Skulldriver on julkaissut tähän päivään mennessä yhden pitkäsoiton ja kaksi EP:tä, joista ”L.D.C.” on bändin tuorein julkaisu. Levyltä löytyy neljä tiukkaa, raskasta ja häijyä kappaletta, jotka kuljetaan läpi apinan raivolla. Aloitusraidan alussa kuullaan intro, jossa juna lähestyy kuulijaa junan varoituskellojen soidessa. Intron jälkeen Skulldriver laittaa ison groovi-vaihteen silmään, eikä luovu siitä loppualbumin aikana. ”Blind To See” tykitellään vähintään yhtä väkevästi kuin aloitusraita, eikä väkevyys laske edes kahden minuutin kohdalla kuultavan kevyemmän lauluosuuden aikana. Myös ”Grinding Teeth” on kuin puhdasta, purkitettua raivoa, ja ainoastaan kappaleen loppupuolella oleva instrumentaaliosuus antaa hieman hengähdystaukoa.

Kun levyllä on runnottu eteenpäin vajaan kymmenen minuutin verran, voisi kuvitella, että päätösraita olisi hieman kevyempi. Niin ei kuitenkaan ole, vaan ”Plague of Man” moukaroidaan alusta loppuun saakka armoa antamatta. Samalla kuulijalle tehdään selväksi, ettei Skulldriverilla lopu kunto kesken vaan kappaleet soitetaan raivokkaalla asenteella. Yhtyeen keikat lienevät aikamoisia karkeloita, ainakin ”L.D.C.:n” perusteella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Skulldriverin ”L.D.C.” on hyvin tiukka paketti. Paketin neljän kappaleen välillä ei ole kovin suuria eroja, mutta vajaan vartin mittaisen EP:n kohdalla niitä ei jää kaipaamaankaan. Skulldriverin soundi on hyvin murjovaa, ja vaikka musiikista on paikoin löydettävissä Pantera-vivahteita, on yhtyeellä silti selvä oma tyylinsä. Skulldriverin uudessa julkaisussa on runsaasti potkua.

7/10

Kappalelista:

1. Cirqie de la Furie
2. Blind To See
3. Grinding Teeth
4. Plague of Man

Skulldriver Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen