Soen @ Nosturi, Helsinki 28.2.2015

Nosturin tanssisalissa tuoksui palavat kuusenhavut kun saavuin paikalle hieman ennen Soenin keikan alkua. Minkään epämääräisen pössyttelystä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan hajun lähteeksi osoittautui lavan oikealla reunalla savuava suitsuke. Ties vaikka siinä jotain parfyymiä väkevämpää olisi kärynnytkin, sillä Soenin aloittaessa soitannan hieman kymmenen jälkeen tunnelma oli vähintäänkin kohdillaan.

Lauantai-illasta ja Soenin kaltaisesta huippubändistä huolimatta Nosturissa oli väljähköä, millä saattoi olla osuutensa siihen, että paikalle vaivautunutta porukkaa houkuteltiin tanssilattian puolelle rajaamalla lähes koko sali anniskelualueeksi. Poikkeusjärjestelyistä johtuen jouduin hieman suunnistamaan, mutta lopulta löysin itseni lavan edustalta ja olin valmis vastaanottamaan Soenin livenä komeasti vyöryävät proggressiiviset ääniaallot.

Keikka käynnistyi viime lokakuussa ilmestyneen ”Tellurian”-albumin varsinaisella avauskappaleella ”Tabula Rasa”. Paljoa paremmin ei Soen olisi voinut Suomi-rundinsa päätöskeikkaa aloittaa, sillä kyseinen biisi on sekä yksilönä mainio että edustava koko kakkoslevyn ja itse bändin nykylinjasta; nyt seistään jo paljon tukevammin omilla jaloilla. Ujosta Tool-mukaelmasta on kuoriutunut omanlaisensa kaunis perhonen värittämään jo luonnostaan monivivahteista progerockin taivasta.

Lievä huoli oli hiipinyt puserooni keikkasetin suhteen vilkuiltuani netistä ennakkoon Jyväskylän soittolistaa, jolla debyyttialbumi näytteli selvää pääosaa. Onneksi Nosturin keikkaan mennessä kelkka oli kääntynyt kunnioitettavat 180 astetta, sillä Helsingin illassa kuullusta yhdentoista kappaleen setistä peräti seitsemän oli selvästi paremmalta ”Tellurian”:lta. Toisin sanoen introa ja päätöskappaletta lukuunottamatta kakkoslevy kuultiin kokonaisuudessaan. Kun ”Cognitive”-debyytiltäkin valikoidut kappaleet edustivat kyseisen julkaisun helmiosastoa, ei reilun tunnin mittaiseen konsertin musiikillisessa annissa ollut valittamista.

Musisointipuolen ohella Soen on alkanut kokeilemaan pienesti myös lavaimagonsa kanssa. Taustakankaan ohella lavan molemmin puolin oli pystytetty esikoisalbumin kantta muistuttavaa kuvastoa. Opethin kultakaudelta tutun rumpali Martin Lopezin kannupatteristoa puolestaan reunusti useat kookkaat ja pikimustat liput, ja kokonaisuus oli selvästi tavanomaista vaikuttavampi. Varsinainen irtiotto vähäeleisyydestä nähtiin, kun laulaja Joel Ekelöf kesken ”Canvas”:n instrumentaaliosuutta nappasi yhden näistä lipuista ja alkoi sitä riehakkaasti heiluttamaan. Tempaus mukaili selvästi kyseisen kappaleen vallankumous-henkisiä sanoituksia.

Varsinaisen setin toiseksi viimeisenä vetona kuultiin niin ikää uudelta levyltä nostettu ”Void”, jonka aikana solisti Ekelöf esitteli orkesterin pelimannit. Soenia on joskus markkinoitu ”ylikansallisena supergrouppina”, mutta nykyään yhtyeen kaikki musikantit taitavan olla tavan ruotsalaisia. Debyyttialbumin aikoihin bassoa lätkyttänyt legenda Steve DiGiorgiokin on vaihtunut ihan vaan Stefan Stenbergiksi. Yhtyeen kiertuemuusikoksi pestattu kaveri jäi kuitenkin pienimuotoiseksi mysteeriksi. Suurimman osan keikasta jamppa seisoi koskettimiensa takana, mutta niiden lisäksi miehen työnkuvaan kuuluivat vaihtelevasti ainakin perkussiot, kitara sekä jonkinlaiset helistimet.

Ensimmäisenä encorena kuultua ”The Words”:a oltiin muokattu siten, että kappaleen alku toimi jonkinlaisena Ekelöfin ”soolona”, muiden yhtyeen jäsenten saapuessa takaisin lavalle hieman myöhemmin. Viimeisenä kuullun ”Plutonin” aikana koko illan erityisesti välispiikeissään hieman hermostuneesti esiintynyt laulaja vapautui jonkin verran irrottaessaan mikrofonin telineestään ensimmäistä kertaa keikan aikana. Näennäisestä jännityksestään huolimatta Ekelöfin suoritusta ei voi kuin kehua, sillä nuotit irtosivat häneltä yhtä kirkkaasti ja komeasti kuin levyillä.

En välttämättä koskaan tule näkemään Toolia livenä, mutta heidän inspiroimansa Soenin olen nyt nähnyt eikä kokemus jättänyt vähäisimmissäkään määrin kylmäksi. Olipa kovaa nousua tekevä ruotsalaispoppoo houkutellut paikalle arvovieraitakin, sillä HIMin entistä rumpalia Mika ”Kaasu” Karppista morjestin ohimennen kävellessäni sisään Nosturin etuovesta. Lähtiessäni puolestaan pääsin kehumaan keikkaa henkilökohtaisesti rumpali Lopezille, joka röökipaikalla oli tupakkaa vailla. Tupakkaa en voinut tarjota, mutta osallistuinpahan orkesterin bensakuluihin ostamalla hienon t-paidan rättikojulta. Moista elettä en tee, ellen todella ole kokenut keikalla kuulemaani ja näkemääni sen arvoiseksi.

Settilista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Tabula Rasa
2. Delenda
3. Ennui
4. Koniskas
5. Canvas
6. Kuraman
7. Fraccions
8. Void
9. Savia

Encore

1. The Words
2. Pluton

Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula