Skandimammutin kolmas täyspitkä 20 vuotta – arvostelussa Kentin ”Hagnesta Hill”

Kent – Hagnesta Hill

Kent perustettiin Eskilstunassa, Ruotsissa vuonna 1990 nimellä Jones & Giftet. Yhtyeeseen kuuluivat tuolloin Joakim Berg (laulu ja kitara), Martin Sköld (basso), Sami Sirviö (kitara), Markus Mustonen (rummut) ja Tomas Bergqvist (koskettimet). Erinäisten bändikokeilujen ja -kisojen, kokoonpanomuutosten ja nimivaihdosten jälkeen Kent vahvisti sijaintinsa Tukholmassa vuonna 1993. Bändin nimen, ”Kentin”, keksi Bergin veli Adam Berg. Ajan myötä yhtye nousi yhdeksi skandirockin menestyneimmistä ruotsin kielellä levyttäneistä bändeistä. Yhtye saavutti 17. joulukuuta vuonna 2016 Tukholman Tele2 Arenalla päättyneen uransa aikana muun muassa 23 Ruotsin Grammy-palkintoa, myi yli kolme miljoonaa albumia ja rikkoi lukemattomia sydämiä.

Kentin musiikkia on verrattu hyvin usein bändeihin kuten U2, Coldplay ja Depeche Mode. Biisien laulukieli oli ruotsi paria englanninkielistä syrjähyppyä lukuun ottamatta. Nuo syrjähypyt eivät tuoneet yhtyeelle sen toivomaa maailman valloitusta, vaikka tosifanin levykokoelmaan ne päätyivätkin. Vuonna 1997 julkaistu ”Isola” julkaistiin englanniksi kuten myös ”Hagnesta Hill”. Bändin pääasiallinen biisintekijä Berg on kuvaillut tapaansa kirjoittaa lyriikoita toteamalla: ”There are two kinds of lyrics I write. One kind is based in places and the other is based in feelings. You move between those two whether you want to or not.”

”Hagnesta Hill” julkaistiin 6. joulukuuta vuonna 1999. Se seurasi bändin huippumenestykseen nostamaa, vuonna 1997 julkaistua ”Isolaa”. ”Hagnesta Hill” nauhoitettiin Puk Studiosilla Gjerlevissa, Tanskassa, sekä Ruotsissa Ljudhavetissa, City Recording Studiolla ja Atlantis Studiolla. Tuottajana toimi Zed, joka oli tuottanut myös ”Isolan”. Kansikuva on valokuvaaja Jonas Linellen käsialaa, ja nuori tyttö kuvassa on nimeltään Frida Engström.

”Hagnestahill” on Eskilstunassa sijaitseva paikka, jossa sijaitsi bändin ensimmäinen treenikämppä. Bändin kokoonpanoksi oli vuonna 1996 vakiintunut Joakim Berg (laulu, kitara), Martin Sköld (rummut), Markus Mustonen (rummut), Sami Sirviö (kitara) ja Harri Mänty (kitara), ja se pysyi samana bändin viimeiseen keikkaan asti sillä erotuksella, että Mänty erosi bändistä vuonna 2006. Eron syyksi kerrottiin se, ettei Männyllä ollut enää motivaatiota bändiä kohtaan. Kentistä tehdystä dokkarista on kuitenkin kuultavissa, että Männyn lähdön taustalla oli hänen runsas alkoholinkäyttönsä sekä siitä seuranneet hankaluudet ja vääntö bändin muiden soittajien kanssa. Bändistä erottuaan Mänty jätti rock-musiikin lähes kokonaan ja opiskeli sairaanhoitajaksi.

”Hagnesta Hillin” avaa vahvasti ”Kungen är död”. Albumin kappaleet ovat muilta osin Joakim Bergin käsialaa, mutta ”Kungen är dödin” tekijätiedoissa mainitaan myös Martin Sköld. Kitara särisee, basso pörisee, Bergin laulu iskee tajuntaan salaman lailla. Kertsi jää kummittelemaan mieleen, ”nu är kungen död”. Toisena biisinä tulee ”Revolt III”, joka on jopa vahvempi kuin albumin aloittava ”Kungen är död”. Kappaleen alussa kuuluu mielettömän hieno bassokuvio, joka kannattelee biisiä loppuun saakka. ”Musik non stop” sai aikoinaan luvattoman paljon radiosoittoa. Minusta se oli ärsyttävää jankutusta, joka sai jäädä soittamatta.

Kevlarsjäl” on albumin ehkä tylsin biisi, vaikka onhan siinäkin hetkensä. Bergin paikoitellen jopa liiallisen valittavasta äänestä sopii nauttia, eikä kertsikään ole huono. Se on jopa paikoin hyvinkin tarttuva ja menevä. Huuliharppu tuo mukavasti särmää muuten laahaavaan sointiin. ”En himmelsk drog” julkaistiin ”Hagnesta Hillin” toisena sinkkuna. Tuplasinkku julkaistiin maaliskuussa 2000, ja sen toisena kappaleena kuullaan ”Noll”. ”Noll” (1999) julkaistiin alunperin Kentin kotisivuilla nimellä ”Utan titel” joululahjana bändin faneille.

Cowboys” on yksi maailman historian kauneimmista balladeista. Sen alussa soi ikään kuin vanha gramofoni, jonka nauhaa vievät eteenpäin urut ja kitara. Biisi saa, näin parikymmentä vuotta myöhemmin, silmäkulman kostumaan. Lyriikat muistuvat mieleen vanhasta muistista. Voiko sen kauniimpaa kappaletta olla? Kappaletta, joka on samalla niin herkkä, että se voi mennä rikki, mutta kuitenkin niin vahva, että se antaa uskoa parempaan. ”Jag ska aldrig nånsin glömma hur det känns / Mina nyårslöften.” Ehdottomasti albumin paras, monikerroksellisin biisi:  ”Stora känslor stora ord / Men allt av vikt jag säger / Har jag stulit ur en bok/ jag läste nåt om kyssar.” ”Cowboys” on kuin ”Isola”-albumin ”747”, joka on, totta vie, yksi elämäni biiseistä.

Cowboysin” jälkeen kuullaan vielä muutama biisi rouheilla kitarasoundeilla kuorrutettua voimakitarapopia. Berg tuumasi albumin julkaisun jälkeen miettineensä, että albumi oli liian pitkä (13 kappaletta, kokonaiskesto 62:44). Minulle ”Cowboys” toimi eräänlaisena albumin päättävänä slovarina, ja sitä seuranneet kappaleet ovat jääneet vähemmälle kuuntelulle. Eikä yksikään niistä vakiinnuttanut paikkaansa bändin settilistassa tulevina vuosina…

”Hagnesta Hillin” sanoitukset ovat kauttaaltaan hyvin rehellisiä, lähestulkoon omakohtaisia. Berg on sanoitustensa paras tulkki, ja vaikka Kentin musiikille ominainen melankolia onkin vahvasti läsnä, antavat lyriikat kuitenkin toivoa paremmasta. Vaikka ”Hagnesta Hilliä” edeltänyt ”Isola” jää historiaan yhtyeen ehdottomasti parhaana albumina, ei ”Hagnesta Hill” häpeile sen rinnalla. Minulle Kent on aina edustanut balladeja, tarttuvia kertosäkeistöjä sekä upeita sanoituksia, joten ”Hagnesta Hillistä” alkanut kokeellisempi ote ja koneet jättivät minut kaipaamaan sitä hieman säröistä rockia ja bändin ensimmäisiä albumeja.

Kappalelista:

  1. Kunger är död
  2. Revolt III
  3. Musik non stop
  4. Kevlarsjäl
  5. Ett tidsfördriv att dö för
  6. Stoppa mig juni (lilla ego)
  7. En himmelsk drog
  8. Stanna hos mig
  9. Cowboys
  10. Beskyddaren
  11. Berg & dalvana
  12. Insekter
  13. Visslaren

Kommentoi julkaisua