Sodomin terä ei ole edelleenkään tylsynyt, vaikkei se aina kohteeseen osukaan – arviossa yhtyeen seitsemästoista studioalbumi “The Arsonist”

Saksa-thrashin veteraani Sodomilla on takanaan erittäin kunnioitettava levytysura, eikä loppua tai väsymisen merkkejä ole näkyvissä. Sen 27. kesäkuuta Steamhammer/SVP:n kautta julkaistava “The Arsonist” on yhtyeen seitsemästoista studioalbumi. “Persecution Mania” ja “M-16” olivat aikoinaan musiikkimakuni muotoutumisen kannalta keskeisiä teoksia siinä, missä yhtyeen uudemmat tuotokset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Päätinkin tarkastaa, miltä Sodom vuosimallia 2025 kuulostaa.

Lyhyen intron jälkeinen avausraita “Battle Of Harvest Moon” on ehtaa Sodomia ensitahdeista lähtien. Kappale starttaa tiukalla thrash-riffillä ja rytmittää paahtoa sopivasti maukkaalla bridgellä. Singlenäkin julkaistu kakkosraita “Trigger Discipline” lisää kierroksia entisestään, ja Tom Angelripperin laulu tuo paikoin mieleen Slayerin sen parhaina päivinä. Mahtavaa, että näinkin pitkän uran tehnyt bändi saa uusiin kappaleisiinsa yhä tällaista raivoa ja intensiteettiä! Levyn raskain veto “Gun Without Groom” sisältää lähes death metalmaisia hetkiä, ja komppivaihdokset paikoittaisine blastiryöpytyksineen tekevät kokonaisuudesta hyvällä tavalla levottoman tuntuisen.

“A.W.T.F” alkaa mielenkiintoisesti hyvin speed metal -henkisellä riffillä mutta jää kappaleena lopulta jotenkin mitäänsanomattomaksi. Siinä myös korostuu ikävällä tavalla levyn hiukan epätasapainoinen miksaus, jossa kitarat jäävät turhan taka-alalle rumpujen ja laulun viedessä suurimman osan tilasta. Se ei onneksi häiritse kaikissa kappaleissa yhtä pahasti. Myös soundit itsessään ovat jymäkän kuuloiset. Soolot menevät puolestaan hiukan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mikä on sääli, sillä levyn kitaroinnista vastaava Frank Blackfire on aiemmilla Sodomin ja Kreatorin levyillä osoittanut pystyvänsä paljon parempaan.

Loppupään “Twilight Void” ja “Return to God In Parts” edustavat levyn vahvempaa osastoa, ja rytmityksen puolesta hyvää materiaalia löytyy ympäri levyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että thrash-albumin on oltava alusta loppuun aivan timanttista jyystöä oikeuttaakseen liki 50 minuutin keston. “The Arsonistilta” olisi hyvin varaa tiputtaa pois muutama heikompi tekele, ja reilun puolen tunnin kestolla paketti olisi huomattavasti napakampi. Levyltä löytyy kuitenkin raivoa, energiaa ja toimivia kappaleita, ja lisää tutun kuuloista Sodomia halajaville “The Arsonist” on varmasti kelpo lisä kokoelmaan.

Kappalelista:

1. The Arsonist
2. Battle Of Harvest Moon
3. Trigger Discipline
4. The Spirits That I Called
5. Witchhunter
6. Scavenger
7. Gun Without Groom
8. Taphephobia
9. Sane Insanity
10. A.W.T.F.
11. Twilight Void
12. Obliteration Of The Aeons
13. Return To God In Parts