Slomen Trickery: ”3st” – enemmän kuin ruukullinen kärpäsiä
Turkulais-tamperelainen, folk-grungea esittävä laulu- ja soitinyhtye Slomen Trickery on saanut debyyttialbuminsa valmiiksi peräti seitsemän vuoden kypsyttelyn jälkeen. Levy voisi silti olla hyvinkin yhdessä illassa äänitetty, niin rennolta ja välittömältä se kuulostaa. Ilmeisin vertailukohta lätylle taitaa olla Alice In Chainsin akustinen tuotanto. Jo aloituskappale ”Blacksinthistä” lähtien vokalisti Perttu Koho mouruaa kuin itse Layne Staley parhaina päivinään, ja kitaristi-taustalaulaja Tony Laiston Cantrell-perinteitä kunnioittava stemmalaulu ei ainakaan vähennä vaikutelmaa.
Herkkä ”Under The Weather” sopisi grungepariskunnan häävalssiksi, mutta kadonneelta Seattle-klassikolta kuulostava ”Head Down” on koukuttavalla melodiallaan levyn ilmeisin hitti. Lisäpisteet vielä lopun sahasta – Maukka Perusjätkä Unplugged! Ai mitä? Kuuntele biisi, niin ymmärrät. ”Moths” tarjoaa halki levyn kaikuvien AIC-vibojen rinnalle miellyttävää Jeff Buckley -kierrettä, alkupisteestä kuitenkaan liikaa poikkeamatta. Kaavaa rikkoo mukavasti myös vinyylin A-puolen päättävä, huuliharpulla maustettu bluesrokki ”Sirius”.
Mainos päättyy
Tekniseltä puolelta levylle voisi antaa pyyhkeitä äänikuvan pienestä tunkkaisuudesta, vaikka kotikutoinen nuotiolaulusoundi kieltämättä sopiikin akustisin instrumentein itseään säestävälle bändille. Lisäksi tyylitajuisesti soitetun perkussio-osaston soisi olevan paremmin kuuluvilla. Nyt pitää usein erikseen keskittyä kuuntelemaan, mitä cajon-laatikkoäijä Marko Soramäki siellä paukutteleekaan.
B-puolen käynnistävä ”Fleamarket Bishop” -instrumentaali saattaa olla muusikkovitsi, mutta yhtä kaikki se on oiva osoitus bändin laaja-alaisuudesta. Musiikillinen makumatka vie muutamassa minuutissa Intiasta Balkanille ja sieltä kelttimusan ja lattaritunnelmien kautta jonnekin Lähi-idän reunamille – kaikki saumattomasti vaihtuen. Levyn loppupuoli mennään kuitenkin enimmäkseen alkulevyn ysäritunnelmointilinjalla. Biisien ollessa näin tasavahvoja ei lopullista valintaa omasta suosikista ole helppo tehdä, tässä vaiheessa pisimmän korren vetää kuitenkin Arttu Aarnion maukkaan basson, pinkfloydmaisten ääniefektien ja slidekitaran ilmaama ”Pile Of Rope”. Albumin päättävä ”That’s Why” tarjoaa hilpeästi viheltelevän kantrivalssin pyörteissä vastauksen kaikkiin kuviteltavissa oleviin kysymyksiin: ”Fuck you, that’s why”. ”3st” (lausutaan ilmeisesti Thirst – nerokasta) on akustiseen konseptiinsa nähden yllättävän monipuolinen kokonaisuus, jolle soisi pikaista jatkoa. Bändin musiikillinen ilmaisu ehkä lähtee Seattlesta, mutta pääsee sieltä halutessaan niin kauas kuin huvittaa.
9-/10
Kappalelista:
1. Blacksinth
2.Under the weather
3.Head down
4.Moths
5.You are going to miss that bus
6.Sirius
7.Fleamarket bishop
8.Candles
9. Pile of rope
10.Farewell to Emmett
11.That’s why
Teksti: Juhani Mistola