kauniin muodon, jolla kitaristi on onnistunut tavoittamaan alkuperäisen sanoittajan Robert Smithin ajatukset ja tunteet. Ja vastaavasti Paul Rodgersin ”The Stealer” -coveri sisältää sellaisen määrän ruutia, että oksat pois.

Ja mitä tulee McBriden omiin kappaleisiin, eivät ne jää lainakappaleiden varjoon. Esimerkiksi ”Heartbreaker” on tuhdilla groovilla kuorrutettu poljenta, jonka vanavedessä ”Hell Waters Rising” lipuu vetäen kuulijan entistäkin syvemmälle. ”Fat Pockets” on nimensä mukaisesti leikkisän kuuloinen, vaikka eipä kappaleesta puutu melankoliaakaan. Pitkäsoiton päättävä ”So Much Love To Give” yllättää erikoisella introllaan sekä kokonaiskestollaan, joka yltää yhdeksään minuuttiin. Sen tiimoilta kappale sisältääkin eniten kitarasoolo-osuuksia, joissa osassa seikkaillaan jopa psykedelian puolella.

Siihen nähden, että ”Recordings 2020–2025” koostuu niin sanotuista ylijäämäpaloista ja covereista, on pitkäsoitto hämmästyttävän korkeatasoinen. Kokonaisuus ei ole summamutikassa kasattujen kappaleiden kyhäelmä, vaan moniulotteinen ja puhutteleva. Ja vaikka pitkäsoiton suurin anti ovat cover-kappaleet, ei se haittaa, sillä McBride on onnistunut räätälöimään niihin oman kädenjälkensä.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen