”Sinfonisen äärimetallin merkkiteos” – arvostelussa Septicfleshin live-albumi ”Infernus Sinfonica MMXIX”

Kreikan Ateenasta tuleva tumman ja myyttisen death metalin pioneeri Septicflesh lyö hihastaan melkoisen ässän. Helmikuussa 2019 Mexico Cityn Metropolitan Theaterissa yhdessä Toluca Philharmonica Orchestran ja kahden kuoron kanssa esitetty väkivahva keikkataltiointi julkaistaan sekä CD:nä, DVD:nä että Blu-ray:na.

15 kappaleen konserttituotanto tällaisenaan on ollut järkälemäinen prosessi. Yhtyeen viisikon lisäksi konserttiproduktiossa oli mukana yli satapäinen muusikoiden ryhmä. Kyseisen kokoisen pelimannijoukon osuuksien sovitus, treenauttaminen ja näinkin virheettömästi soimaan saaminen on ollut sen puuhamiehiltä valtava projekti. Tummasävyisten metalliyhtyeiden ryppäästä ainakin Paradise Lost on aiemmin onnistunut sinfoniaorkesterisovituksilla kuorrutettujen tekeleidensä kohdalla vähintään kohtalaisesti, mutta nyt tehdään kyseisessä tyylilajissa pohjat.

Septicfleshin omien kommenttien mukaan biisit kuullaan niiden ”koko sinfonisessa loistossa”, ja pääpiirteittäin herrat ovatkin oikeassa. Intron lisäksi albumin 14 tasavahvan kappaleen materiaali on valikoitu kokonaisuudessaan yhtyeen vuonna 2007 tapahtuneen reunionin ja uudelleentulemisen jälkeiseltä ajalta.

Show’ta pyörittää seremoniamestarin elkein yhtyeen jylhän karismaattinen keulahahmo, murisija-basisti Spiros ”Seth” Antoniou. Heti alkuun mainittakoon, että albumin ainoaksi isommaksi miinukseksi lankeaa herran aika ajoin yli-innokkaan imeläksi yleisönkosiskeluksi kömmähtävät fraasimaiset huudatukset ja tökeröt välispiikit. Varsinkin paikoin raivostuttavan tilannetajuttomasti herkkien kuoro- ja jousiosuuksien päälle vahvalla helleeniaksentilla mökelletyt ”Ladies and gentlemen, let’s destroy” -tyyppiset heitot vesittävät muutamassa kohdassa totaalisesti kappaleiden herkän draamankaaren.

On kuitenkin tunnustettava, että musiikillisesti ja sovituksellisesti kyseessä on muutoin ehdottomasti kaikin puolin onnistuneimpia äärilaidan metalliyhtyeen ja sinfoniaorkesterin kanssa tehtyjä kollaboraatioita koskaan. Septicfleshin kappaleissa on melodraamaa, mystisyyttä, eksoottisuutta ja nyanssitajuista turpiinlyöntiä juuri optimaalinen määrä tähän tarkoitukseen. Kappaleet soljuvat sisään useimmiten vaskipuhallin- ja jousisektioiden saattelemina upeasti, mikä tuo suvantovaiheissa biisien julman raskaaseen, paikoin teolliseenkin metallimaisuuteen luonnollista sävykkyyttä, herkkyyttä, autenttisuutta ja myös sävellyksellisesti historiallista narratiivia.

Hienosti soivien kuorojen lauluosuudet sekä puhtaista lauluista vastaavan yhtyeen kosketinsoittaja-kitaristi Sotiris Vayenasin toteavaan sävyyn laulamat puhtaat vokaalit tuovat pitkin matkaa maukasta vastapainoa ”Sethin” tannerta järisyttäville murinoille. Vuosien varrella Septicflesh on kypsynyt ja ammentanut onnistuneesti sävyjä omanlaiseensa soitantaansa mm. Samaelilta ja Gojiralta. Nämä piirteet kuuluvat etenkin kitaristien Christos Antonioun ja Dinos Prassasin riffikäsityössä.

Ajoittaisesta naiskuorolaulujen taka-alalle jäämisestä huolimatta albumin soundit ovat tuhdit, pehmeät ja kaikin puolin tasapainoiset ja hyvin erotellut. Entinen Decapitated-rumpali, vuodesta 2014 Septicfleshin riveissä soittanut itävaltalaisrumpali Kerim ”Krimh” Lechner soittaa konsertin läpi voimalla, tyylillä ja erittäin nyanssirikkaasti. Miehen rytmityöstä on viimeisten vuosien aikana jalostunut olennaisin osa yhtyeen timanttisesti toimivaa, rytmistä selkärankaa.

Noin 80-minuuttinen, orkestroitu setti on sovitettu ällistyttävän dynaamiseksi ja miellyttäväksi kuuntelukokemukseksi optimaalisesti oikeisiin kohtiin ujutetuilla kuoro- ja orkesteriosuuksilla. Parhaiten edukseen verrattaen tasavahvasta livesetistä nousevat upeat ”Martyr”, ”Prototype”, ”The Pyramid God”, ”Communion” ja ”The Vampire From Nazareth. Jo ”Titan”albumin erikoispainoksella sinfonisessa asussa studioversiona julkaistu ”The Dogma of Prometheus”, tarkalla katuporakitaroinnilla tajuntaa tärisyttävä ”Lovecraft’s Death” ja komeita teemamelodioita myötäilevillä yleisönhuudatuksilla eteenpäin kantava ”Anubis” kruunaavat todella hienon ja massiivisen kokonaisuuden.

”Infernus Sinfonica MMXIX”:n sinfonisen myllytyksen kokemisen jälkeen olo on autuas. Suorastaan valaistunut. Kyseessä on yksi vuoden kunnianhimoisimpia ja musiikillisesti komeimmin soivia raskaan musiikin albumeja.

9/10

Kappalelistaus:

    1. Intro
    2. Portrait Of A Headless Man
    3. Martyr
    4. Prototype
    5. The Pyramid God
    6. The Enemy of Truth
    7. Communion
    8. The Vampire of Nazareth
    9. Dogma of Prometheus
    10. Lovecraft’s Death
    11. Dante’s Inferno
    12. Persepolis
    13. A Great Mass of Death
    14. Anubis
    15. Dark Art

 

Kommentoi julkaisua