Kaikista mielipiteistä, ehdotuksista ja uhkauksista huolimatta aion aloittaa tämän arvostelun niin amatöörimäisellä toteamuksella, että päätoimittajan salibandysukat pyörivät jo jalassa. Nimittäin totean, ettei ruotsalainen Snakeskin Angels ollut itselleni entuudestaan edes nimeltä tuttu yhtye. Puolustuksen puheenvuoroon lisättäköön, ettei yhtye itsessäänkään ole mitään suurta suosiota vielä nauttinut. Noin viiden vuoden ikäisen yhtyeen diskografiasta löytyy yksi omakustannedemo ja yksi marginaalilevy-yhtiön julkaisema EP ennen nyt julkaistavaa debyyttialbumia ”Follow The Snake To The Core”.

Syy, miksi asiasta mainitsin, ei kuitenkaan ollut onnettoman huonon arvostelun puolustelu, vaan tarkoitus on painottaa, kuinka helvetin positiivisia yllätyksiä sitä vielä nykypäivän musiikin ylitarjonnastakin löytää. En tiedä, mikä sai itseni alun perin tutustumaan tähän tuotokseen, mutta päivääkään en ole sitä katunut. Alkusoinnuista lähtien Snakeskin Angels kuulostaa valmiimmalta kuin useat enemmänkin levyjä tehneet yhtyeet. Konsepti on harkiten ajateltu ja kokonaisuus levyllä sitä myöten jokseenkin erinomainen.

Toisaalta, kun katsoo yhtyeen jäsenistöä, huomaa, ettei kyseessä ole mitään eilisen teeren poikia, vaan kannuksia on hankittu useammassakin yhtyeessä, enimmäkseen black metallin puolelta. Tunnetuimpana lienee syytä mainita jo edesmenneen Swordmasterin basisti Thunderbolt, joka Snakeskin Angelsissa hoitaa laulupuolta. Yhtye ei kuitenkaan ole mikään uusi Ruotsin black metallin superkokoonpano, vaan musiikillisesti hyvinkin kaukana siitä. Toki sanoituksista löytyy mystiikkaa ja okkultismia, mutta musiikillisesti yhtye on alkukantaista heavy rockia, joka ammentaa vaikutteensa aina 60-luvun rockista asti. Kuvitelkaa hetki, miltä kuulostaisi alkuaikojen Black Sabbath tai jopa Led Zeppelinin mystisimmät tuotokset nykyaikana nauhoitettuna? Siinä on teille vastaus, miltä ”Follow The Snake To The Core” parhaimmillaan kuulostaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ideahan ei sinällään ole nykyisin mikään omaperäinen, ja moni voisikin verrata Snakeskin Angelsia toiseen ruotsalaiseen yhtyeeseen Ghostiin, jos ei jopa syyttää idean varastamisesta. Toki yhtyeillä varmasti samoja suurimpia vaikuttajia löytyy, mutta Ghostiin verrattuna Snakeskin Angels on debyytillään astetta rokkaavampi, ehkä hiukan vähemmän mystinen, hivenen kevyempi, musiikillisesti astetta uskaliaampi, mutta samalla tarttuvampi versio.

Omat suosikkini levyltä vaihtelevatkin laidasta laitaan. Siinä missä kolmosraitana kuultava ”By The Hammer Of Beelzebuth” viimeistään iskee levyn kunnolla käyntiin vauhdikkaalla rokkaavalla kertosäkeellään, heti perään kuultava akustinen balladi ”Nothing But Pain” ja doomahtava Black Sabbath -vaikutteinen ”The Great Sacrophagus” toimivat yhtä lailla loistavasti. Voisi sanoakin, että ”Follow The Snake To The Core” on kuin kokoelma eri tyylilajeja heavyn ja hard rockin saralta muutaman vuosikymmenen takaa, levyn kokonaisuuden pysyessä kuitenkin loistavasti kasassa.

Ammattitaitoiset soittajat, loistava tuotanto ja Thunderboltin yllättävänkin vahva lauluääni tekevät Snakeskin Angelsin debyytistä ehdottomasti tämän vuoden tähän mennessä positiivisimman yllättäjän, josta ei oikein valitettavaa löydy hyvällä tahdollakaan. Luciferian rock’n rolliksi sitä itse kutsuvat, eikä suotta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

10/10

Kappalelista:
1. Follow the Snake to the Core
2. Black Light District
3. By the Hammer of Beelzebuth
4. Nothing but Pain
5. The Great Sarcophagus
6. The Rebel
7. Black Moon Curse
8. The Fire Omega
9. Wolfbrother

http://www.facebook.com/snakeskinangels

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy