Soilworkin Dirk kertoo Kaaoszinelle yhtyeen juuri julkaisemasta ”The Ride Majestic” -albumista

Soilwork (2015)Soilwork ei juuri esittelyjä kaipaa, sillä se on yksi bändeistä, jotka 90-luvulla tekivät ruotsalaisen melodisen death metallin tunnetuksi. Sittemmin Soilwork on julkaissut useita genren klassikkona pidettyjä levyjä. Bändin mittarissa on kohta 20 vuotta, mutta hidastumisen merkkejä ei näy, sillä bändi julkaisi äskettäin uuden studioalbuminsa ”The Ride Majesticin”. Kaaoszine tavoitti bändin rumpalin Dirk Verbeurenin vastailemaan muutamaan kysymykseen albumin osalta.

Morjensta Dirk! Mitenkäs asiat sujuvat itsesi ja bändin osalta?

Dirk Verbeuren: Oikein hyvin, olemme tällä hetkellä kiertämässä festareita. Emme ole kiertäneet festareilla kovinkaan paljon tänä vuonna, mutta hyvä, että ehdimme sentään johonkin!

Soilwork julkaisi uuden studioalbuminsa 28.8.2015. Kertoisitko ensiksi hieman uudesta albumista, milloin ryhdyitte työstämään levyä, missä se nauhoitettiin ja millainen prosessi sen tekeminen kokonaisuudessaan oli?

Soilwork The Ride Majestic 2015Dirk Verbeuren: Toki, me nauhoitimme vuonna 2013 DVD:n, joka julkaistiinkin aiemmin tänä vuonna. DVD:n nauhoittamisen jälkeen päätimme alkaa tehdä uutta albumia. Vaihdoimme noihin aikoihin manageria ja muuta taustamiehistöä, mikä muutti monia asioita suuresti parempaan suuntaan. Halusin luoda meille hieman paineita ja aikataulua, joten varasin meille studioaikaa. Ilman aikarajaa me keskitymme muihin asioihin, kunnes aika alkaa olla lopussa ja meille tulee kiire joka tapauksessa. Minä esitin siis idean, että miksemme vain menisi nyt studioon ja julkaisisi levyä jo vuoden 2015 aikana. Siten pääsisimme tekemään lisää keikkoja, koska niitä me kaikki rakastamme. Meistä tuntui, että saimme keikkailla liian vähän ”Living Infiniten” osalta. Siihen oli monia syitä, ja me todella toivomme, että saamme enemmän kiertueaikaa tämän levyn osalta. Syksyllä 2014 ryhdyimme kirjoittamaan kappaleita ja tammikuun loppuun mennessä olimme jo kokoontuneet studioon työskentelemään. Helmikuun alussa ryhdyin äänittämään rumpuosuuksia, ja se prosessi otti paljon enemmän aikaa kuin alunperin oletimme. Tämä johtui perheissämme tapahtuneista kuolemantapauksista ja muusta surullisesta, oma äitini esimerkiksi sairastui vakavasti äänitysten aikana. Olen kuitenkin sitä mieltä, että onnistuimme todella hyvin ja tuloksena on erittäin vahva ja hyvin viimeistelty levy.

Ainoa tapa saada jotakin aikaiseksi Soilworkin osalta on painostaa meitä työskentelemään, koska muuten työskentelemme muiden projektien parissa. Me emme tosiaan saaneet kiertää kovin paljon edes ”Panic Broadcastin” osalta, koska Peter ei ollut silloin kovin halukas kiertämään, ja lopulta hän päätyikin jättämään bändin. Kiertämisen puute siis tavallaan ajoi asioita eteenpäin, koska halusin kovasti kiertueelle uuden levyn ja tavallaan ”Living Infinitenkin” osalta, jonka osalta kiertäminen oli mielestäni liian vähäistä. Suunnitelma oli siis saada ”The Ride Majestic” nopeasti ulos ja bändi kiertueelle!

Kiertämisen puute on kuitenkin näkynyt hyvin nopeana julkaisutahtina, olihan ”Living Infinite” tuplalevy. Lisäksi julkaisitte tosiaan DVD:n ja Aasian markkinoille EP:n nimeltä ”Beyond Infinite”.

Dirk Verbeuren: Se on totta, olemme pitäneet itsemme kiireisenä kovalla julkaisutahdilla, koska useat ongelmat estivät meitä keikkailemasta. Tänä aikana moni asia taustavoimissa muuttui, kuten äsken mainitsinkin. En usko, että yksityiskohdat kiinnostavat ketään, joten summaan tämän aiheen toteamalla bändin asioiden olevan kunnossa. Yhteistyömme sujuu hyvin: David ja Silva ovat tuoneet paljon energiaa bändiin, ja minä ja Björn olemme työskennelleet todella ahkerasti ja motivoituneesti tuodaksemme Soilworkin jälleen uudelle tasolle. Vaikka Soilwork on ollut olemassa jo noin kaksikymmentä vuotta, meistä silti tuntuu, että meillä on vielä jotain annettavaa musiikkiskenelle.

Bändinne pitkäaikainen basisti Ola Flink soitti basso-osuudet vielä uudelle levylle, mutta nyt hänet on jo korvannut uusi basisti, Markus Wibom. Miten Markus päätyi liittymään bändiin, ja mitä uutta hän on tuonut mukanaan?

Dirk Verbeuren: Flink on ollut mukanamme alusta asti, mutta hän tarvitsi muutosta, ja tietysti me hyväksyimme sen. Kiertueella oleminen vie paljon aikaa ja energiaa. Flink rakasti soittamista ja kanssamme oleskelua, mutta hän ei enää halunnut matkustella kaiken aikaa, joten meidän oli annettava hänen mennä. Olemme todella kiitollisia siitä ajasta, jonka hän oli kanssamme. Hänhän tosiaan oli mukana alusta alkaen eli melkein kaksikymmentä vuotta. Markus on kuitenkin hyvä tyyppi, loistava basisti ja juuri oikea mies korvaamaan Flinkin. Olemme tunteneet Markuksen kauan, ja hän on jo tuonut paljon hyvää bändiin mukanaan. Nyt hän totuttelee bändissä olemiseen, vaikka on toki soittanut kanssamme aiemminkin. Itselleni tilanne on tuttu, koska liityin bändiin hieman ”Figure Number Fiven” julkaisun jälkeen enkä soittanut sillä levyllä, kuten Markuskaan ei soittanut ”The Ride Majesticilla”. Toivomme, että hänellä on kotoinen olo, kun seuraavan kerran astumme studioon. On tärkeää, että bändin jäsenet tuntuvat perheenjäseniltä ja kaikilla on yhtenäiset tavoitteet. Tietysti kaikilla meillä on myös omat tarpeemme, mutta kompromisseja on kyettävä tekemään. Siinä suhteessa bändissä oleminen muistuttaakin naimisissa olemista – tiedän tämän, koska olen itse naimisissa! Aina ei tietenkään voi saada tahtoaan läpi, ja toisinaan huomaa myöhemmin, että muut olivat oikeassa ja oli oikea ratkaisu antaa periksi. Olemme siis melko demokraattinen bändi, eikä tämä toimisi niin, että yksi mies tuo kymmenen biisiä ja sanoo, että nämä soitetaan näin. Haluamme kaikki antaa oman panoksemme musiikkiimme omalla tavallamme.

Diktatuuri toimii toki joissain bändeissä, mutta Soilworkissa se ei toimisi. Tietysti demokratia asettaa omat haasteensa, koska esimerkiksi minä ja Björn olemme hyvin voimakastahtoisia, mutta vaikka välillä otammekin yhteen, pärjäämme kyllä. En olisi yhtään iloinen, mikäli en saisi vaikuttaa musiikkiimme. Luultavasti tylsistyisin silloin nopeasti. Markus on ollut kanssamme vasta vähän aikaa, mutta jos hän huomenna toisi kappaleita kuultavaksi, ne kuunneltaisiin ja jos niistä pidettäisiin, ne saattaisivat päätyä seuraavalle levylle. Kaikkien ideat ovat samalla viivalla, ja se tekee Soilworkista meille kaikille hyvän bändin.

Millaisia musiikillisia eroja löydät ”The Ride Majesticin” ja edellisen albuminne ”Living Infiniten” väliltä?

Soilwork 2015Dirk Verbeuren: Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata! Luulen, ettemme ole tietoisesti kovin paljon muuttaneet tyyliä. Suurin osa ideoista levyille tuli Björniltä ja Davidilta, mutta me kaikki annoimme jotakin kappaleisiin. Jokainen kappale tulee jostakin tuntemuksesta. Esimerkiksi ”Father and Son, Watching The World Go Down” on Davidin mukaan kirjoitettu synkässä mielentilassa vessassa olutta juoden. Tuo on yksi lempikappaleistani levyltä. Me nauhoitamme tunteitamme kappaleiksi ja esittelemme ne muille bändin jäsenille, ja jos niistä pidetään, ne päätyvät levylle asti.

”Living Infinite” oli hyvin monipuolinen albumi, ja siinä oli paljon erilaisia kappalerakenteita ja melodioita. ”The Ride Majestic” puolestaan on atmosfäärisempi ja synkempi, ja jotkut ihmiset ovat myös huomanneet siinä progressiivisiä elementtejä. Me emme ajattele sitä, millaisia elementtejä levylle päätyy tai miten hyvin ne sopivat Soilworkiin, sillä kaikki mitä teemme, on Soilworkia.

Soilworkin tekemisiä silti tarkkaillaan, koska bändi on yksi melodisen death metallin pioneereista, ja kaikkea tekemäänne verrataan vanhoihin levyihinne, jotka aikanaan määrittelivät genreä.

Dirk Verbeuren: Olen täsmälleen samaa mieltä. Aikanaan oli aikakausi, jolloin tuo perintö oli vähemmän esillä musiikissamme, mutta nyt meistä tuntuu, että se on hyvin pinnalla. Sen voi huomata esimerkiksi DVD:llä, jolla soitamme biisejä jokaiselta albumilta, myös ensimmäiseltä. Luonnollisesti vanhat albumit ovat hieman enemmän esikuviemme kuuloisia kuin uudet, mutta olemme niistä silti hyvin ylpeitä. Nykyään haluamme myös vanhaa ”raakaa” materiaalia levyillemme, vaikka tietysti olemme nykyään vanhempia ja musiikkimme on yleisesti ottaen hieman melodisempaa.

Kun bändit vanhenevat, musiikilla on tapa muuttua hieman melodisemmaksi kuten teidänkin tapauksessanne.

Dirk Verbeuren: Lähes kaikille käy niin, paitsi Slayerille! He eivät tule ikinä muuttumaan melodisemmaksi vaan pysyvät rajuina hautaan asti!

Voisitko kertoa hieman albumin sanoituksista? Millaisia teemoja levyllä käsitellään?

Dirk Verbeuren: Kyse on melkein pelkästään kuolemasta ja tavasta, jolla ajattelemme ja käsittelemme sitä. Jokainen bändin jäsen joutui kokemaan kuoleman läsnäolon levyn tekoprosessin aikaan, perheenjäseniä ja ystäviä kuoli tuolloin. Kuolema on asia, jota ei voi paeta vaan joudumme kaikki kohtaamaan sen. Tällainen teema ja tunne syntyi näiden tapahtumien vuoksi. Se ei tuntunut väkisin tehdyltä vaan se vain tuntui olevan läsnä. David ja Björn käyttivät tätä fiilistä kirjoittaessaan sanoituksia. He halusivat myös näin käsitellä omia tuntemuksiaan ja päästää ne pois sisältään. Loppujen lopuksi – vaikkei aiheessa itsessään mitään hauskaa olekaan – teimme melodisen death metal -albumin joka kertoo kuolemasta, mutta se kertoo siitä aikuiseen tapaan. Ei verta eikä suolenpätkiä, ei sataan kertaan kerrottuja murhatarinoita – levy kertoo kuolemasta ja siitä, miten se vaikuttaa elämäämme, rakkaidemme katoamisesta ja siitä, kuinka he kuolemansa jälkeenkin he vaikuttavat meihin. Näistä ajatuksista tämä levy kokonaisuudessaan kertoo, ja meille teki hyvää saada näitä tunteita ulos, koska elämä on tarkoitettu elettäväksi. Jos elämää ajattelee itsestäänselvyytenä, tulee pettymään, kun jonain päivänä menettää jonkun tärkeän. Sitten katuu sitä, ettei viettänyt enemmän aikaa kyseisen ihmisen kanssa. Tämän opimme tätä levyä tehdessämme.

Olen itse huomannut, että huomaamme yleensä vasta ihmisten kuoleman jälkeen, että koska he olivat osa elämäämme, myös pala meidän omasta elämästämme katoaa heidän mukanaan.

Dirk Verbeuren: Täsmälleen, elämä on nykyään niin täynnä työtä ja kiirettä, ettemme muista rauhoittua ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Toisinaan pitäisi sulkea älypuhelimet ja tietokoneet ja viettää aikaa vaikkapa isovanhempien tai vanhempien kanssa. Se, mitä äsken sanoit, on totta, sillä se muistuttaa, että omaan elämäämme heijastuu hyvin paljon asioita muista ihmisistä.

Ihmisten pitäisi muistaa, ettei kukaan kuolinvuoteellaan toivo istuneensa enemmän Facebookissa tai tehneensä enemmän töitä.

Dirk Verbeuren: Tuo on totta, itse asiassa sain tästä muistutuksen äskettäin erään kissani kautta. Olen hyvin eläinrakas ihminen, ja minulla on monta kissaa. En ehtinyt juurikaan viettää aikaa niiden kanssa ”Living Infiniten” nauhoitusten aikoihin, koska olin todella kiireinen töiden kanssa. En heti huomannut, että yksi kissoistani oli sairas. Kun sitten lopulta veimme sen eläinlääkäriin, selvisi sairauden olevan vakava. Kissalla ei ollut paljoa aikaa jäljellä. Minä pidin silloin rumpuklinikkaa Kiinassa, ja kissa sairasti kotona. Kun lopulta saavuin takaisin kotiin, sinä yönä se kuoli. Olin hyvin surullinen, ja minua kadutti, etten ollut sen luona silloin, kun se minua luultavasti eniten tarvitsi. Tämä kokemus avasi silmäni, enkä halua tällaista tapahtuvan enää ikinä. Ihmiset tosin, ikävä kyllä, oppivat ainoastaan katumuksen kautta.

Levyltä julkaistiin etukäteen yksi sinkku, nimikkobiisi ”Ride Majestic”. Miksi juuri tämä biisi valittiin ensimmäiseksi sinkuksi, ja tullaanko levyltä julkaisemaan esimerkiksi musiikkivideon muodossa lisää kappaleita?

Dirk Verbeuren: Kyllä, me työskentelemme tällä hetkellä musiikkivideon parissa, ja se julkaistaan, kun se on valmis. Mitä Ride Majesticiin tulee, se oli ensimmäinen kappale levylle, ja erittäin hyvä esittely siitä, miltä tämä levy tulee kuulostamaan. Monet edellisistä sinkuista olivat hyvin nopeita ja raivokkaita kuten ”Spectrum of Eternity”, joten halusimme tällä kertaa synkemmän ja tummemman kappaleen, ja tämä tuntui oikealle valinnalle.

Katsoessani settilistaa, huomaan ”The Ride Majesticin” olevan levyllä kahteen kertaan, toisen perässä vain lukee Aspire Angelic. Mikä on tämän toisen, lähes samalla tavalla nimetyn kappaleen tarina?

Dirk Verbeuren: Se on täysin eri kappale kuin sinkkukappale ”The Ride Majestic”, joka on Björnin kirjoittama. Se on siis Björnin näkemys kuolemasta siinä missä ”Aspire Angelic”-versio on Davidin näkemys aiheesta . Ne eivät ole millään tavalla samankaltaisia kappaleita. Tiedän Björnin ja Davidin puhuneen tästä teemasta, ja he tekivät kappaleet siitä. Kohta sähköpostissani olikin kaksi ”The Ride Majesticia”. Lopulta halusimme molemmat kappaleet levylle, koska se on siisti idea ja me pidämme siisteistä ideoista. LP-levyllä molemmat puolet siis alkavat ”The Ride Majesticilla”, mutta eri versioilla. Se oli meille tärkeää, koska olemme suuria LP-levyjen faneja.

Kuka on tehnyt kansitaiteen ”The Ride Majesticille”?

Dirk Verbeuren: Robert Borbas, hänet tunnetaan parhaiten tatuoinneistaan, mutta hän on tehnyt myös kansitaidetta bändeille. Björn tuntee hänet jotenkin, luultavasti tatuointien kautta. Hänen nimensä tuli esille, kun mietimme kuka pystyisi toteuttamaan vision kuolleista nousemassa taivaisiin. Haimme tiettyä tyyliä, ja Björnin mukaan Robert sopisi hommaan hyvin. Kun lopulta näimme valmiin kannen, olimme kaikki hyvin tyytyväisiä siihen. Se tulee näyttämään upealta paidoissa ja taustalakanassa keikoilla!

Tulette kiertämään melko ahkerasti loppuvuoden, mutta mitä suunnitelmia bändillä on ensi vuodelle?

Dirk Verbeuren: Tulemme varmasti kiertämään paljon vuonna 2016, sillä olemme kiertäneet liian vähän viimeisten kahden albumin kanssa. Takanamme on nyt todella vahvat taustajoukot, ja olemme tyytyväisiä heidän keikkamyynteihinsä. Haluamme keikkailla ympäri maailmaa, mukaan lukien Suomessa. On aina tärkeää miettiä kiertueita myös rahan kannalta, mutta tarkoituksena olisi käydä Australiassa, Japanissa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa… Luvassa on myös ensimmäinen keikkamme Intiassa ikinä! Emme ole koskaan soittaneet siellä, joten siitä tulee siistiä. Musiikkimme on pääasiallisesti livemusiikkia, joten kiertäminen on parasta mitä voimme tehdä. Odotamme näkevämme myös paljon faneja, joten olkaa tarkkana vuonna 2016!

Intiassa tuntuu tällä hetkellä olevan kova kysyntä metallibändeille, ja moni bändi onkin lähdössä sinne ensimmäistä kertaa.

Dirk Verbeuren: Pitää paikkansa. Pidin aikanaan rumpuklinikkaa Intiassa Gene Hoglanin ja erään intialaisen rumpalin kanssa, joka kertoi, että metalli alkaa saada kovasti jalansijaa sielläpäin. Festarit vetävät yli 45 000 ihmistä, mikä on todella upeaa.

Kiitoksia haastattelusta, ja onnea tulevalle kiertueelle! Mikäli haluat sanoa tähän loppuun jotain suomalaisille faneille, sana on vapaa!

Dirk Verbeuren: Kiitoksia hyvästä haastattelusta. Olemme erittäin kiitollisia, että saimme kuvata DVD:n Helsingissä mahtavan yleisön edessä. Olisimme voineet valita jonkin muunkin kaupungin Suomesta, sillä suomalaiset ovat aina ottaneet musiikkimme omakseen. Meille oli tärkeää kuvata DVD siellä ikään kuin kiitoksena teille kaikille. Toivomme, että te kaikki pidätte uudesta albumistamme, ja toivottavasti näemme teidät kaikki kiertueemme aikana!

KaaosZine levythttps://www.facebook.com/soilwork

Haastattelu: Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua