Slipknotia, Zakk Sabbathia, Bodom After Midnightia – Kaaoszinen toimittajat listasivat omat suosikkikeikkansa vuodelta 2020

Vuodesta 2020 piti alunperin tulla kaikkien aikojen vuosi keikkojen osalta sillä maahamme oli saapumassa mm. Judas Priest, Ozzy Osbourne, Iron Maiden, Volbeat, System Of A Down, Korn, Deftones sekä Faith No More. K-kirjaimella alkava virus kuitenkin supisti vuoden keikat lopulta rajoituksien vuoksi aika minimiin ja perinteisen top 5 listauksen sijaan päätimme tänä vuonna julkaista top 3 keikat vuoden osalta. Vaikka keikkakesä kutistuikin lähes olemattomaksi eikä syksyllä ja talvellakaan oikein kunnolla päästy livekeikkojen makuun, tarjosi vuosi silti jälleen upeita elämyksiä livemusiikinkin parissa. Alla listaukset toimittajien vuoden keikoista perusteluineen:

Arto Mäenpää:

Vuosi 2020 jää itsellä ainakin mieleen erittäin sumuisena vuotena. Tasapainoilu pienen lapsen ja lehden pyörityksen välissä koronan keskellä oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta niin vain sitä vuodesta selvittiin ja tulihan siinä kyljessä sitten kuitenkin jokunen keikkakin todistettua niin festareilla kuin klubiolosuhteissakin. Ohessa keikat jotka tulen todennäköisesti muistamaan vielä joskus kiikkus tuolissakin tämän erikoisen vuoden vuoksi:

1. Slipknot – Hartwall Areena, Helsinki (24.2.2020)
   Suosikkibändi erittäin rautaisessa iskussa loppuunmyydyssä Hartwall Areenassa ja lämppärinä vielä aina niin kova Behemoth. Erittäin kova startti vuodelle 2020 jota kelpaa muistella vielä joulukuussakin. Ensi vuoden elokuussa sitten karistelemaan loputkin koronan tuomat pölyt hartioista Turun keikalle. Long live the Knot!
2. Klamydia – WSArena (27.6.2020)
   Ensimmäinen keikka, jonka pääsin todistamaan koronapandemian keskellä oli sekä hämmentävä että huojentava kokemus. Klamydian näkeminen hybridikeikalla (kiitti Vesku Jokinen termin kehittämisestä) oli erittäin ristiriitainen kokemus koska bändi veti erittäin rautaisesti, mutta silti samalla sitä pelkäsi ettei tuo virusta mukanaan keikalta kotia. Erittäin mieleenpainuva ilta kaiken kaikkiaan ja keikkapaikan yleisöstä kyllä huomasi, että kova kaipuu oli monella muutaman kuukauden tauon jälkeen livekeikkoja kohtaan!
3. Beast In Black – Rock In The City, Pori (21.8.2020)
   Kolmanneksi keikaksi olisin oikeastaan voinut valita Alexi Laihon Bodom After Midnightin debyyttikeikan Rytmikorjaamolla tai tämän Beast In Blackin vedon Rock In The Cityssa Porissa, mutta tällä kertaa vaakakuppi heilahti hiuksen hienosti Anton Kabasen suuntaan. Hitit raikasivat tulimeren lämmittämänä Porin Kirjurinluodon pimenevässä illassa ja vaikka Beast In Black olikin viettänyt pitkän keikkatauon ennen illan keikkaa, ei sitä kyllä bändistä huomannut mitenkään. Maailmanluokan veto, joka jotenkin loi uskoa parempaan huomiseen.

Mikko Nissinen:

Parikymmentä vuotta livekeikoilla säännöllisen epäsäännöllisesti laukanneena on tullut koettua ja nähtyä useita satoja yhtyeitä joka puolelta Tellusta. Koronavuosi nyt oli mikä oli, mutta tässä sen lyhyt ja ytimekäs keikkakerma:

1. Motelli Skronkle – Bar Loose, Helsinki (17.9.2020)
   Teatraalisen taiderockin uniikki kollektiivi Motelli Skronkle maestro Hannu Raatikaisen johdolla tarjoili hullaannuttavan hienon performanssin koronarajoitetussa Bar Loosessa. Syksyn valloittavin veto.
2. New Model Army – Tavastia, Helsinki (2.2.2020) – 40-vuotisjuhlakiertueensa juuri korona-aallon alla tehnyt bristolilainen post punk -veteraani soitin massiivisen 2 ja puolen tunnin setin täydehkölle Tavastialle. Lievästä ylipituudesta kärsinyt keikka tarjoili kuitenkin valtavan määrän uusromanttisen rockin historiaa.
3. Discharge – Klubi, Tampere (9.1.2020)
   Vajaamiehisenä, ilman Suomen-kiertueelta terveyssyistä pois jäänyttä basisti Rainya matkaan lähtenyt Stoke-On-Trentin hardcorepioneeri pääsi lopulta parin epäonnisen yrityksen jälkeen vihdoin viimein härmään keikalle. Vaikka joku Tampereen Klubille, kiertueen avauskeikoille paikalle raahautunut HC-puritaani saattoi todeta, että ”Tiskiharja” oli paremmassa soittokunnossa kasarilla tai ihan vaan vuosituhannen alussa, ei meno tampereella heikkoa ollut, vaikka kone hieman yskähtelikin. Broken Bonesista kaapattu vokalisti J.J. hoitaa vokalisti tonttinsa erinomaisesti. Veteraaniyhtye osoitti korkean työmoraalinsa ja vankkumattoman tylyn tyylikkyytensä muutamalla Suomen täsmäkeikalla. Oli myös ilo tavata Dischargen miehet ihan henkilökohtaisesti. Maanläheisiä, vähäpuheisia jätkiä.

Harri Kuulas:

En todellakaan tiennyt vielä tammikuussa 2020, minkälaiseksi tuleva keikkavuosi muodostuisikaan. Piti nähdä System of a Down Provinssissa sekä Rammstein Tallinnassa, vaan kuten kaikki tietävät, vuosi 2020 olikin jotain aivan muuta. Etätöitä, ahkeraa käsidesillä lutraamista, maskien käyttöön totuttelua ja striimikeikkoja. Muutamia livekeikkoja onneksi pääsin kuitenkin todistamaan, ja tässä oma kärkikolmikkoni:

1. Slipknot – Hartwall Areena, Helsinki (24.2.2020)
   Tämä helmikuinen ilta tulee jäämään ikuisesti muistilokeroihini, sillä pääsin vihdoinkin todistamaan Slipknotia livenä elämäni ensimmäistä kertaa. Toinen kerta toivottavasti tuleekin heti perään jo 2021, kun Knotti tulossa Suomen Turkuun! Keikka oli loistava huolimatta siitä, että Corey Taylor oli onnistunut telomaan jalkansa juuri ennen kiertueen Helsingin keikkaa. Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ilta!
2. Apocalyptica – Logomo (12.3.2020)
   Tämä ilta jäi viimeiseksi livekeikkaillaksi ennen pitkää hiljaiseloa keikkojen suhteen. Sain myös kuulla keikkaa seuraavana päivänä, kuinka omat työt loppuivat hetkeksi kuin seinään. Suomi meni sulkutilaan, otettiin valmiuslaki käyttöön yms. Mutta Turun ilta Apocalyptican ja Wheelin seurassa oli erittäin onnistunut! Sitä soittamisen iloa, mikä Eican, Pertun ja Paavon lavaesiintymisestä heijastui yleisöön, en tule unohtamaan. Muistan illan viimeisen sellorock-potpurin soineen päässäni, kun laahustin vesisateessa kohti hotellimajoitustani.
3. Ruoska – ZRock, Kempele (4.9.2020)
   Kolmanneksi keikaksi olikin vielä valinnan varaa ja arvoin pitkään, minkä haluaisin nostaa tähän TOP 3 -listalleni. Nostan kuitenkin ZRockin ja sieltä Ruoskan esiintymisen, sillä kokonaisuudessaan Kempeleen ZRock-tapahtuma oli todella mahtava! Tuo Ruoskan esiintyminen jäi myös sen takia lämpimästi muistoihini, sillä hetkeä ennen Ruoskan keikkaa löysin eturivistä elämääni kaksi uutta ystävää, onnellinen pariskunta jolla hyvin samanlainen musiikkimaku mitä itsellänikin. Ruoskan keikalla pääsin purkamaan keikkatauon aiheuttamaa ikävää, sain napata valokuvan basisti Kampin kanssa sekä keikalla tuli juuri niitä kappaleita, joita toivoinkin kuulevani.

Jani Lahti:

1. Zakk Sabbath – The Circus, Helsinki (09.02.2020)
   Odotettu ensimmäinen Suomen visiitti Zakk Wylden johtamalta Black Sabbath-tribuutilta. Settilista oli vain niin loistava, kuin kuvitella saattaa ja kaikkein tavanomaisimmat Sabbathin live-biisit loistivat poissaolollaan. Yleisökin tiesi mistä on kyse, eikä ainuttakaan ”soittakaa Paranoid” huutoa onneksi tainnut kuulua. Eikä yhtyeen sitä tarvinnut soittaa, sillä Sabbath-discografiasta on muutenkin mitä ammentaa. Lisäksi ilta oli Helsingin keskustassa sijainneen hienon keikkapaikan viimeisiä keikkatarkoituksessa järjestettyjä, mikä teki siitä vielä erityisemmän.
2. Mokoma – Rytmikorjaamo, Seinäjoki (05.09.2020)
   Mokoman paluu lavoille yleisön eteen muutaman esiintymisen verran korona-tauon jälkeen näkyi hyvin energisenä ja innokkaana latauksena myös Rytmikorjaamon syyskuisena iltana. Mainio uusin ”Ihmissokkelo” albumi oli hienosti edustettuna, ja puolilleen salin täyttänyt yleisö vakuuttui kuulemastaan ja näkemästään. Vaikka tämäkin yhtye on tullut todistettua livenä varmasti toistakymmentä kertaa, niin tässä keikassa oli lopulta paljon enemmän kohdallaan kuin uskalsi toivoa. On taito saada pidettyä tutun yleisön mielenkiinto vuodesta toiseen ja sen Mokoma näemmä hallitsee.
3. Bodom After Midnight – Rytmikorjaamo, Seinäjoki (23.10.2020)
   Ensimmäinen koskaan, on aina ensimmäinen. Ja onneksi olikin, sillä näin historiallista hetkeä kuin Bodom After Midnight-yhtyeen ensi-keikkaa todistamaan pääsevänä tuli sangen etuoikeutettu olo. Varsinkin siksi, että sali oli korona-rajoituksista johtuen vain puolella kapasiteetilla. Keikan alun tunnustelun jälkeen, se lähti todella mallikkaasti laukalle sanan positiivisessa mielessä. Keikalla kuultiin myös pari harvinaisempaa live-raitaa, kuten ensimmäistä kertaa koskaan yleisön edessä soitettu Children Of Bodom-kappale ”Knuckleduster”, joka ilahdutti toimivuudellaan. Bändi soundasi nuorelta, ja energiseltä sekä ennen kaikkea nälkäiseltä. Pitkä odottelu korona-keväänä peruuntuneiden keikkojen jälkeen kuului selkeänä näyttämisenhaluna ja soitosta nautiskeluna.

Rudi Peltonen:

Tämä hullu vuosi on ollut erilainen kuin aikaisemmat senkin takia, että keikkoja on päässyt näkemään paljon normaalia vähemmän. Festarikesä oli käytännöllisesti katsoen peruttu, eikä klubeillekaan päässyt entiseen malliin. Reilu 90 keikkaa kuitenkin tuli todistettua ja tässä niistä parhaimmat:

1. Nađra – Howls of Winter, Tapper, Tallinna (13.2.2020)
   Islantilainen Nađra on kasvanut vuosien varrella täyteen potentiaaliinsa. Tallinnan Howls of Winter -festareiden pre-partyissä bändi tarjoili black metalinsa niin tunteisiin vetoavasti, että taisi roskakin mennä silmään.
2. Moonsorrow – Rytmikorjaamo, Seinäjoki (21.2.2020)
   Moonsorrow juhlisti helmikuussa muutamalla keikalla 15-vuotiasta “Verisäkeet”-albumiaan. Yhtye ylitti jopa itsensä ja tarjosi kuulijoille rituaalin, johon upposi täysin mukaan.
3. Warmoon Lord – Steelchaos (30.10.2020)
   Loppusyksystä keikkoja ja festareita peruttiin jälleen, joten esimerkiksi Steelchaos toteutettiin striimattuna koteihin. Muutama onnellinen pääsi seuraamaan keikkoja myös paikan päältä. Steelchaoksen voisi nostaa kokonaisena tapahtumana tälle listalle koska kaikki keikat olivat loistavia. Warmoon Lord heitti ymmärtääkseni Hyvinkäällä ensimmäisen keikkansa, ja hienosti sen tekikin.

Markus Mickels:

Vuoden 2020 kolmeen parhaan keikan listaaminen on sinänsä helppoa, koska juuri niin monella keikalla ehdin alkuvuodesta käydä ennen kuin koronaviruspandemia peruutti kertaheitolla kaikki loppuvuoden suunnitelmat. Ne kolme keikkaa, jotka ehdin kuitenkin nähdä, jättivät jälkeensä paljon hyviä muistoja, jotka ovat lämmittäneet mieltä koko loppuvuoden. Seuraavia keikkoja odotellessa.

1. Lindemann – Helsingin jäähalli (29.2.2020)
   Vaikkei Rammsteinia ja bändin keulakuva Till Lindemannin nimeä kantavan sivuprojektin toimia voi verrata skaalaltaan keskenään, onnistui Lindemann silti omanlaisella veikeällä teatraalisuudellaan vaikuttamaan. Keikan päätyttyä totesinkin itselleni, että juuri näkemäni veto saattaa vuoden lopussa hyvinkin olla koko vuoden parhaita keikkoja. Tuolloin en kylläkään tiennyt, että Lindemann oli viimeinen yhtye, jonka näin livenä ennen kuin koronapandemia perui kaikki loppuvuoden keikat. Uskon kuitenkin, että vaikka niitä keikkakokemuksia olisi vielä helmikuun jälkeen ehtinyt karttua, olisi Lindemannin veto silti erittäin korkealla listallani.
2. The Darkness – Nalen, Tukholma (15.2.2020)
   Olen ollut The Darknessin suuri fani lähemmäs kymmenen vuotta. Ennen tätä vuotta en ollut kuitenkaan koskaan päässyt näkemään kyseistä orkesteria livenä. Helmikuussa kuitenkin matkasimme paremman puoliskoni kanssa Tukholmaan bändiä katsomaan. Ja voin sanoa, että matka ehdottomasti kannatti. Paitsi, että romanttinen viikonloppumatka oli jo itsessään arvokas irtiotto arjesta, kruunasi koko reissun yhden lempibändini näkeminen kovassa terässä.
3. Slipknot / Behemoth – Helsingin jäähalli (24.2.2020)
   Totutun vahvan suorituksen tehnyt Slipknot jäi itselläni erityisesti mieleen keulakuva Corey Taylorin juuri ennen keikkaa tapahtuneesta haaverista. Taylor totesi lavalle astuttuaan teloneensa jalkansa, mutta aikovansa silti tehdä parhaansa ja suoriutua keikasta kunnialla. Ja vaikka hän keikan edetessä oli silmin nähden koko ajan enemmän tuskissaan, ei tämä hidastanut hänen menoaan juuri yhtään. Siitä suuri kunnioitus ja myötätunnon osoitukseni Taylorin suuntaan, joka jaksoi viihdyttää silloinkin, kun hänellä olisi ollut syy kieltäytyä. Kiitos loistavasta illasta kuuluu myös pelin vahvasti avanneelle Behemothille. Vaikken koskaan ole ollut bändin suuri fani, ovat he jo pelkästään näyttävän lavashown puolesta ehdottomasti näkemisen arvoinen orkesteri.

Iida Elstelä:

Vuosi 2020 on ollut monella tapaa erilainen kuten kaikki tietävät. Vielä alkuvuodesta mielessä pyörivät tulevan kesän festarireissut Suomessa ja ulkomailla, mutta karvas pettymys tuli kaikille nieltäväksi — ehkä ensi vuonna. Keikkoja tänä vuonna tuli todistettua suunnilleen yhden käden sormilla laskettava määrä, mutta niiden joukkoon mahtui myös itselleni aivan uuden konseptin tuttavuus, eli streamikeikat.

1. Slipknot – Hartwall Areena, Helsinki (24.2.2020)
   ”Kun kaikki oli vielä hyvin”. Lähtöni Slipknotin keikalle tapahtui yllättävästi ja sen enempää suunnittelematta, mutta onnellisempi en voisi olla siitä, että tuli mentyä. Vanhojen suosikkibiisiren tärisyttäessä Hartwallin rakenteita, oli tunnelma mitä mahtavin. Olen muistellut keikkaa monia kertoja vuoden aikana, ja vokalisti Corey Taylorin murtuneesta jalastakin huolimatta oli meno keikalla älyttömän kova.
2. Stam1na – Rock In The City, Pori (21.8.2020)
   Kesän ainoaksi festarikseni tänä vuonna sattui Porissa järjestetty Rock In The City, ja kovien esiintyjien joukosta kaikista onnellisimpana seurasin Stam1naa. Stam1na on vuosien varrella tullut nähtyä varmaan jokusenkymmentä kertaa, eikä yhteenkään keikkaan ole sisältynyt tylsää hetkeä. Yksi Suomen kovimmista livebändeistä on aina ilo nähdä, ja tänä vuonna se tuntui aiempaa erityisemmältä.
3. Behemoth – livestream (5.9.2020)
   Suhtauduin streamikeikkoihin vähän varauksella, mutta Behemothin alkaessa mainostaa ”In Absentia Dei” -keikkaa, joka soitettaisiin hylätyssä kivikirkossa, vei uteliaisuus voiton. Ja onneksi vei, sillä keikka ei todellakaan ollut pettymys. Behemothille ominaiseen tyyliin visuaalisuus oli suuressa osassa, eikä pyroissa säästelty. Oli hiukan erikoista katsella sohvalla livekeikkaa, eikä tietenkään tunnelma ollut sama kuin oikealla keikalla, mutta livestreamit ovat olleet kuluvana vuonna tärkeä tapa tukea vuoden haasteista kärsiviä musiikkialan ammattilaisia. Ja eivät ne hylätyn kirkon katolla (hallitusti) leimuavat liekit ihan jokapäiväinen näky ole.

Thomas Frankton:

Tuskin täytyy erikseen sanoa, että tänä vuonna ei mitään uusia keikkaennätyksiä tehty. Alkuvuodesta sitä ehti vielä pari käydä katsomassa ennen kaiken peruuntumista, mutta koko vuodelta kaikkea riittää nipinnapin listan kasaan raapimiseksi.

1. Every Time I Die – Manchester Academy, Manchester (24.1.2020)
   Vuosi alkoi keikkojen suhteen mukavasti. Tässä vaiheessa uutisointi koronatilanteesta oli vielä aluillaan, mutta kieltämättä melko pahaenteinen tunnelma kaiken yllä tuntui olevan. Tammikuun reissu Manchesteriin katsomaan maailman parasta bändiä tuli siis juuri oikeaan aikaan, sillä alle kahden kuukauden kuluttua oltiinkin jo täydessä pandemiamoodissa.
   Mitähän muuta tästä edes sanoisi, kuin että lähes viiden vuoden odotus oli sen arvoista? Vuoden 2015 Provinssin jälkeen tätä bändiä ei ole Suomeen asti saatukaan, joten revitellä piti senkin harmituksen puolesta, lopputuloksena koko vuoden kovin liikuntasuoritukseni. Maailman paras bändi. Ikinä.
2. Shit Happens Presents: Every Time I Die’s Online Telethon Extravaganza – Striimikeikka (19.12.2020)
   Ottamatta huomioon sitä merkityksetöntä faktaa, että en tänä vuonna päätynyt yhtäkään muuta kokonaista striimikeikkaa katsomaan, voin kuitenkin täydellä ja puolueettomalla varmuudella todeta tämän olleen kaikista parhain. Piste.
   Siinä missä ongelmani striimikeikoissa on usein niiden liiallinen yritys tuoda pelkkä keikkakokemus itsessään olohuoneeseen ilman tilanteen hyödyntämistä oikeastaan mihinkään muuhun, tämä kokemus oli hauskimpia kokemuksia hetkeen. Tämä ilta koostui varsinaisten kappaleiden lisäksi hyväntekeväisyyspuhelinkeräyksien parodioinnista ja sisällöltään jossain Eric Andre Shown suunnilla olevista sketseistä, joten sisällön vaihtelun puutteesta ei voi tässä tapauksessa puhua laisinkaan. Kuultiinhan kaiken lisäksi uusi, julkaisematon kappalekin. Mainitsinko jo bändin olevan maailman paras? Ikinä?
3. Pesso – Korjaamo, Helsinki (24.10.2020)
   Taisin käydä huimalla kolmella keikalla maaliskuun sulun jälkeen, joista Pesson keikka painui vahvimmiten mieleen. Tilanteen ja istuvan yleisön omalaatuinen kiusallisuus toi iltaan mukavaa olohuonetunnelmaa, ja oli myös hyvä osoitus toimivasta vastuullisesti järjestetystä tapahtumasta. En jaksa lähteä puimaan ajatuksiani tapahtumateollisuuden kokemista rajoituksista, mutta oli hienoa päästä näkemään edes jotain tapahtuvan.
   Aivan, itse keikkakin oli hyvä. Etenkin olohuonemainen visuaalinen puoli oli erityisen vakuuttava. Kävisin uudestaan.

Teemu Esko:

Kulunut vuosi on ollut varsin outo, sillä käyn normaalisti keikoilla jopa kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Onneksi ehdin alkuvuodesta todistaa muutaman keikan, joita tuskin unohdan hetkeen. Suuri kiitos kuuluu myös niille tahoille, jotka ovat järjestäneet korona-aikana turvallisia tapahtumia niin etänä kuin livenä. Elokuinen Helsinki Death Fest piristi kummasti, ja SteelChaosta oli mukavaa seurata etänä ystävän kanssa.

1. Mephorash – Turku Saatanalle, Metsämäki Arena, Turku (6.3.2020)
   Ruotsalainen black metal -yhtye Mephorash tarjosi maaliskuussa mahtavan rituaalin, josta ei tunnetta puuttunut. Ihmettelin aluksi, mitä tekotaiteellista maskipelleilyä tämä muka on, mutta eipä mennyt kauaa kunnes kaikki epäilykset saivat väistyä. Muistiinpanojani mukaillen ”tunsin kaiken yhdellä kertaa.” Jos tuo on ensimmäinen toteamus keikan jälkeen, kokemus ei voinut olla huono.
2. Moonsorrow – The Circus, Helsinki (22.2.2020)
   Moonsorrow juhlisti 15-vuotiasta ”Verisäkeet”-albumiaan upeissa merkeissä. Kokemukseni mukaan Moonsorrow’n keikat ovat aina hyviä, mutta nyt koettiin jotain aivan erityistä.
3. Korgonthurus – Olympia, Tampere (18.1.2020)
   Kotimainen black metal -yhtye Korgonthurus ei keikkaile turhan usein, mutta nuo harvat keikat ovat kerrassaan upeita. Erityisesti vokalisti Corvus on black metalin kärkinimiä niin esiintyjänä kuin laulusuoritusten puolesta. Tampereella yhtye oli lämmittelijän roolissa, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla illan pääesiintyjä.

Juhani Mistola:

Tästä vuodesta piti tulla kaikkien aikojen keikkavuosi, mutta niin vain korona tiputti ensiksi kevään hallikeikat, sitten lähes kaikki kesäfestarit ja lopulta loppuvuoden vedot johonkin hamaan tulevaisuuteen. Bonuksena siviilielämäni sekalaisena keikkamuusikkona pani kuluttamaan valtaosan ns. luvallisista keikkapäivistä kitaran varressa lavan puolella. Onneksi sentään jotain tuli nähtyä.

1. Popeda – Saaristo Open Air, Kaarina (29.8.2020)
   Piikkipaikalle karauttaa kesän ainoaksi festarikseni jäänyt Saaristo Open Air ja suomirockin täydellisin bändi Popeda. Uskon, että yksikään bändin junttirokille naureskeleva ei ole nähnyt Patea, Costelloa ja kumppaneita nykyiskussaan livenä. Monipuolinen, yhteislaulupainotteinen settilista, tiukkaa soittoa puhallinpartio Karhukoplan tukemana, tasavarma, mutta silti innostunut lavashow – mitä muuta hyvältä keikalta voi odottaa? Popeda on kovin. Piste. P.S. Koronarajoitukset toimivat SOA:ssa moitteetta.
2. Shiraz Lane – The Maze, Berliini (5.3.2020)
   Juuri ennen sulkuja ajoittuneeseen poikain Berliinin reissuun sisältyi yhden aikakauden Ramones-rumpali Ritchie Ramonen keikka ja Dregenin lyhyt sooloveto, mutta annettakoon listapaikka kuitenkin Helsingin omalle Shiraz Lanelle, joka veti pienen The Maze -klubin lavalla kuin Wembleyllä. Innokas soitto, oikeasti maailmanluokan päävokalisti ja hetkittäin erittäinkin tarttuvat biisit vetivät aivan vähälukuisen saksalaisyleisön mukaansa. Pakko toistaa se iänikuinen retrorokkareihin yhdistetty klisee: Kasarilla nämä jätkät olisivat miljonäärejä.
3. Andy McCoy Band – Tampere, YO-talo (4.1.2020)
   Vaikka esimerkiksi laulajavaihdoksen myötä virkistyneen Crashdietin Logomon tai Turun jokilaivalla spesiaalikeikan heittäneen Timo Tolkin soisi mahtuvan listalle, annetaan kolmas sija Andy McCoylle. Livekunnoltaan epätasainen elämäntaparokkari tarjosi Tampereella yllättävän virkeän paluukeikan, jolla jopa kitaristin laulusuoritukset kantoivat maaliin asti. Biisimateriaali ulottui Hanoi Rocks -klassikoista tuoreen soololevyn materiaaliin. Keikka palautti mieleen sen, että vanha kehno on lauluntekijänä aivan ylittämätön.