Soen osoittaa syyttävää sormeaan – arviossa ”Reliance”

Monien muiden ihanuuksien ohella länsinaapurimme Ruotsi tunnetaan myös erittäin laadukkaasta metallimusiikistaan. Tuota laatua edustaa myös Soen, joka perustettiin vuonna 2010 rumpali Martin Lopezin ja laulaja Joel Ekelöfin toimesta. Kuusitoista vuotta myöhemmin kyseinen voimakaksikko puskee projektia ehtymättömällä innolla yhä eteenpäin. Soenin tapauksessa eteneminen on viime vuosina tarkoittanut alkutaipaleen albumien proge-elementtien karsimista yksinkertaisemman ilmaisun tieltä. Tämä kehitys kulminoitui vuoden 2023 ”Memorialilla”, ja tulevana perjantaina julkaistava ”Reliance” jatkaa pitkälti edeltäjänsä viitoittamalla tiellä.

Albumin avaava ”Primal” oli ensikuulemalta hämmentävä kokemus. Soenin aiemman tuotannon tuntevana periaatteessa ymmärsin, että nyt soi uusi kappale. Toisaalta taas juurikin Soenin aiemman tuotannon tuntevana havaitsin, että nyt painellaan niin tuttuja latuja pitkin, että uutena markkinoitava biisi voisi edustaa kumpaa tahansa kahdesta edellisestä Soen -levystä. Joel Ekelöfin rauhallinen tulkinta ja Martin Lopezin väkevä, mutta hillitty rummuttelu johdattelee kappaletta kohti korkeuksiin kohoavaa kertosäettä, jossa julistetaan vallankumousta ja kahleista vapautumista. Toisena kuultava ”Mercenary” on sävellyksellisesti ja sanoituksellisesti niin edeltäjänsä kaltainen, että kappaleet voisi vaihtaa päittäin ilman, että kuulija huomaa draaman kaaressa mitään eroa.

Albumin voittajat ja häviäjät

Soenin levytyksiltä on jo pitkään ollut lupa odottaa vähintään yhtä balladiksi tunnistettavaa kappaletta. ”Reliance”-uutukaisella niitä on kaksi. Kolmantena singlenä julkaistu ”Discordia” puolustaa paikkaansa levyllä liiankin hyvin maaliinsa osuvine sanoituksineen, ja kappaleen väliosassa naitetaan onnistuneesti albumin sekä raskainta, että hempeintä musisointia. Kiekon jälkipuoliskolla tavattava ”Indifferent” puolestaan on melko vaivaannuttavaa ja turhanpäiväistä eroahdistuksen vuodatusta. Muusta kappalemateriaalista erityismaininnan ansaitsevat vielä ”Unbound” ja loppukaneettina kuultava ”Vellichor”. Ensiksi mainitun mukaansatempaava polveilu huokuu tulevan keikkahitin potentiaalia, ja utuisen maalaileva päätösbiisi muistuttaa niistä tunnelmista, joita Soenissa eniten arvostan. Paitsi hieno biisin nimi, ”Vellichor” on myös oikea uudissana, jonka merkitykseen kannattaa tutustua kappaleen tunnelmiin syventyessään.

Soenin seitsemän albumin katalogissa itselleni tärkeimpiä kokonaisuuksia ovat ”Tellurian”, ”Lykaia” ja ”Lotus”. Näillä albumeilla maltillinen progressiivisuus, tulkinnanvaraiset sanoitukset ja rikas melodisuus loivat yhdessä tunnelmia, joiden pariin on toistuvasti ilo palata ajasta ja paikasta riippumatta. Vuoden 2021 ”Imperial” käynnisti kehityksen, jossa jokainen Soen-albumi on ollut edellistä piirun verran heikompi. Valitettavasti ”Reliance” ei poikkea tästä jatkumosta, ja debyytin ohella kyseessä on vähiten allekirjoittanutta puhutteleva Soen-kokonaisuus. Yhtyeen aiemmin vaalima kiireetön ja monitulkintainen tunnelmointi on vaihtunut suoraviivaiseen rymistelyyn, jossa syyttävän sormen kohteista ei jää epäilyksen sijaa. Se voi olla sitä mitä tässä maailmanajassa kaivataan, mutta koska ”Reliance” ei esittele Soenista uusia puolia eikä parantele bändin vanhoja kaavoja, on uutuudesta vaikea innostua rimaa hipoen kolmea tähteä enempää.

Kappaleet:

1. Primal
2. Mercenary
3. Discordia
4. Axis
5. Huntress
6. Unbound
7. Indifferent
8. Drifter
9. Draconian
10. Vellichor