Sodan tuhkista noussut phoenix – ennakkoarviossa Ignean ”Dreams Of Land Unseen”

Ignea on ukrainalainen melodista metallia soittava bändi, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2013 lähtien. Alunperin bändi oli nimellä Parallax ja sen alla julkaisikin yhden bebyytti EP:n nimeltä ”Sputnik” ja on sen jälkeen tasaiseen tahtiin julkaissut EP:itä, singlejä sekä kokopitkiä levyjä. Ignea julkaisee tämän viikon perjantaina 28.4.2023 uusimman kokopitkän nimeltä ”Dreams Of Land Unseen” Napalm Recordsin kautta. Alkuvuodesta 2023 Spotify suositteli jollain listallaan kyseistä bändiä minulle ja ensikuulemalta tykäistyin kovasti vaikka ei ihan suosikkigenreeni kuulukaan. Joku niissä vahvoissa naislaulajissa vaan vetää puoleensa ja Igneankin kohdalla vokalisti Helle Bohdanovan mahtava ääni sai minut jatkamaan kuuntelua.

Ukrainasta tulee tällä hetkellä varmaan kaikille mieleen sota. Sodan keskellä tämä uusin levy onkin tehty. Koitan kuitenkin pitää tämän arvostelun puhtaasti musiikkia ja konseptialbumin tarinaa kohtaan, mutta kyllä tässä samalla tulee mietittyä sotaa ja albumin lähtökohtia. Bändi onkin päivitellyt ainakin Instagramissaan ahkerasti Ukrainan tilannetta ja sitä, miten tämä levy on edistynyt kaiken sen keskellä. Välillä on ollut pilkkopimeää, yhteydet eivät ole toimineet eikä sähköjä ole ollut puhumattakaan siitä, mitä itse sota ovat aiheuttaneet bändin jäsenistölle ja kaikille ukrainalaisille. Siltikin kaiken tämän keskellä Ignea on onnistunut luomaan aika onnistuneen konseptialbumin.

”Dreams Of Land Unseen” on Sofia Yablonskasta tehty konseptialbumi. Alunperin albumin ideana oli kertoa useiden eri matkaajien kertomuksia levyn muodossa, mutta bändi tykästyi Yablonskaan ja halusi saada hänelle lisää näkyvyyttä. Yablonska oli ukrainalais-ranskalainen matkakirjoittaja, valokuvaaja ja arkkitehti (1907-1971) ja hän matkusti työnsä puolesta ympäri maailmaa, mm. Marokkoon, Kiinaan, Sri Lankaan, Laosiin, Cambodiaan jne. ja 1930-luvulla julkaisi näistä matkoista tarinoita lehtiin. Yablonskan matkat tekivät hänestä yhden ensimmäisistä naiskuvaajista alalla ja hän matkustikin paikkoihin, jotka siihen aikaan olivat vaarallisia naisille. Hänen töidensä toistuva teema oli eurooppalaisen kolonialismin kielteiset vaikutukset paikalliseen kulttuuriin ja hänen omat vaikeutensa länsieurooppalaisten kanssa. Mielestäni nämä matkat kuuluvat hyvin albumilla, monesti kappaleesta tulee mieleen kaukaiset maat ja hyvänä esimerkkinä on singlenäkin julkaistu ”Dunes”, joka kertoo valokuvaajan retkestä Saharan autiomaahan.

Albumin avaava intro ”Téoura” saattelee kauniisti kohti levyn teemaa. ”Téoura” tarkoittaa punaista lintua ja Bora Boran alkuperäiskansa kutsui Sofiaa tällä nimellä hyväksyttyään hänet heimoonsa. Seuraava kappale ”Dunes” runnoo läpi Saharan kertoen Sofian vaarallisesta matkasta. Paikalla oli heimoja, jotka jahtasivat Sofiaa ja hänen kuljettajaansa aseiden kanssa. Sofia joutui ajamaan autoa itse, koska kuljettaja pyörtyi ja siihen aikaan ei ollut mitenkään tavanomaista, että nainen ajaa autoa saati pelastaa heidät molemmat. Vokalistin ääni pääsee tässä hienosti oikeuksiinsa. Hänen örinänsä on sopivan puhdasta, että siitä saa riittävästi selvää, mutta sen verran syvää ja rouheaa, että pääsee kutenkin sopivaan tunnelmaan. Kertosäkeessä hän laulaa taas puhtaasti, mikä on toistunut monella muullakin kappaleella, ja alkuun luulin heillä olevan kaksi eri laulajaa, kun äänet ovat niin erilaisia keskenään.

Valokuvaajan matka jatkuu ”Camera Obscuran” merkeissä. Kappale kertoo Yablonskan matkasta Kiinaan ja taikauskosta, jonka hän kohtasi siellä. Hän matkusti Kiinan syrjäisiin osiin ja siellä oltiin tosi uskonnollisia ja luultiin, että valokuvaa ottaessa kuva otetaan samalla myös jumalasta, koska ihminen on osa jumalaa ja uskottiin, että sielu katoaa samalla. Sofia joutui miettimään miten saa kuvattua näitä ihmisiä ilman, että hänet tapetaan sen takia. Tämä oli mielestäni albumin parasta antia. Ensin ajattelin, että vokalisti vetää taas koko biisin puhtaasti, mutta mitä vielä. Kertosäe on hyvin aggressiivinen ja kuulostaa hyvältä.

Seuraava on kappale nimeltä ”Далекі Обрії”, joka lauletaan bändin omalla äidinkielellä. Yablonska on kirjoittanut saman nimisen kirjan. Valitettavasti oma kielitaito ei riitä siihen, että ymmärtäisin mistä tässä tarkalleen lauletaan, mutta kappaleen nimi tarkoittaa kaukaisia horisontteja eli sama teema jatkuu. Aggressiivisesti sylkevä kappale kertoo ilmeisesti siitä kun Yablonska oli kaukana ihmissivilisaatiosta ja siitä, mitä nämä matkat saivat hänet tuntemaan. Hän halusi ottaa kulttuurit vastaan sellaisenaan ilman, että kolonialismi oli tehnyt tuhojaan ja vaikuttanut meidän ennakkoluuloihin ja -käsityksiin. Minusta metallimusiikissa on hienoa se, ettei aina tarvitse ymmärtää mistä kappale kertoo ja siitä voi silti pitää.

”To No One I Owe” kertoo kulkureista ja matkailijoista yleisesti. Sofia kohtasi matkoillaan paljon väärinymmärryksiä muilta matkaajilta koskien hänen matkusteluaan yksin. Silloin naisen paikka oli kotona hoitamassa lapsia, ei kiertämässä maailmaa yksin. Monissa matkakohteissaan Sofia oli pidetty henkilö ja paikalliset pyysivät häntä jäämään luokseen, mutta Sofia halusi aina jatkaa matkaansa pidemmälle ja siitä tämä laulu kertookin. Kappaleessa on hyvin mystinen tunnelma ja alku on erittäin kaunis. Matka jatkuu ”Incurable Diseases” merkeissä ja se on vokalisti Bohdanovan suosikki sen ollessa levyn henkilökohtaisin tuotos. Hän kokee samaistuvansa Sofiaan matkustamisen merkeissä ja matkustelu onkin hänen yksi isoimpia inspiraatioitaan. Tämä kyseinen kappale kertoo Sofian intohimosta merta kohtaan. Hänen matkojen aikana kuljettiin usein laivoilla ja hän yhdessä miehistön kanssa ei usein nähnyt mannerta ollenkaan ja toivoikin, että saisi ikuisesti vaeltaa merillä.

”Nomad’s Luck” oli levyn ensimmäinen single. Lauluun on koottu Sofian eri tarinoita ympäri maailmaa mm. erilaisista eläimistä, kulttuureista ja kasveista. Vokalisti kertoi, ettei näillä kokemuksilla ole merkitystä elämän päättymiseen vaan ainoa mikä sen voi päättää, on aika. Tulkitsin itse tämän niin, että jos elämässä ei ole yhtään vaaroja tai riskejä otettu, niin onko se sitten elämistä ollenkaan? Tämä on levyn raskaimpia kappaleita ja tällaisia olisin toivonut lisää.

”The Golden Shell” esittelee levyn herkempää puolta. Sofian asuessa Kiinassa, hän kävi usein teatterissa ja siellä kerrottiin paikallisia satuja. Tämä kappale kertoo kalastavasta miehestä, joka löysi simpukoita ja vei ne kotiinsa, joista kuoriutui kaunis nainen. Naisen äiti ei hyväksynyt tätä suhdetta ja mies joutui taistelemaan sen eteen. Seuraavalla kappaleella ”Opiumistilla” on mukana mm. Wolfheartista tunnettu Tuomas Saukkonen. Kappale on todella pitkä, melkein kahdeksan minuuttia. Sofian matkustaessa Kiinaan hän tutustui vanhaan paikalliseen mieheen ja siellä polttivat yhdessä oopiumia. Nämä hetket johtivat mielenkiintoisiin keskusteluihin. Saukkonen otettiin kappaleeseen mukaan, jotta siinä tulisi paremmin esiin heidän vastakkain asettelu ja eri kulttuuri. Muuten kappale on aika rauhallinen, mutta sen loppupuoli on paljon raskaampi siitä lähtien, kun Saukkosen osa lähtee käyntiin. Albumin päättävä ”Zénith” kuulostaa kevyeltä, mutta tarina ei ole sitä. Sofiaahan kutsuttiin punaiseksi linnuksi ja tämä kappale kertoo siitä, miten tällä linnulla on kaipu kotiin, mutta ei enää voimia sinne lentääkseen. Sofia tuntee olevansa ristiriidassa, kun hänellä on koti-ikävä, mutta ei tunne kuitenkaan kuuluvansa mihinkään.

Kaiken kaikkiaan albumi on mielestäni ihan onnistunut. Albumi seuraa koko ajan punaista lankaa eli Sofian tarinaa ja matkoja ympäri maailman. Kappaleet kietoutuvat yhteen ja niistä muodustuu hieno tarina ja kappaleet muistuttavat jollain tapaa toisiaan. Parasta tällä levyllä on Bohdanovan ääni, siitä ei vain pääse ohi. Hienoa myös, että Saukkonen oli mukana, torille! Tarina oli mielenkiintoinen ja Sofian matkaa oli ilo seurata musiikin muodossa. Bändi on hyvin ainutlaatuinen, kun se sekoittaa niin paljon metallin eri genrejä sekä myös muita ulottuvuuksia muusiikkiinsa, jolloin se ei ole enää pelkkää metalliränkytystä vaan hieno tarina, jonka äänimaailmaa voisi käyttää muuallakin. Itse soitto taas koko albumilla miellytti kovasti ja siihen on sisällytetty monipuolisesti eri asioita ja jollain tapaa tämä oli ainakin itselle hyvin poikkeuksellinen albumi.

Jonkin verran kielten vaihtaminen sekoittaa, kun ei ymmärrä kaikkea ja olisin toivonut lyriikoita viereen, koska bändin sanoitukset ovat monimutkaisia tai sitten itse liian huono englannissa, että voisin nämä syvemmin ymmärtää pelkästään kuuntelemalla. Luulen, että tällä tarina olisi avautunut vielä paremmin. Päällimmäisenä siitä jää kuitenkin mieleen jonkinlainen elokuvamainen soundtrack ja olisin kaivannut vähän enemmän jotain – mielestäni jäi puuttumaan tiukkaa menoa ja tilalle oli tullut enemmän puhdasta laulua, tarinan kerrontaa sekä muita musiikillisia elementtejä. Tämä taisi kuitenkin olla albumin tarkoituskin ja tämän puolesta hieno suoritus eli itse taisin olla vain ns. väärää kuulijakuntaa ja pitää itse ottaa enemmän kuunteluun konseptialbumeita. Sen tiesin, ettei Ignea ole mitään brutaalia death metal mättöä ja nautin kyllä muunlaisestakin musiikista, mutta jotenkin jäi vaisu fiilis. Pitää tutustua bändiin enemmän myös jatkossa, niin jospa se tästä aukeaa. Suosittelen kyllä jokaista antamaan Ignealle mahdollisuuden, bändin tuotannosta (niin aiemmista kuin tältäkin levyltä) löytyy hienoja hetkiä. Vielä ei ole tiedossa bändin seuraavaa saapumista Suomeen, mutta toivottavasti se tapahtuu pian.

Kappalelista:

1. Téoura
2. Dunes
3. Camera Obscura
4. Далекі Обрії
5. To No One I Owe
6. Incurable Disease
7. Nomad’s Luck
8. The Golden Shell
9. Opiumist
10. Zénith

Voit tilata levyn ennakkoon CD:nä tai LP:nä täältä. Yhtyeen Facebook-sivulle pääset täältä.