Slash’s Blues Ball herätti bluesin klassikot henkiin S.E.R.P.E.N.T.-festivaalin myötä
Slash on rockin ohessa tunnettu bluesin ystävä. Blues on kulkenut kitaristin elämässä yhtä kauan kuin kitaran soittaminen. Viime vuoden lopussa julkaistu ”Live At The S.E.R.P.E.N.T. festival” -livealbumi onkin kunnianosoitus tuota musiikkilajia kohtaan.
”Live At The S.E.R.P.E.N.T. festival” on taltioitu reilut kaksi vuotta sitten Denverissä Slashin tehdessä kiertuetta kanssamuusikoiden kanssa. Slash’s Blues Ball -nimiseksi nimetty kokoonpano soitti vuoden aikana konsertteja, joiden lipputuloja ohjattiin hyväntekeväisyyteen. Samalla kitaristilegenda pääsi esittämään bluesin aarteita aina Bukka Whitesta T-Bone Walkeriin. Slashin mukana kokoonpanossa olivat rumpali Michael Jerome, basisti Johnny Griparic, kitaristi Tash Neal ja kosketinsoittaja Teddy Andreadis, joista kaksi jälkimmäistä hoitivat myös lauluosuudet.
Kyseiset muusikot ovat soittaneet Slashin kanssa vuonna 2024 julkaistulla ”Orgy Of The Damned” -albumilla, jolla oli myös pitkä liuta vierailevia vokalisteja. Kirjavan vokalistikaartin saaminen kiertueelle olisi ollut hankalaa, joten Slash tyytyi hieman pienempään kokoonpanoon. Onneksi Andreadis ja Neal onnistuivat paikkaamaan vokalistien jättämän tyhjiön. Kiertueella soitetut kappaleet kun pohjautuivat ”Orgy Of The Damned” -pitkäsoiton sisältöön.
Toissa vuonna taltioitu konsertti on reilu puolentoista tunnin mittainen kokonaisuus. Kahden CD-levyn lisäksi paketti sisältää joko DVD:n tai bluray-tallenteen. Videoitua kokonaisuutta on höystetty Slashin haastattelupätkillä, joissa kitaristi taustoittaa suhdettaan bluesiin ja hieman muusikkoystäviinsäkin. Jaksotus onkin ollut paikallaan, sillä itse konsertti etenee sen verran tasaisesti, että katsojan ei haittaa saada välillä muutakin katseltavaa.
Slash’s Blues Ball -kokoonpanossa lauluosuuksista vastasivat siis kitaristi Neal ja kosketinsoittaja Andreadis. Molemmat muusikot omaavat bluesiin sopivan raspisen ja paikoin sielua riipivän äänenkäytön. Erityisesti Andreadiksen tulkinnat kappaleilla ”Born Under A Bad Sign” ja ”Stormy Monday” ovat nappisuorituksia. Jälkimmäisellä on lähes hurmoksellinen tunnelma, kun Andreadis tulkitsee antaumuksella Aaron Walkerin kirjoittamaa teosta.
Neal ei pääse kappaleillaan ehkä yhtä vaikeroiviin ja synkkiin vesiin, mutta hän tuo äänellään esille toisenlaista näköalaa. Kitaristi antaa kasvot esimerkiksi kappaleille ”Big Legged Women” ja ”Crossroads”, jotka ovat aavistuksen valoisampia Andreadiksen tulkintoihin nähden. ”Stone Free” -kappaleellekin Neal tuo oman särmänsä, vaikkei hän ihan tavoittakaan alkuperäisen esittäjän tunnelmaa. Toisaalta Jimi Hendrix omaa isot saappaat täytettäviksi.
”Live At The S.E.R.P.E.N.T. festival” on keikkatallenne ja parhaimmillaan liikkuvan kuvan kanssa. Albumin sisältämät CD:t pitävät tietysti huolen siitä, että keikkatunnelmaan pääsee tarvittaessa ilman televisiotakin. Video on kuitenkin keskeinen osa pitkäsoiton viehätystä. Ilman sitä konsertin kuunteleminen on hieman puuduttavaa. Siitäkin huolimatta, että kappaleet soitetaan täydellä antaumuksella. Videon myötä tunnelmasta saa vain pykälän enemmän irti.
Vaikka livetallenne on julkaistu Slashin nimissä, ei kokonaisuus rakennu pelkästään hänen ympärilleen. Toki Slashin kitarasooloille ja ruutuajalle on varattu hyvin aikaa. Koko Slash’s Blues Ball -yhtye on kuitenkin tallenteen keskiössä. Yhtyeen sisäinen kemia on hyvä ja välittyy myös ulospäin. Idea blues-kappaleiden kunnioittamisesta on hieno, mutta ilman Slashiä se tuskin olisi kantanut näin pitkälle. Toisaalta homma ei olisi toiminut ilman koko yhtyettä. S.E.R.P.E.N.T.-festivaalilla herätettiin henkiin bluesin klassikoita, mikä itsessään on kulttuuriteko. Ja vielä kun se yhdistyi hyväntekeväisyyteen, ei paljon hienompaa yhtälöä olisi voinut ollakaan.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen