Sonata Arctican kosketinsoittaja Henrik Klingenberg akustisesta ”Acoustic Adventures”-albumisarjasta: “Äänitettiin kaikki kappaleet livenä ja se pakotti keskittymään ihan eri tavalla.”

Sonata Arctica julkaisi viime perjantaina 21. tammikuuta 2022 akustisen “Acoustic Adventures”-albumisarjansa ensimmäisen osan “Volume One”. 

Kaaoszine soitti yhtyeen kosketinsoittajalle Henrik Klingenbergille ennen levyn julkaisua. Keskustelimme albumista ja siihen liittyvästä kiertueesta sekä siitä, mikä saa yhtyeen jaksamaan pandemian keskellä. 

Hei Henrik! Mitä kuuluu?

Henrik: Ihan hyvää kuuluu, mitäpä tässä! 

Sonata Arcticalta on ilmestymässä akustinen albumisarja ja sen ensimmäinen osa julkaistaan tämän viikon perjantaina. Haluaisitko kertoa tarkemmin, että minkälainen levy on kyseessä? 

Henrik: Meillä tämä akkarihomma on lähtenyt sillä lailla liikenteeseen, että ollaan tehty ensin keikkoja. Tuon viimeisimmän, vuoden 2019 kiertueen tiimoilta alettiin kovasti kyselemään niiden biisien perään. Ja kyllä me itsekin tajuttiin, että jossain vaiheessa pitäisi niitä alkaa äänittämään. Sattuneista syistä on nyt sitten ollut aikaa. Äänitettiin kahden levyn verran matskua ja niistä ensimmäinen tulee nyt ulos.

Tämä hommahan tehtiin jo viime vuonna. Sinänsä tässä on ollut vähän sellaista odottelua meillä siitä, milloin pääsee näyttämään muillekin, mitä ollaan saatu aikaiseksi. Levylle ollaan kerätty aika pitkälle niitä kappaleita, joita ollaan soitettu myös livenä. Sellaisia ollaan yritetty siihen haalia, joista tiedetään porukan tykkäävän. On siellä myös joitakin vähän erilaisia ralleja.

Tällainen akustinen meininki varmasti sopii hyvin teidän musiikkiin. Tuliko joidenkin kappaleiden kohdalla sellaista ajatusta, että näinhän tämä olisi toiminut ehkä jopa paremmin?

Henrik: Niin, no en tiedä.  Levyn vanhimmat kappaleet taitaa olla parikymmentä vuotta vanhoja tai vanhempiakin. Onhan niihin vuosien varrella tullut vähän eri näkökulmaa, kun on soittanut niitä livenä sekä sähköisesti, että akustisesti. Tietenkin, jos ne olisi nyt tehnyt, niin ne kuulostaisivat erilaiselta. 

Ehkä ei nyt sellaista fiilistä ole tullut, että ‘okei tää olis pitänyt tehdä tällä tavoin silloin alun perin’. Ollaan yritetty tehdä niin hyvin kuin ollaan pystytty, näillä eväillä mitä tällä hetkellä on käytössä. Kyllä osa noista versioista onnistui tosi hyvin ja joihinkin olen tyytyväisempi kuin niihin, mitä joskus aikanaan ollaan tehty. 

Mitkä on sun mielestä olleet erityisen onnistuneita? 

Henrik: No ehkä ne vähän erikoisemmat. Niinkuin “The Rest Of The Sun Belongs To Me”, joka julkaistiin tuossa aikaisemmin. Se oli alun perin “Winterheart’s Guild”-levyn Japanin bonusraita ja siitä saatiin uutta kulmaa esiin. Ja nyt meiltä tulee ulos tämä toinen sinkku, “For The Sake Of Revenge”, josta tehtiin video. Se oli ihan ok jo “Unia”-levyllä, mutta nyt saatiin mielestäni tehtyä siitä tosi erilainen versio. Sellaiset jutut itseä ehkä miellytti eniten.  

Jos toiseen ääripäähän mennään, niin esimerkiksi jonkun “Tallulahin” tekeminen… Saatiin tehtyä siitä kyllä tosi hyvä, mutta ei se siitä alkuperäisestä kovin paljoa poikkea. Sen sovitus noudattaa aika lailla sen biisin kaavaa, ei lähdetty sen kohdalla ikään kuin keksimään pyörää uudelleen. 

Tuliko jotain sellaisia yllätyksiä, ettei joku kappale taipunutkaan akustiseksi?

Henrik: Kyllä niitä jotakin tuli. En nyt muista, että mitä ne oli… Nehän heitettiin romukoppaan heti. Mutta kyllä se oli sellaista kokeilua. Meillä tosiaan lähtökohtana oli se settilista, mitä oltiin soitettu livenä. Sitten siihen alettiin lisäilemään biisejä, että saataisiin tarpeeksi kappaleita. Ja niin, siinä osa onnistui ja osa ei. Mutta levylle ei päätynyt sellaisia, joista ei tullut mitään. 

Koetko, että tämä olisi jotenkin muuttanut teidän tapaa ajatella kappaleita ja niiden kirjoittamista jatkossa? 

Henrik: En tiedä. Se on ehkä sellainen asia, mikä selviää ajan mittaan. Mutta, kyllähän tämä kokemuksena opetti tosi paljon. Mehän tehtiin niin, että lähdettiin neljästään studioon (Tony ei ollut mukana) ja äänitettiin kaikki kappaleet livenä ilman mitään klikkiraitoja tai muita vastaavia. Se pakotti keskittymään ihan eri tavalla ja pisti kyllä koko porukan aika koville, jotta saatiin se onnistumaan. Ehkä seuraavan levyn kanssa jotakin tästä opittua tuodaan sitten mukanamme siihen.

 Mutta se on vähän aikaista sanoa nyt. Nämähän on sellaisia juttuja, että silloin kun niitä tekee, niin vaan tekee ja sitten jälkeenpäin hoksaa, että ‘hetkonen, joo, näinhän se pitikin tehdä’. Monesti ne asiat valkenee sitten vasta vuosienkin kuluttua ja se vaikutus tulee esille.  

Millaista oli bändinä käydä läpi tällaista valtavaa määrää kappaleita ja yhteistä historiaa sekä työstää biisejä uudelleen? Lähtikö siinä jotain nostalgisia ajatuskeloja liikkeelle?

Henrik: No kyllä siinä vaiheessa, kun yritettiin valita niitä lisäbiisejä, että saataisiin tarpeeksi kappaleita kahdelle levylle… Siinähän joutui kahlaamaan läpi noita kappaleita. Jokainen tahollaan niitä kuunteli ja ehdotteli. Niin, kyllähän siinä, kun joutuu niin sanotusti tutustumaan uudestaan yhtyeen tuotantoon – myös sellaisiin, missä itse ei ole ollut vielä mukana – niin aina palaa muistot mieleen. Ei nyt ihan niin, että tippa linssissä olisi saanut itkeskellä ja muistella vanhoja, mutta kyllähän siinä joitakin ajatuksia heräsi.      

“The Rest Of The Sun Belongs To Me” – kappale, sehän ilmestyi samoihin aikoihin kun liityit bändiin vuonna 2003? 

Henrik: Kyllä, juurikin näin. Kävin koesoitossa silloin, kun jätkät viimeisteli tuota levyä. En siinä levyllä ole sillä lailla mukana ollenkaan. Mutta kun tuo levy julkaistiin, oli ensimmäinen Sonatan keikka. Tulin sille rundille mukaan remmiin. Onhan siitä tietenkin muutama vuosi vierähtänyt.  

Teillä on varmasti tunnelmallinen kiertue tiedossa. Millaisilla fiiliksillä kiertueelle?

Henrik: Ihan hyvillä tunnelmilla, kunhan päästäisiin vaan soittamaan. Oli tarkoitus tosiaan nyt helmi-maaliskuussa kiertää, mutta me jouduttiin siirtämään ne keikat eteenpäin. Vallitsevan tilanteen vuoksi ei tästä touhusta vaan tule mitään. Mutta odotellaan kyllä, että päästään tekemään!

Se viimeinen akustinen rundi, mikä tehtiin tosiaan 2019, siinähän oli tosi hyvä meininki päällä. Että nyt vaan yritetään jatkaa siitä ja tuoda vähän uusia biisejä mukaan. Pistää taas pykälää isompaa vaihdetta silmään sen homman suhteen. 

Ennen sitähän meillä on festarikesä tiedossa – jos on. Viimeiset parisen vuotta on ollut niin rikkonaista töiden osalta, että kyllähän me kaikki odotetaan, että päästäisiin takaisin tekemään tosissaan hommia. Onneksi ollaan jotakin saatu soittaa. Katsotaan nyt, milloin pääsee seuraavan kerran esiintymään. 

Milloin tämä kiertue on siis näillä näkymin toteutumassa? 

Henrik: Nyt se on siirretty tuonne ensi syksyyn. Meillä on myöskin ” 25. anniversary”, niin kuin englanniksi sanotaan. Bändi täytti 25 vuotta ja sitä juhlitaan kiertueella. En nyt tiedä, että montako vuotta sitten se nyt tapahtui, kun sitä kiertuetta koko ajan siirretään eteenpäin…Heh. Mutta sen tiimoilta kierretään sähköisesti ja ne festarit menee ainakin sillä sapluunalla.

 Syksyllä meillä on Suomen akkarikiertue sekä viime syksystä siirretty Euroopan akustinen kiertue myöskin, joka pitäisi saada tehtyä. Noita akkarikeikkoja on yhteensä noin viitisenkymmentä, jotka on tekemättä. Ja meillä tulee tosiaan se toinen akustinen levy syksyllä ulos. Päästään sitten sitä juhlistamaan keikoilla, jos tilanne antaa myöden. 

Toivotaan, että tilanne helpottaisi tästä ja saisitte kiertueet vedettyä! Teillä onkin paljon keikkoja sitten tiedossa, kun vaan pääsette niitä tekemään. 

Henrik: On tosiaan, kun niitä on koko ajan siirrelty eteenpäin. Ihan niin kuin kaikilla muillakin. Odotetaan vaan sitä tilannetta, milloin päästään soittamaan. Onneksi saatiin viime kesänä joitakin festareita soittaa, ettei ihan loppunut hommat kesken. Pääsi vähän edes työnteon makuun.

Mutta kyllä se on aika haikeaa. Kun ollaan totuttu kuitenkin, että keikkoja on siinä 60-90 vuodessa. Nyt niitä on semmoinen 10 tai 20, niin ei se ole ihan sama asia. Mutta tilannehan on tietenkin kaikilla sama. 

Mikä teidät saa bändinä jaksamaan tätä pandemiatilannetta? Onko jotain positiivisia ajatuksia, joita jaatte keskenänne?

Henrik: Kyllä meillä huumorimeemit pyörii WhatsAppissa. Mutta onhan tämä hankalaa, sille ei voi mitään. Sanoisin itse henkilökohtaisesti, että se auttaa jaksamaan, kun on muutakin elämää kuin bänditouhut – on perhettä ja tällaista, mihin voi keskittyä.

 Mutta, mitä ollaan jätkienkin kanssa keskusteltu, niin on tämä pikkuisen liikaa välillä… Kun tämä meidän ala on muutenkin jo tosi epävarma. Tähän joutuu pistämään kaiken peliin, jotta tästä ylipäätään pystyy tienaamaan elantonsa. Niin sitten, kun lyödään tällä lailla kapuloita rattaisiin, se menee vähän mahdottomaksi. 

Silti bändi on vielä kasassa, me tehdään musiikkia ja meillä on vahva usko siihen, että ei tämä tilanne ikuisesti kestä! Sitten kun se loppuu, niin sitten tullaan. Ei kai tässä muu auta. Voihan sitä jäädä kotia itkemäänkin, mutta ei se oikein muuta mitään. 

Uutta musiikkia siis syntyy teillä tässä ohessa, miten sen kanssa menee? 

Henrik: Nyt meillä on tosiaan piipussa niin monta keikkaa soittamatta, että yritetään saada ne pois alta ensin. Näillä näkymin noin vuoden päästä keväällä mennään studioon tekemään seuraavaa rokkilevyä – mutta, sitähän ei koskaan tiedä.

 Se on kuitenkin tällä hetkellä voimassa oleva ajatus. Soitetaan rästiin jääneet keikat tämän vuoden aikana pois ja sitten ensi vuonna studiolevyä kehiin. 

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Onnea kaikkien levyjen ja kiertueiden kanssa! Kiitos paljon haastattelusta!

Henrik: Kiitos!