Slaavilaista mystisyyttä on jälleen luvassa – arviossa puolalaisen Haten kahdestoista pitkäsoitto ”Rugia”

Kolmekymppistä viettävä puolalainen vihan kone Hate palaa! Yhtyeen julkaisutahti on ollut melkoisen nopeatempoinen vuoden 2010 ”Erebos”-levyn jälkeen, että oksat pois ja hellät tunteet! Lähes joka toinen vuosi Hate on puskenut uuden levyjulkaisun, ja jälleen uutta on luvassa. Kymmenen vuoden aikana bändiltä ei ollut tekemisen puutetta ollut.

Edellisiin levyjulkaisuihin verrattuna ”Rugia” on huomattavasti tiiviimmäksi pakattu tuotos. Aikaisemmat albumit ovat venähtäneet lähelle tunnin mittaisiin lukemiin, mutta ”Rugia”-levyn kohdalla kuunteluaika on puolittunut. Lyhyemmälle ajalle mahtuu normaaliin tapaan pahanenteisen synkkää, raskasta ja jylhää soittoa, mikä on Haten kohdalla vahva puoli. Tuotannollisesti kaikki on kohdillaan, joten pitkä ikä ei ole ainakaan ruostuttanut bändin kulkua.

Eeppisellä starttiraidalla lähtevä ”Rugia” kuulostaa mainiolta kiekon alkutaipaleelta. Perässä tuleva nopeatempoinen ja hieman hämmentäväksi jättävä ”The Wolf Queen” loppuu melko nopeasti, ennen kuin kappaleeseen pääsee sisälle. ”Exiles of Pantheon” on edelliseen verrattuna eheämpi ja mielenkiintoisempi kokonaisuus, ja on yksi levyn parhaimpia esityksiä.

Meno pysyy pääsääntöisesti tylynä ja eeppisenä turpasaunomisena, jokseenkin tuntuma muistuttaa osittain ”Erebos”-albumin soittoa, mutta useasta kappaleesta on hieman haastavaa saada kiinni; mikä tekee mistäkin erityisen. Väkeviä riffejä löytyy mukavasti, mutta sitten välillä tuntuma töksähtää. Toisin sanoen tarttuvat osuudet jäävät hieman valjuiksi, ainakin levyn puolenvälin aikoina. Kolmen aikaisemmin mainittujen kappaleiden lisäksi ainoa mieleenpainuva sävellys ”Awakening the Gods Within” kuuluu vielä niihin osastoihin, joista muistaa jotakin. Lopuista raidoista jää ainoastaan mieleen paahtoavaa soittoa ilman erityisiä muistikuvia.

”Rugia”-julkaisun taso jää silti plussan puolelle. Tästä löytyy hyvät hetkensä ja monelle albumi on varmasti kovaa kauraa, mutta itse olisin jäänyt levystä kaipaamaan vielä jotakin. Ehkä se puuttuva ja tärkeä pala on tarttuvat osuudet. Kiekon kuuntelee mielellään läpi, mutta tätä ei voi silti nostaa niin korkealle tasolle, mitä vaikka vuoden 2005 ”Anaclasis: A Haunting Gospel of Malice & Hatred” on. ”Rugia” on laadultaan suurin piirtein samaa, mitä parin vuoden takaiset julkaisut. Väkevä paketti, muttei kumminkaan pääse vuoden 2021 parhaimpien julkaisujen joukkoon.

7½/10

 

Kappalelista:

1. Rugia
2. The Wolf Queen
3. Exiles of Pantheon
4. Saturnus
5. Awakening the Gods Within
6. Resurgence
7. Velesian Guard
8. Sun of Extinction
9. Sacred Dnieper

Hate Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa