Vuonna 2000, on yhdeksän erilaisiin naamioihin ja samanlaisiin haalareihin pukeutunutta miestä luomassa kaaosta. Keikat ovat räjähtäviä, perkussiopatteristot saavat kyytiä, mustelmia tulee ja veri lentää. Ilmiö nimeltä Slipknot on juuri saanut alkunsa. Vuonna 2010 Slipknotin maailma pysähtyy basisti Paul Grayn kuolemaan. Siihen asti yhtye ehti julkaista neljä kokopitkää albumia ja neljä DVD:tä, yhden live–CD:n sekä soittaa murskaavia keikkojaan parhaimmillaan puolitoista vuotta putkeen ympäri maailmaa. Ymmärrettävästi väliin mahtuu myös hiljaiseloa, joista kolmas ja tähän saakka pisin päättyy lopullisesti tämän kokoelmalevyn myötä.

”Antennas To Hell” on tyylipuhdas ja häpeilemätön ’Best of’ –kokoelma, joka rakentuu fanisuosikkien, live–klassikoiden ja radiohittien ympärille. Kappalelista kulkee kronologisessa järjestyksessä alkaen ensimmäisestä albumista ja sisältää vain muutamia poikkeuksia. Nekin tosin ovat yhtyeen kuuntelijoille tuttuja entuudestaan. Kokoelmaa löytyy muutamassakin eri versiossa, joista yksinkertaisimmillaan on tarjolla yhden CD:n kooste niin sanotusti sitä itseään. Lisukkeena on tarjolla bonus–CD, jolta löytyy audiomuodossa Slipknotin esiintyminen 80 000 ihmiselle Download–festivaalilla vuonna 2009. Bonus–DVD sisältää puolestaan yhtyeen kaikki musiikkivideot sekä aimo annos extraa, josta arvostelijalla ei ole tässä vaiheessa mahdollisuutta sanoa sen enempää.

Entäs se itse asia sitten? Kokoelman selkärangan muodostava ensimmäinen CD on laadukas kattaus yhtyeen parasta tuotantoa – käsittääkseni sellaisenaan myös yhtyeen itsensä valitsema. Vuonna 1999 julkaistun nimikkoalbumin raaka energia iskee tajuntaan, eikä jätä mitään arvailujen varaan. ”(Sic)”, ”Eyeless”, ”Wait And Bleed”, ”Spit It Out” ja ”Surfacing” edustavat kaikki Slipknotin klassikkolinjaa. Sama jatkuu ”People = Shit” –kappaleen aloittaessa vuonna 2001 julkaistun Iowa–albumin koosteen. ”Disasterpiece” edustaa hieman paremmin tuotettua raivoa, kun ”Left Behind” voitaneen tulkita yhtyeen ensimmäiseksi varsinaiseksi radiohitiksi. (Jos sellaista sanaa voi tällaisen musiikin kohdalla käyttää.) ”My Plague” –kappaleesta on levylle päätynyt alunperin Resident Evil –elokuvan soundtrackilta löytynyt, hieman radioystävällisempi versio. Disasterpieces–DVD:n livetallenteelta on poimittu mukaan ”The Heretic Anthem” ja ”Purity”, joista ensimmäinen antaa hyvän kuvan yhtyeen live–esiintymisestä ”If you’re 555 then I’m 666” – yleisönhuudatuksineen. ”Purity” puolestaan on Slipknotin harvoja harvinaisuuksia ja sitä on alkuperäisessä audiomuodossaan melko mahdotonta löytää CD:llä.

”Pulse Of The Maggots” aloittaa vuonna 2004 ”Vol. 3: (The Subliminal Verses)” – albumin parhaimmiston läpikäymisen. ”Duality”, ”Before I Forget” ja ”Vermilion” ovat kaikki sekä livesuosikkeja, fanien mieleen, että radiosoittoa paljon saaneita kappaleita. Näiden perään tarjoillut, vasta vuonna 2008 julkaistun ”All Hope Is Gone” – albumin kappaleet tuntuvat yhä hieman valjuilta, lukuun ottamatta ”Psychosocial” –runttausta. ”Dead Memories” kuulostaa huomattavasti paremmalta bonus–CD:n liveversiona. ”Sulfur” taas on, verrattuna mihin tahansa kokoelman aiempaan kappaleeseen, vahva todiste Slipknotin materiaalin pehmenemisestä viimeisimmällä studioalbumilla. Näin itse yhtyeen pariinkin kertaan livenä neljännen albumin julkaisun jälkeen, eikä kummallakaan kerralla kyseiseltä albumilta esitetty muutamaa kappaletta enempää.

Oli Slipknotin neljännestä albumista mitä mieltä tahansa, niin ”Antennas To Hell” on kuitenkin yksi kautta aikojen parhaimmista kokoelma–albumeista jo ensimmäisen CD:n kappalelistan ansiosta. Jo pitempään yhtyeen toimia seuranneille se ei anna käytännössä mitään uutta tai ihmeellistä. Bonus–CD:n livetallenne on aiemmin julkaistu DVD:nä, mutta hyvinpä se toimii pelkkänä audioraitanakin nautittuna. Ensimmäiseltä CD:ltä poisjääneet ”Get This”, ”The Blister Exists” ja ”Everything Ends” ovat kaikki myös yhtyeen tuotannon kärkikastia. ’Best of’ –koosteena ”Antennas To Hell” on täysin häikäilemätön. Mukaan ei ole mahtunut yksinkertaisesti yhtään ylimääräistä kappaletta, eikä sinne oikein osaa toivoakaan mitään lisää. Uudelle kuuntelijalle tai sellaiselle, joka ei vielä omista yhtyeen tuotantoa, tämä kokoelma on pakkohankinta.

9/10

Kappalelista:

1. (Sic)
2. Eyeless
3. Wait And Bleed
4. Spit It Out
5. Surfacing
6. People = Shit
7. Disasterpiece
8. Left Behind
9. My Plague (New Abuse Mix)
10. The Heretic Anthem (Live)
11. Purity (Live)
12. Pulse Of The Maggots
13. Duality
14. Before I Forget
15. Vermilion
16. Sulfur
17. Psychosocial
18. Dead Memories
19. Snuff

http://www.slipknot1.com

Kirjoittanut: Teemu Lindholm