Vuonna 2000 perustettu De Lirium’s Order on ehtinyt kulkea jo pitkän tien urallaan. Melkein 20-vuotias kotimainen, teknistä death metalia taituroiva kokoonpano on pitkällä urallaan julkaissut kuitenkin vain yhteensä neljä studioalbumia, joista uusin on tämän arvion kohteena oleva ”Singularity”. Sen ja sitä edeltävän ”Veniversum”-albumin välillä on rapiat neljä vuotta. Yhtye on siis selvästi ottanut aikansa uuden materiaalin tekemisessä.

De Lirium’s Orderin debyyttialbumi ”Victim no. 52” oli upean brutaali ja orgaaninen moukari vuonna 2004, kun taas vuoden 2012 ”Veniversum” oli tasapaksu ja mielikuvitukseton. Kaikki julkaisut ovat olleet siis vaihtelevan laatuisia, mutta kuitenkin yhteneviä yhdessä seikassa: ne eivät ole olleet mitenkään mullistavia.

Heti kättelyssä on turvallista todeta, että ”Singularity” on yhtyeen eklektisin ja mielikuvituksellisin julkaisu tähän päivään mennessä. Se on huomattavasti dynaamisempi ja virtaviivaisempi kokonaisuus kuin yksikään bändin teos aiemmin. Massiivinen ja konseptuaalinen albumi on kuin sekoitus Ayreonin fantasiamaailmoja ja Devin Townsendin eeppisyyttä.

Mukana on huomattavasti enemmän ilmaa, jonka annetaan virrata kappaleiden läpi ilman, että biisejä täytetään ylitsevuotavalla riffisalaatilla ja äänimassalla. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat kappaleet ”The Billion Year Contract” sekä ”The End of Time”. Nopeampaa antia edustaa hyvin ”Surfaced”, jossa liikutaan paikoitellen lähellä obscuramaista paatosta. Samaten huikea ”Orion’s Cry” on täynnä maukkaita polveilevia riffejä, adrenaliinia tihkuvia blast beatteja sekä aivan erityisen kauniita harmoniaratkaisuja ja mielikuvituksellisia sovituksia. Kyseessä on helposti yksi albumin parhaimmista kappaleista, ellei jopa paras.

Kappaleissa on myös huomattavasti enemmän vaikutteita metallin ulkopuolelta kuin aiemmin. Albumin loppupuolelle sijoittuva ”Acoustic Medley” on erittäin komea kumarrus 70-luvun progressiiviseen rockiin á la Genesis, hieman Paco De Lucíalta haiskahtavaan flamencoon kuin myös aitoon argentiinalaiseen tangoon. Myös albumin kahdeksas raita ”Piazzolla” ojentaa kätensä nimellään ja muutamilla välisoitoillaan maestro Astor Piazzollan suuntaan. ”Orion’s Cry” puolestaan kuulostaa hieman siltä, että sinne on kudottu sekaan hienoisia renessanssiajan vokaalimusiikista ammentavia osioita ja ideoita.

De Lirium’s Order on onnistunut selvästi luomaan uransa parhaan teoksen, joka sisältää helposti joukon bändin parhaimmistoon nousevia kappaleita ja virkistäviä ideoita. Vaikka se onkin iso askel yhtyeelle, en missään kohtaa kuitenkaan tuntenut, että nyt oltaisiin jonkin erityisen tai ainutlaatuisen äärellä. De Lirium’s Order on ollut olemassa lähes 20 vuotta, mutta julkaissut vain kourallisen albumeita. Vasta nyt yhtyeen musiikissa ovat päässeet kunnolla valtaan sellaiset vaikutteet ja sävellystekniikat, joita genressä on ehditty jo kosolti tutkimaan ja vakiinnuttamaan.

Kykenen kuulemaan rivien välistä, että ”Singularity” pyrkii toisinaan lähelle The Facelessin ”Autotheismia”, mutta siitä jäädään kauas. Yhtye on valitettavasti jäänyt hieman jälkeen maailmassa, jossa on sellaisia death metalin innovaattoreita ja suunnannäyttäjiä kuten Ne Obliviscaris, Rivers of Nihil, Alkaloid, Fallujah ja Black Crown Initiate ja Fractal Universe. Kotimaassakaan ei tarvitse kaukaa etsiä, kun yhtyeet kuten Raster Density pitävät genreä hengissä. De Lirium’s Order ei yllä samanlaiseen tuoreuteen ja jännittävyyteen, vaan on toisinaan myös muita juustoisempi. Esimerkiksi nimikkokappaleen lopussa koomisella matalalla äänellä tulkittu runonpätkä kuulostaa joltain, mitä voisi hyvin kuulla larppaajien iltapäiväkerhossa.

Toivottavasti De Lirium’s Order kuitenkin jatkaa tällä tiellä. Luomishalun kuulee ja aistii bändin musiikista, ja ”Singularity” osoittaa yhtyeen harpanneen valtaisan hypyn omissa sävellyksissään. Toivottavasti seuraavaa albumia ei tarvitse odota neljää vuotta, vaan saamme kuulla lisää kehittymistä jo pian.

5½/10

Kappalelista:

1. I Have Awakened (Intro)
2. Ayatollah
3. Singularity
4. Surfaced
5. The Billion Year Contract
6. Acoustic Medley
7. Orion’s Cry
8. Piazzolla
9. The End of Time

Kirjoittanut: Samuel Järvinen