Six Feet Under – Graveyard Classics IV: The Number of the Priest

Yhdysvaltalainen on ollut melko aktiivinen julkaisujen suhteen 2010-luvulla. Lisäksi julkaisut ovat olleet melko hyviä. Näistä voisi mainita esimerkiksi levyn ”Undead” (2012) ja viimevuotisen ”Crypt of the Devil” (2015). Sitten koittaa kirkas ja aurinkoinen päivä, jolloin Chris Barnes ja kumppanit päättävät tehdä neljännen Graveyard Classics -julkaisun, joka kantaa nimellä ”The Number of the Priest”. Kuten jo nimestä voi päätellä, cover-albumin sisältää suurten brittiyhtyeiden Iron Maidenin ja Judas Priestin kappaleita. Silloin on syytä huolestua. Ensiksikin: miksi taas uusi Graveyard Classics -julkaisu!? Viimeisimmätkin osat ovat sellaista jälkeä, että puistattaa, kun niitä kuuntelee. Toinen huolestuttava seikka liittyy Chris Barnesiin, joka tulkitsee örisemällä ja rääkymällä Iron Maidenin ja Judas Priestin teoksia. Tarvitseeko enää muuta lisätä? Okei, en tuomitse, ennen kuin olen ottanut julkaisusta selvää, mutta en oikein odota mitään mullistavaa tältä uudelta Graveyard Classics -albumilta.

Tutkitaanpa aluksi hieman kappalelistaa. ”The Number of the Priest” -julkaisulta löytyy sellaisia helmiteoksia kuin ”Night Crawler”, ”Starbreaker” ja ”Never Satisfied” side-Priestin puolelta sekä side-Maidenilta ”Murders in the Rue Morgue” ja ”The Evil That Men Do”. Pienoisena yllätyksenä löytyy myös sellaisia kappaleita, joita en olisi osannut odottaa Six Feet Underin coveroimaksi. Yksi niistä on Iron Maidenin ”Flash of the Blade”, joka ei ole bändin tunnetuimpia kappaleita. Six Feet Under on napannut pääosin Priestin 70-luvun (lukuun ottamatta ”Night Crawler”) ja Maidenin 80-luvun levyjulkaisuilta materiaalia uudelle Graveyard Classics -levylleen.

Kuunneltuani julkaisun läpi mietin hetken aikaa, miksi tämä Hautuumaan klassikko on aikamoista kuonaa. Suurin ja merkittävin syy on ehdottomasti Chris Barnes. Minuun ei kerta kaikkiaan uppoa se, että herra Barnes tulkitsee klassikkoteokset omalaatuisella karjunnallaan. En nyt tuomitse Barnesin työtä ja tyyliä hoitaa vokaalit, mutta väkisinkin alkaa naurattaa, kun kuuntelee esimerkiksi ”The Evil That Men Do” -raitaa. Dickinsonin alkuperäiset laulumelodiat pitävät kyseisen teoksen hyvin pystyssä ja lujana tehden siitä yhden hienoimmista Iron Maidenin teoksista ikinä. Kun Barnes coveroi saman kappaleen örisemällä, pokka ei yksinkertaisesti kestä. Ja mikä ihmeen idea ”Invader”-kappaleen c-osassa (vai bridge, miksi sitä voi kutsua?) on pitää Halfordin alkuperäiset vokaalit tallessa mutta paljon hiljemmalla Barnesin karjuessa päälle? Onko kyse duo-osuudesta vai mistä? Minusta ratkaisu tai idea on suoraan sanottuna omituinen.

Surullisinta tässä levyssä on se, että äänenlaatu ja soitto ylipäätänsä ovat hyvää ja asiallista. Soitto on raskasta ja miksaus on saatu kuulostamaan brutaalilta, minkä vuoksi on perin mielenkiintoista kuunnella, miltä Priestin ja Maidenin vanhat teokset kuulostavat ärhäköillä soundeilla. Kaiken tämän pilaa vain yksi henkilö, ja se on, kukas muukaan kuin Chris Barnes. Heti kun vokaalit alkavat, ihan sama minkä kappaleen aikana, koko fiilis ja nautinto katoavat.

Kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen on kuitenkin sanottava, ettei ”The Number of the Priest” nyt niin läpeensä pohjamutaa ole, mutta tämän julkaisun kohdalla voi vain ihmetellä, miksi Six Feet Under tekee tällaista. Mielestäni Six Feet Under on pärjännyt hyvin omalla materiaalillaan, mutta kaikki Graveyard Classics -albumit voitaisiin haudata syvälle maan alle. Ne ovat turhanpäiväisiä julkaisuja, mukaan lukien tämä ”The Number of the Priest”.

5/10

Kappalelista:

01. Night Crawler
02. Starbreaker
03. Genocide
04. Invader
05. Never Satisfied
06. Murders in the Rue Morgue
07. Prowler
08. Flash of the Blade
09. The Evil That Men Do
10. Stranger in the Strange Land
11. Total Eclipse

Six Feet Under Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua