Sólstafir hypnotisoi helsinkiläisyleisön – jälleen kerran
Säätö ja sattuma oli lauantai-illan teema, kun olin matkalla Helsinkiin katsomaan Sólstafirin konserttia The Circuksessa. Onneksi pääsin paikalle, sillä tuo Suomessa viihtyvä islantilaispoppoo suoritti rituaalinomaisen hypnotisoinnin, josta en olisi halunnut jäädä paitsi.
Aikataulusyistä en ehtinyt näkemään illan kahta lämppäriä MONOa ja The Oceania. Koska tiesin etukäteen, että en olisi vielä paikalla tuolloin, en myöskään kuunnellut bändejä etukäteen. Se vasta olisikin pistänyt syljettämään, jos tietäisin, etten ehdi paikalle todistamaan potentiaalisesti mahtavia yhtyeitä. Circuksen tilat oli rajattu lippujen ennakkomyynnin perusteella: sali ulottui vain pari metriä miksauskopin taakse. Iltamalle ei myöskään ollut järjestetty Facebook-tapahtumaa, joka hämmensi soppaa lisää. Illan aikatauluja ei lukenut missään. Pääsin kuitenkin tarkkailemaan salin utuista ilmapiiriä hyvissä ajoin, ennen kuin post-rockin oli määrä siepata mukaansa. Viime syksynä Unioni-festivaalilla ensimmäistä kertaa Sólstafirin nähneenä tiesin, mitä oli luvassa.
Jopa hieman ennen luvattua klo 22.50 soittoaikaa bändin jäsenet lavalle lompsivat yksi kerrallaan. “Dagmál” oli ensimmäinen setin seitsemästä kappaleesta. Keskitempoinen ja polveileva jääiskelmä toi taianomaisen tunteen kehoon sekä mieleen. Viimeisimmän “Ótta”-albumin kolme väkevintä kappaletta olivat ansainneet paikkansa settilistassa. Fiilistelyn hurmassa keikka tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Show’ta seuratessa päähän putkahti myös ajatus siitä, miten pohjoismainen musiikki sisältää samoja elementtejä genrerajoista riippumatta. Sólstafirin musiikissa nimittäin kuuluu paikka paikoin Kent.
Helsingin katuja päivällä kulkiessaan laulaja-kitaristi Tryggvason oli törmännyt mieheen, joka oli tunnistanut hänet. Mies oli esittänyt toiveensa: “Oletko sinä se mies, joka soittaa Sólstafirissa? Voisitteko jättää soittamatta “Fjaran”? Minä vittu vihaan sitä kappaletta. Maksan sinulle tuhat euroa, jos ette soita sitä tänään.”
…”Ja arvatkaa, mitä minulla on taskussani tänä iltana?” Yleisöä jallitettiin hetken ajan, sillä tuon välispiikin jälkeen kuultiin “Pale Rider” vuoden 2009 “Köld”-levyltä. Tätä kuitenkin seurasi yhtyeen parhaimmistoon kuuluva “Fjara”. Onneksi artistin ylpeys käy rahanhimon edellä! Setin viimeisenä kappaleena soi totuttuun tapaan jättiläismäinen “Goddess of the Ages”, jonka voima livenä on sanoin kuvailematon. Läsnä oli paljon ihmisiä, jotka näkivät Sólstafirin ensimmäistä kertaa. Jo keikan aikana kuulin kanssakävijöiltä ylistäviä adjektiiveja yhtyeen esiintymisestä. Pitivät paikkaansa.
Settilista:
Dagmál
Ljós í Stormi
Ótta
Náttmál
Pale Rider
Fjara
Goddess of the Ages
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Kuvat: Kormugraphy