Sinfonista death metallia Hollannista: haastattelussa perjantaina uuden albuminsa julkaiseva Bleeding Gods
Hollantilainen sinfonista death metallia Septic Fleshin sekä Fleshgod Apocalypsen hengessä soittava Bleeding Gods julkaisee perjantaina Nuclear Blast Recordsin kautta seuraavan, ”Dodekathlon” -nimisen albuminsa. Tavoitimme puhelimitse yhtyeen kitaristina toimivan Ramos Ploegin, joka valotti meille hieman taustoja tulevasta albumista sekä yhtyeen tulevaisuuden näkymistä.
Miten teillä ja bändillä on lähtenyt talvi käyntiin?
Mainos päättyy
Ramos: Hyvin, ensilumi on satanut Hollannissa kolme päivää sitten. Teimme sopimuksen Nuclear Blastin kanssa ja nyt on ollut hyvin kiireistä promotoidessa. Albumimme julkaistaan tammikuussa, mikä on hyvä alku vuodelle 2018.
Puhuit sopimuksesta Nuclear Blastin kanssa. Oliko teillä jo albumi valmiina ennen kuin lähestyitte levy-yhtiötä, ja oliko teillä useampia yhtiöitä joista valita?
Ramos: Kyllä ja ei. Olen ollut yhteyksissä Nuclear Blastin kanssa nyt kymmenen vuotta myös aikaisemman bändini kanssa. 2016 äänitimme kolmen kappaleen promon, jonka lähetin Nuclear Blastille, enkä ollut varma saisimmeko sopimusta. Halusimme tietenkin Nuclear Blastille, sillä se on isoin ja tärkein yhtiö alueella. Promon jälkeen aloimme tehdä albumia. Äänitimme koko albumin, hoidimme kuvitukset, bookletin ja toimitimme koko paketin Nuclear Blastille. He olivat siitä hyvin innoissaan sekä brittien että USA:n toimipisteillä.
Mainos päättyy
Olin itse asiassa aikeissa kysyä vähän taustojasi kitaran soitosta. Mikä sai sinut aloittamaan soittamisen ja mitkä bändit ovat vaikuttaneet sinuun kitaristina? Soundissanne on havaittavissa sinfonisia death metal -vaikutteita ja mieleeni tulivat bändit kuten Fleshgod Apocalypse ja Dimmu Borgir. Oletko saanut tämän kaltaisilta bändeiltä vaikutteita?
Ramos: Kaikki alkoi kun olin noin 12-vuotias. Guns n’ Rosesista ja Metallicasta se meni Slayeriin ja Cradle of Filthiin sekä Dimmu Borgiriin tietysti. Aluksi soitin kirataa makuuhuoneessani. Sain ensimmäisen kitarani isältäni ollessani 10- tai 12-vuotias. Otin yhden kitaratunnin enkä pitänyt siitä, joten opettelin itse. Vaikutteita olen saanut Dimmu Borgirilta, Cradle of Filthiltä ja Fleshgod Apocalypselta myös. Vähän Nileltä ja Kreatorilta. Mutta nämä vaikutteet tulivat myöhemmin, aikaisin 90-luvulla ehkä.
Tulette julkaisemaan ”Dodekathlon” -albuminne tammikuussa. Kertoisitko vähän albumin kirjoitusprosessista? Oliko teillä selkeä käsitys mitä halusitte luoda, verrattuna debyyttialbumiin?
Mainos päättyy
Ramos: Ensimmäinen albumimme ”Shepherd Of Souls” oli enemmän tavallista death metalia joillain tuoreilla vaikutteilla. Hausimme tehdä siitä enemmän musiikillista, kuin vain metallia tai vain blast beatia. Meillä oli haaste tehdä enemmän musiikkia metalliin. Kun äänitimme promon vuonna 2016, pyysimme bändin ystävää, Martin Powellia, joka on ollut kosketinsoittajana Cradle of Filth– sekä My Dying Bride -bändeissä mukaan ”tekemään taikojaan”, kuten kosketinosuudet sekä orkesterin kappaleisiin, koska hän on hyvä niissä. Hän lähetti kappaleet takaisin ja ne kuulostivat mahtavilta. Musiikki oli muuttunut täysin, joten päätimme tehdä seuraavan albumin siihen tyyliin. Sitten on myös konsepti. Halusimme tehdä yhden tarinan sisältävän konseptialbumin usean eri tarinan sisältävän kappaleen sijaan.
Oliko debyyttialbuminnekin sellainen, vai onko tämä ensimmäinen konseptialbuminne?
Ramos: Tämä on ensimmäinen konseptialbumi. ”Shepherd Of Souls” -albumilla on 10 kappaletta, joista jokaisella on oma tarinansa tai myyttinsä. Yksi kappaleista kertoo viikinkijumalista ja yksi kappale kreikkalaisista jumalista. Muutama kappale egyptiläisistä jumalista. Nyt valitsimme yhden tarinan, yhden myytin.
Voisitko kertoa siitä vähän?
Ramos: Tietenkin. Meillä oli useita tarinoita, joista halusimme kirjoittaa, mutta vokalistimme ehdotti tarinaa Herkuleksen 12 urotyöstä. Päädyimme siihen, koska kaikki tietävät sen, ja se tarjosi haasteen kirjoittaa 12 kappaletta albumille. Kappaleista jokainen kertoo yhdestä urotyöstä ja ne muodostavat yhdessä tuon tarinan. Se on 12 kappaleen palapeli, jonka palat yhdessä kertovat yhden suuren tarinan.
Millainen tekoprosessi oli, ja oliko teille vaikeampaa tehdä konseptialbumi kuin kasata erillisiä kappaleita? Voisin kuvitella sen olevan haastavampaa saada kappaleet sopimaan ja sulautumaan yhteen albumilla.
Ramos: Se oli haaste sekä musiikillisesti että tietenkin myös lyriikoiden puolesta. Taisimme kirjoittaa noin 16-18 kappaletta albumille. Poistimme osan kappaleista ja lisäsimme sekä poistimme joistain riffejä. Kesti pitkään ennen kuin meillä oli 12 hyvää yhteen sopivaa kappaletta. Emme halunneet albumin ensimmäisen neljän kappaleen olevan blast beatia, sitten kolme kappaletta keskitempolla ja loput nopealla.
Mainos päättyy
Oliko teillä suunnitelmana tuoda itsenne esiin mahdollisimman monipuolisena bändinä albumilla, niin että kuulija näkee kaikki puolet bändistä?
Ramos: Kyllä, meillä oli suunnitelma tietenkin. ”Shepherd Of Soulsin” jälkeen halusimme tehdä siitä enemmän musiikkillisempaa, kuten sanoin. Tämä albumi on yhä death metalia, thrashillä terästettynä, johon lisäsimme myös black metal -riffejä sekä tietenkin myös koskettimet, orkesterin ja klassisen kitaran. Pelkän örinän lisäksi on myös puhuttuja sanoja. Musiikki on siis hyvin erilaista, joten kyllä, sanoisin suunnitelman olleen ehdottomasti luoda musiikillisempi albumi kuin mitä edellinen oli.
Puhuit entisestä Cradle of Filthin kosketinsoittajasta. Tekikö hän kaikki kosketinosuudet albumillenne, vai onko teillä kosketinsoittaja?
Ramos: Ei, hän teki kaiken. Kun äänitimme albumin, lähetimme äänitteet Englantiin ja hän teki taikojaan. Meillä ei ole kosketinsoittajaa, vaan koskettimet ovat nauhalla.
Tulette siis soittamaan koskettimet taustanauhalta keikoilla?
Ramos: Kyllä, mutta toivomme, että jos showmme olisi tarpeeksi iso, hän ehkä soittaisi livenä. Mutta emme tiedä siitä vielä.
Eli tulemme ajan kanssa näkemään kuinka käy.
Ramos: Niin, se ei ole välttämättä mahdollista. Hän asuu Briteissä ja me emme.
Ylensä sinfoniset bändit pyrkivät kuulostamaan mahdollisimman suurilta ja massiivisilta. Onko se ollut tavoite teillekin?
Ramos: Kyllä, myös tuotannon puolesta.
Kyse on joskus varmaan myös budjetista. Olenko oikeassa jos sanon, että voisitte tehdä enemmän suuremmalla budjetilla?
Ramos: Tietenkin. Suuremmalla budjetilla voisimme käyttää oikeaa orkesteria tai oikeaa kuoroa.
Onko haaveenne saada tulevaisuudessa käyttöön oikea orkesteri tai muuta sellaista?
Ramos: Kyllä. Se on ikään kuin seuraava taso, seuraava askel, joten jos budjetti riittää niin miksi ei. Haluaisimme myös Martin Powellin, sillä teimme promon vuonna 2016 ja tämän albumin hänen kanssaan, ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä.
Omasta kitaraosuudestasi albumilla: Oliko sinulla tietty visio, kuinka halusit kitaran tulevan esille albumilla?
Ramos: Kyllä, kitara on paljon monipuolisempi tällä albumilla. Meillä on nyt toinen kitaristi mukana bändissä, joka on hyvin taitava lead-kitaristi. Toisen kitaran voimin voimme tehdä paljon asioita, joita eimme edellisellä albumilla pystyneet. Lopputulokseen olemme hyvin tyytyväisiä.
Onko lyriikoissa taas aiheena jumalat? Uskotteko itse jumaliin?
Ramos: Vain yksi puolijumala. Emme usko. Uskon elämään ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, sitä en tiedä. Albumin konsepti on myytti, joten en tiedä onko sitä ikinä tapahtunut vai ei.
Oliko albumin teeman valitseminen helppoa? Miten päädyitte tähän aiheeseen, ja luetko itse paljon kirjoja?
Ramos: En, mutta Mark lukee. Hän on kuin kävelevä kirjasto ja tietää paljon kreikkalaisesta mytologiasta. Idea 12 urotyöstä 12 kappaleena oli myös hieno.
Millaisia suunnitelmia teillä on albumin julkaisun jälkeen? Aiotteko soittaa paljon livenä, ja onko teillä jo keikkoja tiedossa esimerkiksi kesän festivaaleilla Euroopassa?
Ramos: Haluamme tietenkin. Suunnitemissa on kiertue sekä ensi vuoden festivaalikausi. Mutta nyt on joulukuu ja festivaalit julkaisevat esiintyjiään, joten taidamme olla vähän myöhässä tulevan kesän festivaaleille. En tietenkään toivo sitä, sillä haluamme soittaa festivaaleilla niin paljon kuin mahdollista. Nyt tiedossa on albumin julkaisukeikka 2. helmikuuta, mutta se on Hollannissa. Esiintyminen Slovenian Metal Days -festivaaleilla on myös tulossa. Neuvottelemme parhaillaan muistakin esiintymisistä, joten suunnitelmia on, mutta ei mitään varmaa vielä.
Kuuntelin albumin ennen tätä haastattelua ja pidin siitä kovasti. Haluaisin nähdä bändinne livenä jos Suomen keikka on tulossa.
Ramos: Suunnitelmissa on myös esiintymiset Skandianviassa. Tanskassa, Suomessa, Norjassa… Toivottavasti tulemme vielä tänä vuonna.
Kuinka paljon olet saanut vaikutteita pahjoismaista?
Ramos: Olen ollut fani ja kuunnellut viimeiset 16-20 vuotta pohjoismaisia bändejä, kuten Immortal ja Dimmu Borgir.
Tiedätkö yhtään suomalaisia bändejä? Esimerkiksi Horna ja Impaled Nazarene?
Ramos: Impaled Nazarenen tiedän, kuuntelin sitä 90-luvulla. Tiedän bändien, joita kuuntelen olevan Skandinaviasta, mutta en oikein tiedä mistä maasta tarkalleen. Hollannin ja Belgian suhteen on vähän sama, joskus jotkut pitävät niitä samana.
Millainen extreme-metalli -skene Hollannissa on ja miten tämä musiikki nähdään siellä?
Ramos: Hyvin. Lähes joka torstaina, perjantaina ja lauantaina on keikka jossain. Maa ei ole kovin iso, joten aina on joku bändi soittamassa lähellä. Vanhat bändit, kuten Sinister ja Altar jatkavat toimintaansa, mutta lähinnä Hollannin ulkopuolella.
Nykyään musiikkibisneksellä ei tee niin hyvin rahaa. Kuinka vaikeaa on mielestäsi nuorten bändien, kuten itsenne, saada elantonsa musiikista?
Ramos: Täytyy tehdä paljon kiertueita ja soittaa livenä. Elämme digitaalista aikaa, joten kaikki lataaminen netistä on tärkeää nykyään. Ennen oli vain CD:t ja vinyylit, kun taas nykyään musiikkia lölytyy Deezeristä ja Spotifysta.
Käytättekö itse näitä musiikkipalveluja? Keräätkö yhä levyjä, vai oleko myynyt kaikki pois?
Ramos: Kyllä, minulla on Spotify. En ole myynyt levyjä, mutta olen muuttanut pari kertaa, jolloin joitain on hukkunut. Olen yhä keräilijä, mutta nykyään enemmän ja enemmän digitaalisen musiikin ystävä.
Ostatko siis itse digitaalisia albumeja etkä vain kuuntele Spotifystä tai Youtubesta?
Ramos: Kyllä. Jos pidän albumista, ostan sen. Mutta myös fyysisenä, sillä haluan nähdä kansitaiteen ja bookletin.
Bändinne on melko visuaalinen, levynne kansitaide on hieno ja musiikkivideonne näyttävät hyviltä. Kuinka tärkeää bändin visuaalinen puoli on mielestäsi?
Ramos: Se on hyvin tärkeää, koska meistä tuntuu, että fanien on saatava täysi kokonaisuus muutakin kuin vain musiikkia. On luvassa hienoja asioita, joita en voi vielä paljastaa.
Kiitos paljon haastattelusta ja onnea albuminne kanssa. Onko jotain, mitä haluaisit vielä sanoa suomalaisille faneille?
Ramos: Haluaisin kovasti tulla Suomeen, se on todella hieno paikka. Toivottavasti saamme Suomen osaksi Skandinavian-kiertuettamme vuonna 2018.