Norjalaiskvartetti Skrømtin debyyttialbumi ”Sjelebrann” alkaa maalauksellisten äänimaisemien taustoittamalla tarinnankerronnalla, joka siirtyy luontevasti pohjustamaan ensimmäisen varsinaisen kappaleen alkua. Norjan kieltä ymmärtämättömänkin on helppo päätellä vanhan miesäänen esittämän prologin luovan perustaa koko albumin lyyrisille teemoille. ”Sorg”-kappaleen alkaessa alun taitavasti luotu tunnelma lysähtää valitettavan nopeasti, sillä tuotannollisesti albumi kuulostaa tunkkaiselta ja kiireessä, mahdollisesti puutteellisella laitteistolla tehdyltä – intro oli ikään kuin ammattituotantoa, jonka jälkeen levylle jätettiin kappaleiden demoversiot. Jokainen musiikillinen elementti erottuu kokonaisuudesta kuitenkin tyydyttävästi. Kappaleiden keskitempoinen jyräys, teknisesti hillitty soitto sekä raa’an kuuloiset vokaalit tuovat mieleen Neurosis-yhtyeen, mutta toisaalta ajoittain äänimaisema ja ilmaisulliset keinot muistuttavat vanhan koulun black metal -suuruuksia, mikä vaikuttaa varsin yleiseltä norjasta ponnistavien metalliyhtyeiden kohdalla.

Kappaleet etenevät koherentisti ja akustisten ja sähköisten soitinten äkilliset vaihdot istuvat kitkatta paikoilleen palvellen tehokkaasti musiikin sävyn ja tunnelman muuttumista. Yhtye ilmoittaa pitävänsä metallille poikkeuksellisten soittimien ja tyylikeinojen käyttöä tärkeänä osatekijänä musiikissaan, mutta ”Sjelebrannilla” näitä elementtejä on käytetty hyvällä maulla ja juurikin tuomaan joukosta erottavaa väriä äänimaisemaan. Urut, syntikkajouset ja –kuorot sekä tuuba asettuvat sopiviin koloihin kappaleiden stereokuvassa, kuin myös musiikillisessa kontekstissa. Skrømt antaa itsestään kuvan kokoonpanona, joka pyrkii luomaan uutta, mutta ei sorru kuulostamaan oudolta vain oudolta kuulostamisen vuoksi.

Kaiken kaikkiaan ”Sjelebrann” on hyvin yhtenäinen levykokonaisuus, jolta ei liiemmin pysty irrottamaan erityistä suosikkikappaletta, niin sanottua ”singlebiisiä.” Se kuulostaa yhden pitkän luovan prosessin tulokselta ja on vaikea määrittää onko levylle tietynlaista kuulijakuntaa, joka saattaisi ottaa levyn vastaan innokkaammin kuin muut. Albumi on monipuolisuudessaan tervetullut viime vuosien metallijulkaisujen monotonisuuteen kyllästyneelle kuuntelijalle, joka tahtoo todella syventyä artistien ilmaisuun. Tulevaisuutta ajatellen Skrømt on saanut aikaan teoksen, joka jättää mielenkiinnolla odottamaan bändin seuraavaa julkaisua – sekä toivomaan sen tuotetun riittävän laadukkaissa studio-olosuhteissa.

7 / 10

Kappalelista:
1. Prolog
2. Sorg
3. Syk
4. Slumsøstre
5. Askens Despot
6. Spirer I Stein
7. Skjære
8. Jeg Tok Regnet Som Min Brud

https://www.facebook.com/skromt

Kirjoittanut: Matias Nieminen