Solution 13 päättää hiljaiselon ”Chapters From Private Hell” -albumilla: ”Joka pizzerian nurkkaan on turha enää lähteä”
Harva rauta kuumenee uudestaan enää 15 vuoden tauon jälkeen, mutta jotenkin oululainen metallista rokkia soittava Solution 13 on saanut musiikkinsa uuteen hehkuun. Edellinen levy ”Solution 13” ilmestyi vuonna 2002, mutta muutama vuosi sen jälkeen bändin jäsenten muut orkesterit ja velvoitteet pelasivat Solution 13:n paitsioon. Tauon pituudesta voi päätellä, että ihan untuvikkojen puuhastelusta ei ole kysymys.
Istuimme alas bändin rumpalin Tarmo Kanervan kanssa. Vanhan liiton jäärät muistavat Kanervan pioneerityöstä oululaisen metallimusiikin edistämiseksi jo 80-luvulta, mutta nyt jätimme nuoruusmuistelut vähemmälle ja keskityimme Solution 13:n historiaan, uuteen levyyn ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Ensimmäisenä oli syytä kysyä, miten Solution 13 saatiin telakalta takaisin tositoimiin. ”Ilkka Järvenpää tuli kadulla vastaan ja kertoi, että olivat Petri Sääskön kanssa tehneet kotona demoja. Heillä oli valmiina biisejä, joissa oli konerummut, mutta he halusivat tehdä ne kunnolla. Siitä se sitten lähti”, Kanerva valottaa.
Alkusysäyksen jälkeen bändi siirtyi aikailematta treenikämpälle työstämään materiaalia. Kanervan arvion mukaan yhteisen tekemisen peruspilarit ovat pysyneet samoilla paikoilla, mutta bändi on suitsinut nykytekniikan avukseen. ”Nykyään demot hoituvat helpommin. Sääsköltä tulee biisiaihio, jossa on konerummut. Jo siitä käy selville, että millaisia osia biisissä on ja siitä on hyvä lähteä treenikämpillä viemään biisiä eteenpäin”, Kanerva lisää.
Biisiaihiot liikahtelevat emailien ja dropboxien kautta, mutta parasta Kanervan mielestä on se, että nykyään jo pelkillä kotikonsteilla saa aikaiseksi laadullisesti hyvää tavaraa, jota on helppo työstää eteenpäin tai käyttää pohjana uusien ideoiden kokeilulle. Suhisevia c-kasettidemoja on kiva kuunnella nostalgiamielessä, mutta työskentelyn tueksi niistä ei ole.
Kotioloissa tapahtuvassa tallennustyössä Kanerva näkee myös muutaman vaaran paikan. Joskus bändit jäävät hänen mukaansa liian pitkäksi aikaa roikkumaan miksauspöydän potikoihin ja tekemisen räyhäkkyys vaimenee. Solution 13:n uuden levyn osalta tätä ongelmaa ei Kanervan mukaan ollut, vaan taltioinnit tehtiin suoraviivaisella otteella ja soittamisen energia saatiin minimihävikillä purkkiin.
Pitkä tauko antoi tilaa uusien biisien kirjoittamiselle ja osa levyn biiseistä tuli Järvenpään ja Sääskön viime vuosien demoista, mutta uusia kappaleita syntyi myös perinteikkäästi treenikämpällä jammailemalla. Uusien kappaleiden mukaan mahtui myös pidempään temperoitunutta tavaraa. Kanerva tarkentaa: ”Yksi biiseistä (”Sweet Surrender”) oli mukana jo silloin 15 vuotta sitten ja siitä joku demo saatiin nauhallekin. Nyt muutettiin vähän rakennetta ja sellaista, mutta biisi on sama.”
Kun kuuntelee vanhaa ja uutta levyä, on ilmeistä, että musiikkityylin reseptiä ei ole lähdetty näpelöimään. Miehet tekevät edelleen anteeksipyytelemätöntä rockmetallia äijäotteella. Kysyttäessä minkä verran Kanerva itse kokee musiikin muuttuneen, hän toteaa muutosten olevan vähäisiä. Jossain kohtaa bändi jopa mietti, että pitäisikö homma laittaa uusiksi nimeä myöten, mutta ajatus tyrmättiin. ”Nimen vaihtaminen tuntui jotenkin hölmöltä, kun miehistä kolme viidestä on samoja ja musiikki on samaa”, Kanerva summaa.
Jälkikäteen päätös on helppo todeta ainoaksi oikeaksi. Musiikki on linjassa vanhan kanssa niin selkeästi, että nimen vaihtaminen olisi varmasti hitusen ihmetyttänyt bändin kuulijakuntaa.
Korona on estänyt, pilannut ja lykännyt monet suunnitelmat, mutta aikaa se on antanut. Kanerva kertoo, että idea kokonaisen levyn tekemisestä kypsyi, kun bändin jäsenillä oli pandemian etenemisen myötä enemmän aikaa käytössään.
”Keskellä arkipäivääkin saatettiin mennä treenikämpälle, mikä olisi normaalitilanteessa ollut huomattavasti vaikeampaa”, Kanerva sanoo.
Aika on rahaa ja bändi pääsi sitä tuhlaamaan. Kanerva kertoo, että biisit tulivat nopeasti valmiiksi ja purkkiin, vaikka äänityksiä tehtiin useissa paikoissa ja enemmän pistemäisesti kuin yhtenä pitkänä sessiona. Mitään levyn tuotannollisia päänsärkyjäkään ei osunut kohdalle. Kanerva lisää: ”Meni aikalailla samalla tavalla kuin edellisen levyn kanssa. Ei meillä mitään varsinaista tuottajaa ollut ja jokainen osallistui päätösten tekoon. Esimerkiksi me äänitettiin kaksi biisiä, jotka eivät tulleet tälle levylle mukaan. Aikalailla samaa mieltä oltiin siitä, että nuo biisit eivät ehkä tyylillisesti sopineet kokonaisuuteen ja ehkä ne eivät onnistuneet ihan niin hyvin kuin muut.”
Sopimusteknisistä kuvioista bändi ei myöskään halunnut kantaa ennenaikaista huolta. Levytyssopimus, jakelu ja muut pähkäilyt pistettiin odottamaan. ”Ei meillä ollut mitään sen tarkempaa suunnitelmaa sopimusten suhteen. Ajateltiin, että tehdään ensin levy valmiiksi ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan”, toteaa Kanerva. Orkesteri pääsi sopimukseen Wormholedeathin kanssa, mutta mutkatonta tietä kaupan hyllyille ei löytynyt. Alunperin keväälle 2021 kaavailtu julkaisu lykkääntyi syksyyn asti. ”Ajatus oli, että olisimme päässeet levyn julkaisun kanssa yhtäaikaa keikoille ja odotimme sopivaa kohtaa, mutta se ei vain onnistunut”, sanoo Kanerva. Pelisäännöt pandemian kanssa vaihtuivat tiuhaan ja bändin oli mukauduttava.
Solution 13:n historia on miehistövaihdosten osalta maltillinen. Uutena kasvona pitkän tukan alta pilkistää Tomi Tuomaalan naama. Tuomaala edustaa uutta keppisankarien sukupolvea, eikä ole vielä kaikille metallipäille ihan niin tuttu nimi kuin bändin muut jäsenet. Kanervalle Tomi oli entuudestaan tuttu ja hän oli pistänyt merkille, että osa Tomin, kuten monien muidenkin nuorten ja pystyvien soittajien, projekteista ei oikein lähtenyt lentoon. Kanerva huomasi myös Tomin kiistattomat lahjat soittajana ja kertoo: ”Ehdotin jätkille, että mitä jos otettaisiin Tomi, niin saataisiin vähän uutta verta tekemiseen. Yhteystyö on toiminut todella hyvin.”
Myös bassotaajuuksien vastuunjakoon tuli muutoksia vielä levyn äänitysten jälkeen. Levyllä bassoa soittanut Antti Remes jäi pois muiden velvoittaiden takia, mutta tilalle löytyi, taas kaveripiiristä, vahva tekijä Jan-Iiro Jarva. ”Ollaan Ipen kanssa kierretty joskus silloin aikanaan samoja nuokkareita soittamassa ja tunnettu todella pitkään. Oli helppoa kysyä Ipeä mukaan bändiin”, tarkentaa Kanerva.
Miehistö on kasassa, uusi levy tulee pian ulos ja suunnitelmat ovat selkeitä. Ainakin osittain. Bändi haluaa lähteä keikoille, kunhan keikkapaikkojen ovet alkavat kunnolla aueta. Intoa on, mutta on myös soittovuosien tuomaa viisautta. ”Kyllä sitä vähän tarkemmin nyt tietää, että ihan joka pizzerian nurkkaan on turha lähteä”, linjaa Kanerva. Musiikkidiggarit ovat bändin kanssa varmasti samaa mieltä. Kunnon keikkapaikka ja kunnon bändi on paras yhdistelmä, oli sitten lavan päällä tai edessä.
Lopuksi tenttaan Kanervalta vielä sitä kuuluisaa rehellistä mielipidettä siitä, onko hän tyytyväinen uuteen levyyn. ”Kyllä. Sillä aikataullla ja niillä resursseilla siitä tuli hyvä. Eihän tuota voi verrata isoihin tuotantoihin, mutta se kuulostaa siltä, miltä bändi kuulosti kesällä 2020”, Kanerva vastaa. Muutaman kuuntelukerran perusteella on helppoa sanoa, että kesällä 2020 bändi kuulosti aika pirun hyvältä. Nyt vain pidättämään hengitystä, että ensimmäinen keikkapäivä ilmoitetaan.