Amerikkalaisen Six Feet Underin yli 20-vuotisella taipaleella ei näytä olevan pienintäkään lopun merkkiä, sillä uutta ja tuoretta kuolonmetallia saapuu näytille. Aurinkoinen toukokuu täyttyy kuolemalla ja väkivaltaisella ”Crypt of the Devil” -kokopitkällä, joka on bändin yhdestoista studiojulkaisu.

Noin kymmenen vuotta sitten julkaistu ”13” (2005) oli itselleni viimeinen Six Feet Underin levy, josta jäi vielä jokseenkin hyvät kuoleman maut suuhun. Kamala ”Bringer of Blood” (2003) on aina ollut minulle bändin pahin kompastus (jos ei oteta huomioon Graveyard Classics -julkaisuja), jonka jälkeen en ole jaksanut ”13” lukuun ottamatta seurata ja tutustua uudempiin julkaisuihin. ”13” on kokonaisuutena yksinkertaisen suoraviivaista ja soundimaailmaltaan likaista kuolonmetallia, muttei mitenkään erikoinen lätty. Ei huono, muttei myöskään upea julkaisu, mutta jätti silti mieluisan fiiliksen lopettaa Six Feet Underin seuraaminen. Saatuaan uusimman ”Crypt of the Devil” haltuuni joudun kaivautumaan haudastani ulos ja tarkistamaan, mitä kymmenen vuoden sisällä on bändin ympärillä tapahtunut.

Pikaisten taustatietojen ja selvittelyjen jälkeen Six Feet Under on enemmän ja enemmän muuttunut ainoan alkuperäisjäsenen ja perustajan Chris Barnesin omaksi sooloprojektiksi. Varsinaista kokoonpanoa on pidetty enemmänkin ”livekokoonpanona”, vaikka kitaristi Steve Swanson onkin jo pitkään pyörinyt Six Feet Underin piirissä. Syytä ”livekokoonpanon” pyörittämiseen en sen tarkemmin tiedä, mutta epäilen sen johtuvan Chris Barnesin alkuperäisistä suunnitelmista, kun Barners oli vielä Cannibal Corpsen leivissä. Alunperin Barnes on pitänyt Six Feet Underia sivuprojektina Cannibal Corpsen ohella, mutta hänen lähdettyään kyseisestä bändistä, Six Feet Under on ollut Barnesille muutakin kuin pelkkä työ. Nyt Barnes ja hänen ”kokoonpanonsa” ovat päätyneet yhdenteentoista kokopitkäänsä, ”Crypt of the Deviliin”. Hauskinta levyssä on se, että se on lähes kokonaan Phil Hallin (Cannabis Corpse) kirjoittama tuotos.

”Crypt of the Devil” ei ole Hallin sävellyksistään huolimatta juurikaan poikkea siitä, mitä 2010-luvun Six Feet Underin tuotokset ovat tarjonneet. Levy tarjoaa kahdelle kitaralle sovitettuja stemmoja sekä potkivia ja vauhdikkaita komppeja. Myös kappaleet ovat paljon teknisempiä kuin olisin aluksi tältä bändiltä ja julkaisulta osannut odottaa, vaikka olenkin pikaisesti kuunnellut 2010-luvulla julkaistuja albumeita. Hitto, olenko nukkunut liiankin kauan haudassani? Mainittakoon levyn ehdottomasti parhaina paloina ainakin aloitusralli ”Gruesome”, ”Broken Bottle Rape” ja ”Stab”, jotka pistivät sukat pyörimään jaloissani. Myös Barnesin raa’at murinat ja rääkymiset ovat tuttua kuunneltavaa. Hyvin on miehen ääni pysynyt, vaikka ikää on tullut lisää.

Kyllä levyltä huonojakin piirteitä löytyy. ”Crypt of the Devil” ei aivan mallikkaasti lähtenyt avautumaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla, sillä osa kappaleistä alkoi hieman laahaten, minkä vuoksi pientä puudutusta leijui ilmassa. Onneksi levyn kokonaispituus on alle 40 minuuttia, joten pahemmalta puudutukselta vältyttiin. Myös levyn lopetuskappale ”Eternal Darkness” loppui turhan kesken, minkä vuoksi mieleen jäi pienoinen hämmennys.

Kaiken kaikkiaan ”Crypt of the Devil” tarjosi mukavan piristeen alkavalle toukokuulle. Albumi oli minulle yhtä mielekäs kokemus kuin ”13” kymmenen vuotta sitten. Levy ei ihan räjäytä  pankkia, mutta kuolema ja väkivalta maistuvat tällä albumilla. Chris Barnesin Six Feet Under on vielä hyvässä iskussa, ja uskon projektin voivan hyvin. Taidan peittää petini ja kiikaroida vähintään oman mielenkiintoni vuoksi enemmän bändin toimintaa.

7+/10

Kappalelista:
01. Gruesome
02. Open Coffin Orgy
03. Broken Bottle Rape
04. Break the Cross in Half
05. Lost Remains
06. Slit Wrists
07. Stab
08. The Night Bleeds
09. Compulsion to Brutalize
10. Eternal Darkness

Six Feet Under Facebook

Metal Blade Six Feet Under

Kirjoittanut: Sami Elamaa