Slaavilaista pimeää mystiikkaa ja vihaa – arviossa puolalaisen Haten yhdestoista kokopitkä ”Auric Gates of Veles”

Tarkastellessa varsovalaisen vihan ja kuoleman merkeissä soittavan Haten levyjulkaisutahtia, tempo on kieltämättä kiivas. Joka toinen vuosi bändiltä puskeutuu uusi kiekko julki, ja meno näkyy jatkuvan yhtä vilkkaana. Edellisestä tuotoksesta ”Tremendum” on vierähtänyt kaksi vuotta, kun uutta pukkaa pimeyden syövereistä ulos. ”Auric Gates of Veles” luokittuu yhtyeen historiikin yhdenneksitoista kokopitkäksi.

”Auric Gates Of Veles”-julkaisun kansitaide tuo ensimmäisenä mieleen, että tällä kertaa bändi on hakenut teemassa hieman erilaista suuntaa. Orkesterin ainoan ja alkuperäisen muusikon, ATF Sinnerin sanoin, hän on lähtenyt hakemaan levyn teemaksi pimeänpuoleisia slaavilaisia taustatarinoita. Tarkkaan ottaen slaavilaisen veden ja manalan jumalan Velesin alamaailma ja sen mystiikka ovat uuden julkaisun punainen lanka. Kiehtovan aiheen ohella albumin musiikki on tuttuun tapaan aggressiivisuuden täyteistä kuolonmetallia.

Albumilla kuultava soitanta on päällisin puolin Haten tapaan nopeaa ja vihaista death metallia, mutta sen lisäksi tunnelma on poikkeuksellisen synkkä. Ei sillä, etteikö Haten tuotanto olisi muutenkin synkkää, mutta tällä kertaa kuljetaan sellaisissa sfääreissä, että oksat pois. Kuunnellessaan levyä tuntuu kuin astuisi Velesin kylmään ja pimeään manalaan. Kolkkoa ja raakaa menoa tarjoaa heti kättelyssä ”Seventh Manvantara”, jonka jälkeen nerokkailla riffi- ja komppikuvioilla varustetut ”Trishkelion”, ”The Volga’s Veins” ja ”Sovereign Sanctity” pitävät tunnelman katossa. Erityisesti ATF Sinnerin vahvat ja kolossaaliset vokaalisuoritukset ovat pysyneet ajan mittaan hyvässä kunnossa.

Ennakkoon julkaistun timanttisen ”Path To Arkhen” -teoksen jälkeen raivon paiskaama ja hyökkäävä tunnelma laskee asteen verran pienemmäksi. Jo viiden peräkkäisen hienon tuotoksen jälkeen ”Auric Gates of Veles”, ”Salve Ignis” ja ”Generation Sulphur” eivät enää tarjoa samankaltaista antia, mitä levyn alkupuolella on. Kappaleet eivät ole huonoja, mutta kaikki helvetillinen turpasaunominen on jo aikaisemmin koettu. Kylmiä väreitä ei ole tullakseen, vaikka albumin loppupuolta lähtee kuuntelemaan millä mielentilalla hyvänsä.

Huolimatta pilkunviilauksista ”Auric Gates of Veles” on hieno ja väkevä julkaisu. Jos täytyy lähteä vertaamaan Haten edellistä julkaisua ”Tremendum” uuteen albumiin, ”Auric Gates of Veles” on askeleen verran parempi lopputulos. Erilainen teema ja tunnelma ovat olleet onnistunut lisä, joka tekee levystä mainion paketin. Jos Hate lähtee vielä tästä tekemään paremmaksi, luvassa on todennäköisesti tuhoa ja kolossaalista vihaa. Ehkäpä parin vuoden päästä pääsemme kokemaan. Sitä ennen ”Auric Gates of Velesiin” on hyvä tyytyä.

8-/10

Kappalelista:

1. Seventh Manvantara
2. Triskhelion
3. The Volga’s Veins
4. Sovereign Sanctity
5. Path to Arkhen
6. Auric Gates of Veles
7. Salve Ignis
8. Generation Sulphur

Hate Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

 

 

Kommentoi julkaisua