Sokka jumissa – arviossa Overkillin ”Scorched”

…Eikä pelkästään Metallican uutta lirpaketta thrash metalin rintamalla samalle julkaisupäivälle. New Jerseyn thrash metal-pioneerirykmentti, Overkill julkaisee kunnioitettavan 20. albuminsa ”Scorched”. Koronavuosien aikana syntynyt albumi on basisti D.D. Vernin ja kipakkaäänisen vokalisti Bobby ”Blitz” Ellsworthin luotsaaman, toisen thrash-aallon myötä pinnalle nousseen yhtyeen sinnikkyys on kerrassaan ihailtavaa. Jason Bittnerin (mm. Flotsam & Jetsam, Marty Friedman, Shadow’s Fall) dynaamisen rullaava soitto yhdessä Vernin sähköisen metallisen bassosoundin ja laidoista kitaristien Dave Linskin ja Derek Tailerin tiukasti ja tarkasti pikkaavan kitaravallin. Lopullisen ulkoisen nautinnollisuuden kruunaa brittiläisen studioguru Colin Richardsonin viimeisen päälle optimaalisen tymäkäksi veistelemä soundimaisema.

Albumin peruslinja on keskitempoisesti rokkaileva vanhan liiton heavy metal. Näistä esimerkkeinä väkeviä ainesosia sisältävät, mutta pidemmän päälle keskinkertaisiksi jopa yhtyeen omalla mittakaavalla jäävä syömähammaskalusto: ”Scorched”, ”The Surgeon” ”Wicked Place” ja ”Won’t Be Comin Back”. Astetta kurinalaisempaa rytistystä löytyy taas ”Goin’ Homen”, pirullisen shufflerytmisen röykytyksen ”Twist of the Wickin” ja puhdasverisenä kipakasti potkivan thrash-siivun ”Know Her Namen” soinnista.

Ellsworthin Amerikan mallin klassisisista rock-klassikoista coverlevyn pari vuotta sitten tehneen BPMD:n vaikutus näkyy etenkin klassisia kitararockin vivahteita sisältävässä heavy roketissa ”Fever”. Väkisinväännetyimpien biisien joukkoon kuuluvat tyhjänpäiväinen ”Harder They Fall” ja Megadethin ”Train Of Consequencesin” kitararytmitystä liian läpinäkyvästi lainaileva tyhjäkäynti ”Bag O’ Bones”.

Allekirjoittanut olisi halunnut pitää ulkoisilta puitteiltaan priimatavaraa olevasta 20. Overkill -pitkäsoitosta enemmän kuin sen musiikillinen anti kaiken rehellisyyden nimissä ansaitseekaan tulla pidetyksi. Omassa genressään kyseessä ei silti ole huono levy. Yhtyeen menneiden vuosien kaikuja ja kikkoja toisintava se silti on ja valitettavan inspiroitumaton uusia tuulia tavoittelevaksi albumiksi.