Skirmish

Skirmish 2013Kotimaisen rankkaa death/thrash metallia työstävän Skirmish-yhtyeen lähiajat eivät ole sysimustia, paitsi juuri tänään (perjantai 4. lokakuuta 2013) ilmestyvän toisen albuminsa nimen osalta. ”Jet-black Days” tittelin saanutta albumia on valmisteltu vuoden päivät ja viimein odotus palkitaan. Kaaoszine jututti kitaristi Mikko Kupiaista ja basistilaulaja Kalle Raijonkaria muun muassa levystä ja vähän muustakin.

Onneksi olkoon! Toinen albuminne Jet-Black Days julkaistaan aivan näinä päivinä. Mikä on päällimmäinen fiilis asian johdosta?

Skirmish Jet Black Days 2013Mikko: Kiitos! Rieska on tosiaan valmis ja ollaan siihen niin tyytyväisiä kuin uuteen levyyn vain osaa olla. Aina tuppaa jotain pikkujuttuja jäämään, jotka voisi tehdä paremmin, mutta usein näitä ei lopputuloksesta edes huomaa kukaan muu kuin artisti itse, ja toisaalta inhimillisyyttä ja hetkessä elämistä pitääkin olla.

Kalle: Fiilis on helpottunut ja jännittynyt. Viime vuoden lokakuussa aloitettiin äänitykset ja masteri taisi olla jo tammikuussa kourassa. Yli puoli vuotta siis on odoteltu sitä, että saadaan levy julkaistua. Siksi siis helpottunut. Mutta toisaalta jännittäähän se, että mitä mieltä yleisö lätystä on. Bändin musiikillinen ilme on edellisestä levystä kehittynyt kuitenkin roimasti ja uusia jäseniäkin vaihtunut messiin. Helvetin tyytyväisiä ollaan kaikki julkaisusta ja onhan se parasta Skirmishiä koskaan ikinä.

Levystä tuli syyskuussa maistiaisena Youtubeen ihka uusi video kipaleesta ”Obscure Tyrant”. Biisi soi todella varmaotteisesti ja vyöryttää päälle aitoa deathrash-kuritusta ja nostattaa hyvin odotuksia itse levyyn, kuten kaiketi oli myös tarkoitus kun tätä lähdettiin tekemään.

Mikko: Obscure Tyrant” on tosiaan semmoinen biisi mikä itsekin rankataan levyn materiaalista korkealle. Nostokertsin ja euroviisumodulaatioiden myötä siinä on niin kova hittipotentiaali, että vapise Radio Nova ja paikallisradioiden soittolistat. Tavallaan se on myös biisi, joka summaa hyvin tämän meidän tekemisen. Toisinaan vyörytetään niin nopeasti kuin kavioista päästään ja jo seuraavassa hetkessä voi tapahtua jotain ihan muuta.

– Videoista puheen ollen, voidaan kai jo tässä paljastaa, että myös toisesta levyn biisistä sellainen on tehty, ja se tullaan julkaisemaan piakkoin.

Kalle: Tuo tuleva toinen videolohkaisu onkin sitten hieman erilaista Skirmishiä ja esittelee toisen ääripään levyn materiaalista, mutta se jää sitten lukijain nähtäväksi, millaisesta videosta ja biisistä on kysymys. Jouko Kalliolle päräyttävästä käsiksestä ja ohjauksesta terveisiä.

Mikko:Obscure Tyrantiin” palatakseni, mukana julistamassa on muuan coloradolainen Nick-e Maggz, sekä bongattavissa on myös Rush-tribuutti. Sulassa sovussa molemmat meidän äkkiväärän sohlaamisen kanssa.

Obscure Tyrant -kappaleen perusteella musiikillisesti jatketaan samoilla linjoilla kuin kahden vuoden takaisella debyyttilevyllä ”Through The Abacinated Eyes”, joskin pökköä pannaan pesään ehkä vielä aavistuksen rivakammin. Onko näillä levyillä selvää erottavaa tekijää tai ylipäätään mistä lähtökohdista levyä äänitettiin kaksi vuotta sitten ja mistä nyt?

Mikko: Biisimateriaalin puolesta väittäisin, että tällä kertaa soudetaan raskaammilla ja synkemmillä soilla. Joku saksalainen arvostelija ehti jo leimata meidät black metal -bändiksi, mikä sinänsä on aika kaukaa haettua, mutta ymmärrän tuon mielikuvan toki. Osa riffeistä vihjailee vahvasti jonnekin Immortalin suuntaan. Janin ja Kallen lauluraidoissahan oli jo ekan levyn aikaan paljon eri soundeja, myös sitä norjan korppia. Toisaalta taas toinen ääripää on venynyt entisestään melodisempaan ja fiilistelevämpään suuntaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa levyn päättävä, kahdeksanminuuttinen ”Absolution Demise”. Yleisesti ottaen ei haluttu rajoittaa tekemisiämme mihinkään ahtaaseen muottiin, vaan kaikki ideat kokeiltiin ja useat niistä päätyivät levylle. Toki paljon meni myös tunkiolle, mutta ei mitään sen takia, etteikö näitä voitaisi genreaitojen takia toteuttaa. Eka levyhän tehtiin pari vuotta sitten hyvinkin vauhdikkaasti mallilla koko bändillä studioon ja viikon päästä levy kainalossa ulos. Tällä kertaa äänityksiä tehtiin tutun D-studion lisäksi Jyväskylän SN-audiossa ja Kajaanissa sellaisessa pienessä kotipajassa, jossa oli seinällä ryijy ja Kirka. Molemmissa tavoissa on puolensa, mutta ehkäpä tällainen verkkaisempi ja suunnitelmallisempi menetelmä sopi paremmin juuri näihin biiseihin.

Kalle: Kuten sanottu, ”Obscure Tyrant” on hyvä siirtyminen uuden levyn materiaaliin, mutta uudella levyllä on monipuolisuutta huomattavasti enemmän. Koetettiin karsia semmoinen täysin päätön kohkaaminen pois ja levyä tehdessä pistettiin kaikki ideat pöytään kokeiltavaksi. Iso osa ideoista päätyi levylle asti ja tarjoaa kuulijalle monella tavalla monipuolisempaa, synkempää ja ilkeämpää materiaalia kuin ensimmäinen levy. Pökköä on lyöty todellakin pesään, äänimaailmaa levitetty ja fiilistä saatu enemmän tähän uutukaiseen.

Mikko: Rumpalihan bändissä on vaihtunut sitten ekan levyn äänitysten ja Panun (Heikkinen) mukaantulolla on tietysti ollut paljon vaikutusta jo ihan kappaleiden sovituksiin. Niin debyytti kuin tämä uusi levykin tehtiin nelimiehisenä, eli minä kitaroin kitarat yksinäni ja koitin multiploitua sen minkä kykenin. Markus (Salo) me varastettiin kitaroimaan vasta äänitysten yhteydessä D-studion tiskin takaa, joten hänen panoksensa kuuluu sitten keikoilla.

Onko bändin sisällä tiettyjä odotuksia kakkoslevyn tuomiin mahdollisuuksiin edetä uralla tai minkälaiset tavoitteet ja tulevaisuudensuunnitelmat teillä ylipäätään ovat?

Mikko: Koko ajan pyritään eteenpäin, ja toistaiseksi on siinä pienin askelin onnistuttukin. Eka levy oli yksi merkkipaalu ja tämä uusi seuraava. Ulkomailla keikkailu lienee se seuraava. Toivotaan, että uusien yhteistyökumppanien myötä päästään sinnekin rymyämään. Jotain suunnitelmia toki jo on, mutta huudellaan niistä sitten kun on varmemmalla pohjalla. Käytiinhän me Virossa yhden keikan verran jo aistimassa vierasta maaperää.

Kalle: Erästä ruotsalaista arpeggiaattoria lainaten, more is more, joten isompiin ympyröihin koko ajan pyritään. Basistin mielessä tämä kääntyy äitisuomen ulkopuolella keikkailuun ja levymyyntiin sekä toki tiheämpään keikkailuun kotimaassa.

Debyyttialbuminne julkaisi kotimainen Violent Journey Records, jolla alkaa olla jo vuosien kokemus levybisneksestä, mutta kakkosalbuminne ”Jet-Black Days” julkaisikin hieman yllättäen saksalainen tuore Eternal Sound Records, joka on operoinut vasta vajaan vuoden ja julkaissut teidän lisäksenne levyn vain kolmelle muulle orkesterille. Eikö nyt yhtään pelottanut hypätä tällaiseen kelkkaan?

Mikko: Ainahan uusi vähän epäilyttää, mutta ei pelottanut. Vaikka uusi lafka onkin, Eternal Soundsin takana on ihmisiä, joilla on kokemusta ja näkemystä musabisneksestä. Toivotaan että se koituu meidän eduksi. Nimenomaan ulkomaiset jakelukanavat kiinnostivat meitä sen verran, että päätettiin kokeilla tällä kertaa näin – Violent Journey Recordsin tekemisiä luonnollisesti yhtään väheksymättä.

Kalle: VJR toimi helvetin hyvänä ponnahduslautana meille suomalaiseen metalliskeneen. Ruokankaan Veskun kanssa homma toimi hyvin ja debyytti saikin kohtuullista huomiota sekä yleisöltä että medialta. Toivotaan nyt, että ESR toimisi vastaavanlaisena ponnahduslautana muun Euroopan markkinoilla ja saadaan kasvatettua Skirmish-tietoisuutta isommaksi Suomen ulkopuolellakin. Tokihan tässä on kaljamaha kasvanut ja silmäpussit lepattaneet kun on hierottu saksalaisten kanssa sopimusta. Julkaisuaikataulukin venähti tänne syksylle ihan pelkästään uusien yhteistyökumppaneiden etsimisestä johtuen, mutta toistaiseksi on hyvä fiilis siitä, että bändi menee eteenpäin ja ei tässä julkaisuasiassakaan menty kaavamaisesti totutulla tavalla, vaan lähdettiin kokeilemaan jotain uutta. Nyt sitten katsotaan mihin sillä päästään

Tosiaan levy näyttää olevan nyt turvallisesti jo Suomessakin tilattavissa, joten syytä huoleen ei enää ole.

Mikko: Joo, hieman jännäksi veti että näinköhän ehtii julkaisupäiväksi, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Suomessa tosiaan ainakin Levykauppa Äx myy tätä uutta sekä ”Through The Abacinated Eyes” -debyyttiä. Toki molempia saa keikoilta myös.

Kalle: Hiki meinasi tulla ennen kuin saatiin jakeluasiat järkättyä kotomaassa kuntoon ja kaikenlaista pientä säätöä siinä oli. Eternal Sound Records kun tosiaan on uusi toimija ja ei käsittääkseni Suomessa julkaissut vielä mitään muuta, mutta tiiviillä yhteistyöllä hommat hoitui joten ei kait siinä sen kummempaa. Hakekaahan ihmiset lätty kouraan ja pistäkää soittimeen.

Mikä on oma mielipiteenne, kuinka hyvin debyyttialbumi ”Through The Abacinated Eyes” teki bändiä tunnetummaksi omakustanne-ep-aikoihin verrattuna?

Mikko: No jos lähdetään siitä, että demoaikoina meitä ei tuntenut kukaan ja nyt tuntee enemmän kuin ei kukaan, niin kyllähän se yhden pykälän eteenpäin vei. Paljon toki VJR:n ansiosta, mutta keikkailtukin on sen levyn tiimoilta aika monessa pitseriannurkassa, mikä tuntuu olevan loppupeleissä parasta promoa. Sosiaalinen media toki myös, mutta se on siellä Interwebsissä eikä juuri levynmyyntiin tai yleisön määrään keikoilla vaikuta.

Kalle: Tekihän se, ja sen voi todeta vaikka keikkakalenteria tutkailemalla. Aika moni keikoilla vastaantulija on Skirmishiä kuunnellut ja loput vähintäänkin tietää bändin nimen jos ei muuta. Vielä ep-aikoihin niin ei tietääkseni ollut.

Mikko: Tiedoksesi, että ei ollut tosiaan. Viimeisin ep sai ihan hyvin palstatilaa ja soitettiinhan me yksi Children Of Bodomin lämppäyskeikka silloin 2010, mutta muuten taisi olla aika hiljaista.

Levy julkaistaan tänään perjantaina 4. lokakuuta ja levynjulkaisukeikka on kotikaupungissanne Kajaanissa niin ikään. Oliko tämä puhdasta sattumaa vai tarkoituksella buukattu päivämäärä ja ilmeisesti odotukset ovat hieman korkeammalla kuin tyypillisenä keikkailtana?

Mikko: Tarkoituksella buukattu päivämäärä, kyllä. Tavallaanhan tämän uuden levyn promokeikat on jo aloitettu Tallinnasta ja Jyväskylästä, mutta julkkarikeikka kotikulmilla on totta kai erikoistapaus ja hyvä syy laittaa bileet pystyyn. Ainakin setti tulee poikkeamaan edellisistä – saa nähdä mitä muuta keksitään. Onhan tässä näitä ideoita ollut että soitetaan kylpytakeissa, mutta se kariutui kun kaikilla ei ole kylpytakkia.

Kalle: Kajaanista löytyy vankka fanijoukko, joka yleensä valuu paikalle Skirmish-partiota katsomaan, joten eiköhän siinä perkeleelliset bakkanaalit saada aikaan tälläkin kertaa. Siitä sitten krapuloissaan ajetaan lauantaina Ouluun ja jatketaan turneeta.

Olette tahkonneet keikkoja aikalailla paljon moniin muihin yhtyeisiin verrattuna. Mikä keikkailussa on kaikkein hienointa – entä kamalinta?

Mikko: Keikkailu kun on bänditoiminnan suola, niin aika paljon tosiaan näitä kuppiloita on kierrelty. Välillä hyvällä ja toisinaan huonommalla menestyksellä, mutta silloin kun hommat menevät putkeen, soitto kulkee ja yleisö on samalla levelillä, niin parastahan tämä on mitä voi ilman housuja tehdä. Keikan jälkeen kroppa on yleensä paskana, niskaan sattuu ja joskus lentää laatta, mutta toisaalta tietää antaneensa kaikkensa ja silloin keikkakin on yleensä ollut hyvä. Jos joku on tykännyt ja hankkii vaikka levyn hyvän keikan perusteella, niin aina parempi.

Kalle: Parasta on se lavalle astuminen ja soittaminen. Keikkailun vuoksi ainakin itse sen kaiken muun musiikin kirjoittamisen, treenaamisen ja niin edelleen tekee. Se on se kolme varttia kun pikimustat päivät unohtuu ja ei muista vittuuntua arkisista asioista. Vuorovaikutus yleisön kanssa on helvetin hienoa ja kun pääsee siihen tilaan jossa molemmat – niin bändi kuin yleisö nauttivat soitosta yhtä paljon – on se vaan siistiä. Ja kuten varmaan moni muukin muusikko sanoisi, kamalinta on se odottelu ja paikallaan pojottaminen. Tuntuu joskus vaikealta pitää fiilistä yllä kun keikkaan on vielä kuusi tuntia, soundcheckit tehty ja pizzat syöty ja alkaa päivällä saavutettu lonkero-buzz laskea. Mutta aina on tähän mennessä selvitty ja kuten sanottu niin lavalla ne huolet sitten unohtuu.

Mikko: Tuon lonkero-buzzin laskemisen kun joskus näkisi, hah! Mutta joo, sitä kamalaa ei ole vielä vastaan tullut, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että Kajaanista on pitkä matka joka paikkaan. Huumorilla selviää yllättävän monista haasteista. Ja keskioluella.

Lisää lavaesiintymisiä on luvassa. Miksi kannattaa saapua paikalle?

Kalle: Toistaiseksi on onnistuttu heittämään helvetin tiukkaa soittoa ja in-your-face -tyyppistä lavaesiintymistä, johon yleisö sitten onkin meissä yleensä mieltynyt. Vokalistimme Jani “Punisher” Niskanen riittäisi yksin syyksi tulla paikalle, mutta live-energiaa ja helvetin hyvää musiikkia on luvassa joka tapauksessa.

Mikko: Keikoilla vedetään aina täysillä, olipa paikalla viisi tai viisisataa ihmistä. Uuden levyn myötä soitettavaa on tuplasti enemmän ja leveämmältä skaalalta, joten keikkasettikään tuskin pääsee puuduttamaan kovin helposti.

Otetaan vielä loppuun vähän tällaista promootiota, eli jos Skirmish ei ole entuudestaan tuttu jollakin kovalle metallipäälle, miksi kannattaa ottaa bändi kuulolle?

Kalle: No, Suomessahan on varmaan miljoona metallibändiä, joista suurin osa tosi kovia, mutta vaikka taso on kova, suurin osa kuulostaa sitten aikalailla samantyyppiseltä tavaralta. Meidän vahvuus on mielestäni se, että Skirmishin biisit istuu pelkästään Skirmishin soitettavaksi ja pikkuhiljaa on löydetty se oma tapa ilmaista itseämme musiikilla. Eli minun mielestä meissä ei ole kyse tusinatavarasta vaan ihan omasta jutusta. Toki tuttua elementtiä löytyy monenmoisesta musiikista, mutta Skirmish on Skirmish, ota se tai leave it.

Levy tosiaan ilmestyy ihan näillä sekunneilla, mainosta vapaasti.

Mikko: Jos pidit edellisestä albumista, niin tämä on joka suhteessa enemmän. Nopeimmillaan ollaan nopeampia kuin Lucky Luke, ja sitten kun fiilistellään, fiilistellään. More is more ja Ynkkä kääntyy haudassaan, vaikkei ole vielä edes kovin kuollut. Meillä on kaksi laulajaa, väkeviä kitarasooloja, tiukka etukeno. Jumalauta mikä mylläkkä.

Kalle: Jos tiukasti soitettu monipuolinen heavy metal -mäiske kiinnostaa, osta levy. Jos et usko, niin tule keikoille. Tänä syksynä on ainakin vielä luvassa seuraavat keikat ja vuoden vaihteen jälkeen on lisää luvassa.

Keikkoja:
04.10. Kulma, Kajaani, Finland
05.10. Hevimesta, Oulu, Finland
18.10. Club Liberte, Helsinki, Finland
19.10. Jalostamo, Hyvinkää, Finland
01.11. Bar Kukko, Savonlinna, Finland
02.11. Marks, Joensuu, Finland

http://www.skirmishband.net

Haastattelu:
Petri Klemetti
Kuvat: Samu Puuronen

Kommentoi julkaisua