Sinfonista suuruudenhulluutta: haastattelussa massiivisen rockoopperan julkaiseva Therion
Ruotsalainen sinfonista metallia soittava Therion julkaisee helmikuussa kaiken kaikkiaan 46 kappaleesta koostuvan rockoopperan nimeltä ”Beloved Antichrist”. Albumi pohjautuu löyhästi Vladímir Soloviovin ”A Short Tale Of The Antichrist” -rockoopperaan. Tavoitimme puhelimitse yhtyeen laulajana toimivan Christofer Johnssonin ja keskustelimme tulevasta albumista sekä siitä, millainen projekti näin massiivisen rockoopperan kasaaminen kokonaisuudessaan oli. Voit lukea haastattelun tästä:
Terve Christopher. Kuinka talvi on lähtenyt käyntiin sinulla ja bändillä?
Mainos päättyy
Christopher: Nyt on satanut lunta ja näyttää talviselta. Asun keskellä metsää ja puhelu saattaa hyvinkin katketa, joten voin joutua soittamaan sinulle takaisin.
Olette aikeissa julkaista massiivisen kolmetuntisen rockoopperan helmikuussa. Milloin aloit kirjoittamaan musiikkia albumille?
Christopher: En muista aivan tarkkaan, mutta aloin kirjoittamaan tavallista oopperaa vuonna 2002 tai 2003. Jäin silloin jumiin sen kirjoittamisen kanssa. Vuonna 2012 kysyin itseltäni tarvitseeko minun kirjoittaa tavallinen ooppera, onko minulla jotain todisteltavaa? Päädyin lopputulokseen, että ei ole ja ryhdyin tekemään sitä missä olen hyvä, eli yhdistin oopperan rock-musiikkiin. Ryhdyin muokkaamaan vanhoja kirjoittamiani ideoita, mutta ajattelin käyttää oopperaa varten suunniteltua tarinaa. Näin syntyi idea rockoopperasta. Vuodet 2012-2015 käytimme kirjoittaessa tarinaa ja lisää musiikkia albumille. Kirjoitimme itseasiassa albumille neljä tuntia musiikkia, mutta ajattelimme, että se olisi vähän liikaa. Ihmiset eivät jaksaisi niin pitkään, vaan nukahtaisivat kesken kaiken. Leikkasimme levyn kolmeen ja puoleen tuntiin, jonka sitten nauhoitimme. Kun levy oli miksattu, kuuntelin sitä ja ajattelin että se on vieläkin liian pitkä. Niinpä päädyimme levyn nykyiseen pituuteen kolme tuntia ja neljä minuuttia. Kolme tuntiakin on minusta todella pitkä, se menee siinä rajoilla, että ihmiset jaksavat yhä kuunnella sen livenä.
Mietinkin miten nykypäivän ihmiset, jotka eivät jaksa kuunnella kerralla edes yhtä normaalin pituista albumia, mahtavat jaksaa kuunnella kolmetuntisen rockoopperan?
Christopher: Toisaalta emme voi myöskään tehdä 15 minuutin pituista rockoopperaa, vain koska ihmiset ovat laiskoja. Tätä albumia ei ole suunnattu vain faneillemme vaan myös valtavirran musikaalien kuuntelijoille. Niille, jotka menisivät kuuntelemaan esim. Rock of Agesia tai Oopperan kummitusta. Joten meidän on tasapainoteltava sen välillä mistä fanimme pitäisivät ja mistä äitimme pitäisivät.
Halusitte siis tehdä oopperan, josta molemmat puolet pitäisivät?
Mainos päättyy
Meidän oli pakko, sillä faneillemme saisimme myytyä ehkä yhden konsertin albumin tiimoilta. Esityksen tuotanto on kuitenkin niin suuri, että emme pystyisi heittämään vain yhtä konserttia ja vaihtamaan kaupunkia, kuten normaaleilla kiertueilla. Pelkästään esityksen kasaamiseen ja purkamiseen pitää molemmille varata päivä aikaa. Meidän pitää myydä lippuja monelle esitykselle joka kaupungissa. Tämän takia meidän pitää saada myös valtavirta kiinnostumaan oopperastamme.
Albumin teko oli myös haastavaa, koska sille piti saada paljon variaatiota. Esimerkiksi ei riittänyt, että kirjoitamme albumin vain e- ja a-sävelistä, kuten monet rock-bändit tekevät. Se toimii, jos albumilla on kymmenen kappaletta, mutta se ei toimi kolmetuntisessa rockoopperassa. Albumilla piti siis olla variaation takia paljon sävellajin ja tempon muutoksia sekä eri tahtilajeja. Normaalisti kun teemme Therionin albumia, emme juurikaan edes ajattele kyseisiä asioita, vaan teemme vain kappaleita ja jos ne ovat hyviä, niin ne päätyvät albumille. Nyt sävellystyö oli kuitenkin vaikeampaa. Metallibändin on helppo tehdä sävellys sotakohtaukseen, mutta kun kyseessä on romanttinen tai tanssikohtaus, säveltäminen ei olekaan enää niin helppoa. Viimeiseksi jääneiden kohtausten sävellys oli meille aivan painajaista.
Albumin teko oli varmasti haastavaa, pelkästään tarinan monien eri hahmojen suunnittelu.
Christopher: Tarinassa oli alunperin 29 eri hahmoa, mutta leikkauksien jälkeen niitä päätyi lopulliseen versioon 27. Laulajien löytäminen eri rooleihin toi oman haasteensa, koska eri hahmoille haluaa eri äänet, jotta ne erottuisivat hyvin toisistaan. Päädyimme ratkaisuun, jossa osa laulajista esittää useampaa eri hahmoa. Se on aika yleinen tapa oopperoissa. Esityksessä on 15 eri laulajaa, jotka esitävät 27 hahmoa. Monet sivuosahahmojen esittäjät esittävät useampaa eri sivuhahmoa.
Mainos päättyy
Oliko sinulla heti laulajat eri rooleihin mielessäsi?
Christopher: Joihinkin rooleihin minulla oli heti laulajat mielessäni, joihinkin ei. Olen vuosien varrella työskennellyt monien eri laulajien kanssa, joten minulla on melko pitkä lista nimiä mielessäni. Ongelma vain oli se, että useimmat heistä, joiden kanssa olimme työskennelleet aiemmin, olivat kiireisiä muiden projektien kanssa. Saimme kuitenkin muutaman vanhan tutun mukaan. Loput laulajista meidän piti hankkia suositusten ja esiintymiskokeiden kautta.
Tuotantonne on mennyt uuden albuminne myötä todella suureksi. Tuntuuko sinusta, että kyseinen albuminne tulee olemaan uranne huippukohta? Mitä teette seuraavaksi?
Christopher: En osaa sanoa mihin menemme tai mitä teemme seuraavaksi. Emme suunnittele tällaisia asioita. Jos joku oli kysynyt minulta puoli vuotta ennen rockoopperan työstämistä, että ”mitä jos tekisitte rockoopperan?”, olisin varmaan vastannut että enpä tiedä. Se on aina vähän yllätys minullekin.
Mainos päättyy
Olette varmaankin bändi, jolla ei ole niin suuria paineita pysyä tietyssä muotissa kuin tavallisilla rock-bändeillä. Teillä on kenties hieman vapaammat kädet?
Christopher: Bändillä kuten AC/DC on se tietty tyyli, jossa on pysyttävä ja jonka mukaan uudet biisit on tehtävä. Me Therionin kanssa voimme koittaa erilaisia asioita ja niin sanotusti päästä pälkähästä, koska ihmiset ovat tottuneet siihen. Kun teimme toista albumiamme, meitä haukuttiin, koska soitimme death-metallia ja käytimme kosketinsoittimia. Olimme varmaan The Gatheringin kanssa yksi ensimmäisiä, jotka käyttivät death-metallissa kosketinsoittimia. Kolmannen levymme aikoihin aloimme yhdistellä musiikkiimme perinteisempään metalliin Lähi-Idän vaikutteita. Emme olleet ehkä ensimmäisiä, mutta heidän joukossaan. Muistan, kun meille sanottiin, että perinteisen metallin ja death-metallin sekoittamisella ei ole tulevaisuutta, mutta sillähän esimerkiksi In Flames on myöhemmin uransa luonut. Lähi-Idän vaikutteiden takia musiikkiamme taas haukuttiin kameli- tai kebab-musiikiksi. Death ja black metalli oli luultavasti viimeinen iso ”wow-hetki” meille, kuulostamme joltain mitä emme ole ennen kuulleet. Sen jälkeen musiikkimme tekeminen on ollut vähän kuin uusien drinkkien sekoittamista. Baarissa on eri juomia, joita voit sekoittaa keskenään ja yrittää keksiä uusia drinkkejä. Pulloja on kuitenkin vain rajallinen määrä. Minusta nykyään onkin kovin vaikeaa olla omaperäinen. Ehkä pitäisi sekoittaa mongolialaista kurkkulaulua ja säkkipillejä grindcoreen. Silti olisit varmaan vain bändi, joka sekoittaa eri juttuja yhteen. Nykyään ehkä olemmekin kaikki samassa tilanteessa AC/DC:n kanssa. Yritämme vain tehdä hyviä uusia kappaleita ennemmin kuin yrittäisimme kuulostaa omaperäiseltä.
Oletko aina halunnut olla bändissä, jota ei voida luokitella yhden genren alle?
Christopher: Minä vain kirjoitan kappaleita joista pidän. Olisin ihan hyvin voinut olla AC/DC:n tai Motörheadin kaltaisessa bändissä, rakastan sellaisia bändejä. Tykkään todella monenlaisesta musiikista ja olen aina tehnyt musiikkia niin etten välitä mitä muut ajattelevat siitä. Emme päässeet neljällä ensimmäisellä albumillanne mihinkään, koska niitä pidettin outoina. Sen takia meidän oli myös vaikea päästä kiertueelle, koska emme oikein sopineet samalle kiertueelle minkään bändin kanssa. Ensimmäinen bändi, jonka kanssa sovimme samalle kiertueelle oli Amorphis. Sen kiertueen jälkeen saimme tarpeeksi suosiota, jotta pääsimme tekemään omia kiertueita.
Ette siis sopineet mihinkään tyypillisiin genreihin?
Christopher: Inspiroiduin kovasti Celtic Frostin ”Into the Pandemonium” -albumista. Celtic Frost oli silloin kuitenkin jo yhtye, joka oli kiertueilla pääesiintyjän paikalla. Se oli heille helpompaa, koska heidän ei tarvinnut päästä kiertueilla lämppäri -bändiksi. Ihailin kuinka he eivät välittäneet muiden mielipiteistä, vaan tekivät sellaista musiikkia johon itse uskoivat. Minusta monien bändien ongelma on, että he haluavat päästä suosituiksi tai pitää suosionsa ottamatta riskejä musiikkinsa kanssa. Minusta et kuitenkaan ansaitse suosiotasi, jos et ole valmis kokeilemaan uusia juttuja ja tekemään sellaista musiikkia johon itse uskot, vaan teet samaa juttua levy toisensa jälkeen.
Ilman ensimmäistä levyä ei olisi sitä viidettätoistakaan. Jokaisen levyn tekeminen on siis vähän kuin oppimisprosessi?
Christopher: Judas Priest on tehnyt urallaan parempia ja huonompia albumeita. Esimerkiksi ”Point of Entry” ja ”Ram it Down” eivät ole mitään maailman parhaita albumeita, mutta ainakin he kuulostavat erilaiselta eri levyillä ja se tekee heidän musiikistaan mielenkiintoista.
Hieman bändinne tulevaisuudesta, oletteko siis järjestämässä kiertueen uuden albuminne ympärille?
Christopher: Albumi on suuniteltu esitettäväksi. On siis suuri epäonnistuminen jos näin ei tapahdu. Tulemme tekemään ainakin muutaman esityksen sen tiimoilta. Se tulee olemaan hyvin hankalaa ja kallista ja meidän täytyy löytää ihmisiä, jotka osaavat järjestää teatteriesityksen, koska me osaamme järjestää vain rock-konsertteja. Esitykset vaatisivat myös laajaa promotointia, jotta se saavuttaisi valtavirtayleisön. Vuoden 2018 alkupuoliskon kierrämme tekemässä normaaleja keikkoja, joissa soitamme muutaman uuden kappaleen ja klassikoitamme. Sen jälkeen mietimme miten saamme teatteriesitykset järjestymään.
Kiitokset haastattelusta ja hyvää jatkoa! Haluatko sanoa jotain suomalaisille faneillenne?
Christopher: Minun piti itse asiassa pyytää Tarja Turusta johonkin rooliin, mutta minulla ei ollut mielessä yhtä tiettyä roolia, johon hän olisi sopinut täydellisesti, enkä ollut varma olisiko meillä varaa häneen. Tulemme tekemään kolme keikkaa Suomessa keväällä, soitamme jossakin kaupungissa, josta en ole ennen kuullutkaan. On aina mukavaa mennä uusiin paikkoihin, siitä tulee varmasti hauskaa.
Therion Suomessa:
23.03. FIN Helsinki – Nosturi
24.03. FIN Jyväskylä – Lutakko
25.03. FIN Tampere – Olympia-Kortteli
