Sirenia – The Seventh Life Path

Multi-instrumentalisti Morten Velandin luotsaama on tahkonnut uransa aikana jo pitkän liudan julkaisuja, joista tuorein kantaa nimeä ”The Seventh Life Path”. Muistelisin, että bändin pari ensimmäistä levyä sisälsivät kohtuullisen nautittavaa, joskin perusvarmaa suorittamista, mutta tämän enempää itselläni ei ole muistikuvia Sirenian edesottamuksista. Aivan kuten Velandin aiempi bändi Tristania, myös Sirenia edustaa gootahtavaa sinfonista metallia, ja genren traditioiden mukaisesti puhtaiden naisvokaalien lisäksi myös Veland itse pääsee ääneen örisemään. Yhtyeen keulakuvaksi on alkuaikojen lukuisten laulajavaihdosten jälkeen vakiintunut espanjalainen Ailyn Gimenéz, jonka ääni tuo hauraudessaan mieleen Liv Kristinen.

Sirenian soundipaletti koostuu muovisen kuuloisista rummuista, huomaamattomasta bassosta ja Velandin alaviritetystä kitarasta, joiden päällä orkesteri- ja laululinjat eteerisesti leijailevat. Velandin örinät tuntuvat välillä olevan jopa pääosassa, mutta rutiininomaista korahtelua kummempaan ei tälläkään alueella ylletä. Sävellyksellisiä koukkuja ei juuri tarjoilla, tai ainakin ne on piilotettu hyvin puuduttavan äänimassan alle. Poikkeuksiakin tasapaksuuteen toki löytyy, esimerkiksi ”Sons of the Northin” virkistävän häiritsevällä pianotyöskentelyllä valloittava väliosa tai ”The Silver Eye” -kappaleen Amon Amarthin mieleen tuova riffi. Myös levyn therionmaiset kuorot ovat hienoa kuultavaa.

Muistakin levyn kappaleista löytyy kyllä korvaa miellyttäviä osioita, joiden avulla albumista saisi kasattua houkuttelevan trailerin. Huolellisemmalla tarkastelulla levyltä löytää kuitenkin lähinnä sävellyksellistä tyhjyyttä ja kappaleiden täydellistä persoonattomuutta. Kohokohtia, vaihtelua ja nyansseja ”The Seventh Life Pathilta” saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Myös kertosäkeet ovat kautta linjat hyvin latteita, mikä on tällaisessa musisoinnissa anteeksiantamatonta.

Sinfonisen goottimetallin muodostaman vuoren huipulla on varsin harvalukuinen joukko yhtyeitä. Kertooko tämä sitten genren haastavuudesta, tiedä häntä, mutta Sirenialla ei ole uusimmankaan julkaisun myötä mitään asiaa lajin kärkikahinoihin. Kyllähän ”The Seventh Life Path” jonkinlaisesta taustamusiikista menee muotoseikkojen ollessa kohdillaan, mutta ei sen kuuntelusta mitään syvällistä nautintoa irti saa. Kuunnelkaa mieluummin vaikka kotimaista Crimfallia.

5+/10

Kappalelista:

  1. Seti
  2. Serpent
  3. Once My Light
  4. Elixir
  5. Sons Of The North
  6. Earendel
  7. Concealed Disdain
  8. Insania
  9. Contemptuous Quitus
  10. The Silver Eye
  11. Tragedienne
  12. Tragica (Tragedienne Spanish Version – Bonus Track)

http://www.mortenveland.com/sirenia/
https://www.facebook.com/sirenia/

Kirjoittanut: Tuomas Saari

 

Kommentoi julkaisua