Six Feet Under

Six Feet Under Chris Barnes 1Kaikki death metallia yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta asti kuunnelleet tietävät, kuka on . Cannibal Corpsen alkuperäinen laulaja on vuodesta 1993 toiminut laulajana Six Feet Underissa, joka julkaisee uuden levynsä ”Crypt of the Devilin” 5.5.2015. Kaaoszine jututti miestä uuden levyn tiimoilta kysellen samalla hieman kuulumisia niin miehen henkilökohtaisesta elämästä kuin musiikkimaailman menostakin. Selvisipä myös se, mitä kauhusanoitusten kantaisä itse pelkää!

Morjensta Chris! Miten asiat sujuvat sinulla ja bändillä?

Chris Barnes: Minulla menee erittäin hyvin, odottelen uuden albumin julkaisua. Bändillä mene myös hyvin: basistimme Jeff sai juuri poikalapsen vaimonsa kanssa, joten ei valittamista miltään osin!

julkaisee pian uuden albuminsa nimeltään ”Crypt of the Devil”. Voisitko ensi alkuun kertoa hieman levyn luomisprosessista?

Chris Barnes: Ryhdyin työstämään levyä hyvän ystäväni Phil Hallin kanssa, joka soittaa muutamassa bändissä (Cannabis Corpse, Iron Reigin ja Municipal Waste). Työstämämme uudet kappaleet kuulostivat todella tiukoilta, joten ryhdyimme sovittamaan niitä yhteen ja olimme koko lailla valmiita vuoden 2014 loppuun mennessä kaikilta muilta paitsi masteroinnin osalta; se kesti tammikuun alkuun saakka. Albumi on erittäin hyvä ainakin minun mielestäni, ja olen ylpeä siitä. Luulen, että fanit tulevat pitämään levystä suuresti.

Millaisia eroja näet uuden ja edelliseen levynne ”Unborn” välillä? Onko musiikkia koetettu viedä johonkin tiettyyn suuntaan vai onko asioiden annettu tapahtua omalla painollaan?

Six Feet Under Chris Barnes 2Chris Barnes: Eroja on paljon: lähtökohtana eri kirjoittajat, erilainen fiilis, tuotanto ja yleisesti ottaen se, miltä albumi tuntuu. En hirveän mielelläni vertaile levyjä vaan koetan tehdä jokaisen levyn, kuin se olisi ensimmäiseni. Koetan tehdä niistä niin kiehtovia, kuin vain kykenen, jo pelkästään itseni vuoksi. Kaikki kuitenkin alkoi siitä, että halusimme tehdä rankkaa musiikkia, joka kuulostaa hemmetin hyvältä. Se prosessi on yhä käytössä.

Bändit sanovat usein tekevänsä levyä, kuin se olisi niiden viimeinen, mutta sinulla on tähän hieman erilainen ajatusmaailma.

Chris Barnes: Suosikkijuttuni bändiä kuunnellessani on aina sen uusin levy; fanien mielipide taas on usein, että ”ensimmäinen albumi on tietysti paras”. Minusta on mukava kuunnella bändiä siinä pisteessä, kuin se sillä hetkellä on. En pidä Bob Dylanin vanhoista levyistä mutta pidän uudesta, koska siinä on tunnetta siitä, miten hän on elänyt musiikin parissa koko elämänsä. Hän on hieno ihminen ja tapa, jolla hän tekee asioita…hänen uraansa on ollut kiehtovaa seurata.

Millaista sisältöä lyriikoissa tulee olemaan? Voimmeko odottaa tyypillistä verta, kauhua ja väkivaltaa vai onko mukana joitain uusia aihepiirejä?

Chris Barnes: Hyvin pitkälti teemana on taas kauhua: kauhutarinoita muutettuna musiikiksi. Selitän death metallin ihmisille tyyliin ”Ajattele kaikkein väkivaltaisinta kohtausta kauhuelokuvasta, joka kestää vain hetken”. He ajattelevat jotain, jonka jälkeen sanon: ”Venytä se kohtaus kappaleen pituiseksi ja tee siitä lyriikat.” He ymmärtävät tämän heti! Kaikki sanoitukseni ovat samankaltaisia: kauhuleffojen parhaita paloja tai joissain tapauksissa asioita, jotka pelottavat oikeasti mutta jotka voidaan lokeroida kauhugenreen. Tavallista kauhua on myös kiinnostavaa esittää lyriikoiden muodossa.

Tämä herättää tietysti kysymyksen, mitä Chris Barnes pelkää? Kirjoitettuasi kaikesta mahdollisesta pelottavasta onko vielä olemassa asioita, joita pelkäät?

Chris Barnes: Kyllä, esimerkiksi sitä, että henkilökohtainen vapauteni riistettäisiin tai etten voisi elää elämääni haluamallani tavalla. Se lienee aika tavanomainen pelko, mutta sellainen tilanne ei olisi miellyttävä ja se on jotain, minkä tapahtumista pelkään. Ihmisillä ei tunnu nykyään olevan suurta ongelmaa antaa vapauttaan muiden käsiin turvallisuuden nimissä. Se on vaarallista ja minusta sitä on syytäkin pelätä.

Muistan kuulleeni tuohon liittyen tällaisen lauseen: ”Yhteiskunta, joka on valmis luopumaan vapaudesta saadakseen turvallisuutta, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää molemmat.”

Six Feet Under Crypt Of The Devil 2015Chris Barnes: Täsmälleen! Jos oikein muistan, tuon taisi sanoa Benjamin Franklin, ja se pitää edelleen paikkansa. Ihmisten pitäisi varoa turhaa valvomista ja hallintaa, aikanaan se tapahtui kaukana asuvan kuninkaan muodossa. Vapaus on elämässämme tärkeä asia, joka meidän pitäisi pyrkiä säilyttämään.

Olet ymmärtääkseni tällä hetkellä ainoa bändin pysyvä jäsen ja levyn nauhoittamisessa käytettiin sessiomuusikoita; kuitenkin useissa paikoissa bändin kokoonpano on edelleen sama kuin ennenkin. Voisitko valaista tätä asiaa hieman?

Chris Barnes: Olen kiinnostunut toimimaan eri muusikoiden kanssa, se pitää albumit tuoreen kuuloisina ja antaa uusia ideoita minulle. Kiertueilla Steve on yhä kanssani, samoin Jeff ja Marco, siis sama kokoonpano kuin jo useamman vuoden ajan paitsi tietysti Steve, joka on ollut kanssani jo 17 vuotta. Joten asia riippuu siitä, miten asiaa katsot. Albumilla olen ainoa bändin vakiojäsen, mikä on hämmentävää ihmisille… ymmärrettävistä syistä.

Hauskaa siinä on se, että mikäli olisin antanut uuden albumin kuunneltavaksi sanomatta, ketkä sillä soittavat ja ketkä sen ovat kirjoittaneet, kaikki olisivat luulleet sen olevan samojen ihmisten käsialaa kuin ennenkin. Tämä tuli todistettua, kun muutama toimittaja, joille annoin haastattelun ennen kuin levyn tiedot tulivat julkisiksi, sai vain levyn suoraan palvelimilleen… Eräs heistä kysyi yhtäkkiä: ”Hetkinen, sanoitko juuri, ettei kukaan livemiehistössä soita levyllä?” Vastaukseni oli ”Jep”. Vain viisi minuuttia aikaisemmin toimittaja oli kehunut, kuinka hienoa työtä Steve, Marco ja Jeff ovat levyllä tehneet. Mietin, olisiko hänen mielipiteeseensä vaikuttanut, jos hän olisi tiennyt levyllä soittavan ihan toinen kokoonpano. Hän oli todella pahasti hämmentynyt ja hänen mukaansa kyseessä oli todella tärkeä ja uutisoimisen arvoinen aihe! Tämä jäi hyvin mieleeni, koska välillä saamiamme negatiivisia arvioita kirjoittavat samat ihmiset, jotka eivät olisi edes tunnistaneet soittajia, ellemme olisi kertoneet heille. Kielteisiä arvioita tulee varsinkin siitä, että työskentelen paljon sessiomuusikoiden kanssa. He piikittelevät asiasta, koska heidän on päästävä piikittelemään jostakin, mutta minä en ole enää huolissani moisesta kritiikistä, sillä yritän keskittyä ympärillä oleviin oikeisiin asioihin, jotka ovat pitäneet minut bändissä kaikki nämä vuodet, ja faneihin, jotka sen mahdollistavat. Siinä suhteessa olen todella onnekas.

Toimittajan työssä on toisinaan tärkeää yrittää jostain saada hieman lööppiä, tässä tapauksessa se lienee tämä sessiomuusikkokysymys.

Chris Barnes: Se on ihan okei! Usein ihmiset eivät ymmärrä asioita, joita yritän levyillä kuvata, vaan takertuvat tällaisiin seikkoihin. Se ei häiritse, sillä kaikkia ei voi miellyttää – enhän itsekään pidä kaikista! Jotkin asiat, joita sanon ja teen, saavat ihmiset vihaamaan minua. Mutta toisin kuin he, en käytä aikaani Youtuben kommenttipalstalla heille vittuiluun, sillä se on todella hassua, mutta hyvää materiaalia lyriikoihin!

Olisi hienoa nähdä sanoitukset aiheesta ”Youtuben kommenttisurmat” tai jotain sinnepäin.

Chris Barnes: Tuo on mahtava nimi, se olisi todellinen verilöyly!

Kappale nimeltään ”Open Coffin Orgy” julkaistiin etukäteen levyltä. Miksi juuri tämä kappale valittiin ensimmäisenä julkaistavaksi?

Chris Barnes: Levy-yhtiö valitsi tuon kappaleen, koska se oli heidän mielestään paras vaihtoehto. Minusta se on levyn erilaisin kappale, nousee hyvin esille ja siinä on erilainen rytmi ja tempo kuin muissa. Se on erittäin hyvä biisi, ja pidän siitä paljon. Saimme juuri kuvattua musiikkivideon kappaleesta, ja on kiinnostavaa nähdä, millainen siitä lopulta tulee.

Joten kappaleesta tullaan julkaisemaan musiikkivideo?

Chris Barnes: Kyllä

Tullaanko levyltä julkaisemaan useampia musiikkivideoita?

Chris Barnes: Uskoisin, että siltä tullaan julkaisemaan jonkin biisin lyriikkavideo, mutta musiikkivideo tulee ensin ulos.

Kuka on miksannut ja masteroinut albumin?

Chris Barnes: Masteroinnista vastasi Alan Douches ja miksaajana toimi Rob Caldwell, joka on todella kovan luokan miksaaja ja teki työt omalla studiollaan.

Kuka on tehnyt levylle kansitaiteen?

Chris Barnes: Hänen nimensä on Mike Hrubovcak, ja hän laulaa bändeissä nimeltään Monstrosity ja Vile. Hyvä laulaja ja hieno artisti, hän lähestyi minua Facebook-sivun kautta ja halusi näyttää taidettaan, jos olisimme kiinnostuneita siitä. Tämä kolahtikin saman tien. Olin juuri aikeissa ryhtyä kirjoittamaan sanoituksia levylle, kun näin kansikuvan ja sain siitä idean, mikä menee juuri toisinpäin kuin yleensä, kun kirjoitan sanoitukset ja sitten näytän niitä artistille, jos hän saisi niistä idean kansikuvaan.. Halusin heti tietää kansitaiteen nimen sen nähtyäni ja siitä ryhdyin sitten kirjoittamaan kuvassa olevasta haudasta eli ”Crypt of the Devilistä”.

Onko albumin julkaisun jälkeen luvassa kiertueita kesälle vai mitä bändillä on suunnitelmissa tulevaisuudessa?

Chris Barnes: Tiedätkös, meillä ei ole mitään suunnitelmia, mikä on todella helvetin outoa! Yleensä asiat liikkuvat koko ajan eteenpäin kiertueiden ja muiden muodossa. Kysyin juuri eilen Jeffiltä, onko mitään luvassa, ja vastaus oli, että ei ennen loppuvuotta. Palasimme kylläkin juuri kaksi viikkoa sitten festivaalikiertueelta, joka oli todellinen menestys, joten…ehkäpä voin pitää kerrankin kesälomaa! Meloa kanootilla ja sen sellaista, ehkä jopa innostun vihdoin opettelemaan laskuvarjohyppäämistä! On tietysti hyvin epätavallista saada kesälomaa muusikon ammatissa, mutta ehkä olen onnekas, kun ei tarvitse hikoilla bussissa.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua niin sanotuista maksetuista fanitapaamisista, joilla jotkin bändit tienaavat rahaa. Mikä on oma mielipiteesi tästä toiminnasta?

Chris Barnes: Noh, mielestäni olisi ihan okei maksaa vaikkapa pääsystä backstagelle, se olisi helvetin siistiä! Ja toisinaan saat toki t-paidan tai ehkä oman katsomoaition tai jotain. Kyseessä ei siis aina ole vain nimmarista maksaminen, vaan se on hieman henkilökohtaisempaa toimintaa… ja toki se vie päivästämme aikaa. En halua sanoa, että se on ideaali rahantekotapa, mutta tien päällä oleminen on kovaa hommaa. Turvallisesti matkustaminenkin on jo hankalaa, kun rahaa ei ole lentolippuihin ja kuljet bussilla ympäri maata seitsemän päivää viikossa. Levytkään eivät enää myy kuten ennen, joten jonkin on muututtava, jotta bändit voivat kiertää jatkossakin. Ei tapaamisissa ole vikaa niin kauan, kun fanit nauttivat niistä, mutta niiden on oltava jotain muuta kuin useissa kirjan nimmarointitapahtumissa tapahtuva ”sisäänpääsy, nimi kirjaan ja vittuun” -tyyli, sillä se on kylmää. Me sentään suutelemme ennen kuin käskemme painua vittuun! Henkilökohtaisesti voin sanoa, että meillä nuo tapaamiset eivät toimisi, koska ihmiset tietävät, että nimmaroimme tavaraa keikan jälkeen ihan ilmaiseksikin.

Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin pyrkimyksiin! Mikäli haluat sanoa jotain suomalaisille faneillesi, sana on tässä lopussa vapaa.

Chris Barnes: Okei, haluaisin vain sanoa, että en ole hirviö. Te käsitätte kyllä!

https://www.facebook.com/sixfeetunder

Haastattelu: Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua