Sólstafir @ Lutakko, Jyväskylä, 09.02.2015

Jyväskylän Lutakko oli tällä kierroksella se toinen onnekas suomalainen rock-klubi, joka sai todistaa islantilaisen Sólstafirin kaikkensa antamista maanantaina 9.2.2015. Allekirjoittanut oli laskenut keikkaan ensin päiviä, sitten tunteja ja lopulta keikkalavan edessä minuutteja. Ja tämä sointivärivirtuoosi astuikin lavalle aika lailla minuutilleen sovittuun aikaan.

Hypetys, jota Sólstafir on saanut osakseen, on todellakin täysin aiheellista. Se oikeastaan alkoi albumista ”Svartir Sandar” (2011), ja viimeisin pitkäsoitto ”Ótta” (2014) räjäytti vielä hypetyksenkin uudelle tasolle. Tähän kyllä löytyy useita perusteluja. Ensinnäkin Sólstafir on peukaloinut metallia niin, ettei siitä ole kuin rippeet jäljellä, mutta tehnyt sen niin äärimmäisen harkitusti ja loistavalla maulla, että kukaan ei enää tosissaan yritäkään analysoida, mihin genreen tämä materiaali mahtuisi. Tässä on kyse siitä, kun taiteen itsensä väkevyys vyöryy kaiken lokeroimisen yli niin, ettei ketään kiinnosta genret. Mielessä on vain armoton heittäytyminen ääniaaltoihin.Psykedeelinen ja unenomainen äänimaisema maustettuna kuulaasti pianolla antaa valtavaa kontrastia rosoisille kitaroille ja räyhylle, jonka laulaja Aðalbjörn Tryggvason sitten kesken kaiken paiskaa itsestään irti. Livenä pianon soundit jäävät valitettavasti täysin pimentoon, koska pianon ääni tulee taustanauhalta. Tämä on ainut negatiivinen asia näissä live-keikoissa. Mutta menoa se ei silti hidasta pätkääkään, sillä Aðalbjörn Tryggvason on tulkitsijana vertaansa vailla. Suorastaan ekstaattinen eläytyminen sekä yksinäisiin ääniin ilman instrumenttien tukea että murskaaviin kaiken sisältä ja sielusta suoltaviin huutoihin vetää jalat alta. Yksi hienoimpia esimerkkejä tästä oli nytkin ”Ótta”-albumin ”Rismál”-kappale, joka alkaa pelkällä hiljaisella mutta intensiteettiä tihkuvalla laululla. ”Ótta” soitettiin kokonaisuudessaan, eikä pelkästään siihen jääty. Eikä voitukaan, koska yleisö ei olisi päästänyt bändiä pois lavalta ollenkaan. Lisää ja lisää janottiin, uudestaan ja uudestaan. ”Svartir Sandarin” nimikkokappale saatiin huutoäänestyksellä, kuten lopulta vihonviimeisenä encorena ”Fjarakin”, joka oli loppuhuipennus ilmiömäiselle esiintymiselle.

Vielä erikseen on mainittava Tryggvasonin hehkuva tapa ottaa yleisönsä. Syvällinen heittäytyminen musiikkiin (sekä laulamiseen että käsittämättömään kitaran sointimahdollisuuksien avaamiseen) keikan alkupuoliskolla ei vielä riittänyt, vaan tästä miehestä avautui välispiikeissä loistava humoristi ja lopulta trapetsitaiteilija, joka taiteili lavan edessä olevan turvakaiteen päällä. Ja mitä tämä herrasmies siinä teki? Uskokaa tai älkää, kävi halailemassa ja suutelemassa kädelle naisia ja lyömässä kättä miehille.  Sólstafir ei ole vain räjäyttävä musiikillinen kokemus, vaan sen lisäksi myös live-esiintymisen mestariluomus. Mikään hehkutus tämän bändin ympärillä ei ole ollut tuulesta temmattua vaan mitä syvimmin ja todellisimmin ansaittua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tämänkaltaisen keulakuvan varjoon voivat jossain määrin jäädä bändin muut hienot muusikot, mutta varjoon jäämistä ei heistä kukaan ansaitse, ei edes sessiorumpalina toiminut Karl Petur Smith. Toinen kitaristi Sæþór Marius ”Pjúddi” Sæþórsson sekä pitkistä leteistään tuttu basisti Svavar ”Svabbi” Austmann hoitivat homman kotiin omalla ammattitaidollaan, niin kuin piti. Tämän luokan sointimaailman yhteen kutominen ei voi olla niin yksinkertaista, kuin se yleisölle näkyy. Korvatyöskentelyn täytyy olla hiuksenhienon tarkkaa.

Jokusen sanan ansaitsee lämppärinä toiminut suomalainen vuonna 2010 perustettu kokoonpano Jess And The Ancient Ones. Tämä psykedeelistä rockia soittava bändi oli erittäinkin sopiva lämmittelijä Sólstafirille, ja aivan erityisen maininnan ansaitsee tämän bändin naiskeulakuva Jess, jonka heittäytyminen oli ihailtavaa. Valitettavasti en kovin pitkään ehtinyt lämmittelijää kuuntelemaan, enkä sitä ennestäänkään tuntenut. Kävinpähän toteamassa, että mielenkiintoista tavaraa oli ja toistekin voisi tuosta nauttia.

Mutta kaiken kaikkiaan keikka sujahti elämäni suurten elämysten joukkoon ylittäen reippaasti vielä nekin suuret odotukset, jotka tästä konsertista jo ennestään oli.

Kirjoittanut: Sirpa Nayeripoor