Sonata Arcticasta kirja 26.9.2014

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 5.9.2014

Sonata Arctica-PaasilinnaSonata Arctica kirja kertoo Tony Kakon, pienenä kerrostalopihan lumipenkan päällä lumilapio kourassa hoilanneen ja jo kaksivuotiaana rocktähdeksi aikoneen kohta parikymmentä vuotta pulpunneesta musiikillisesta visiosta, tahdosta ja rautaisesta määrätietoisuudesta. Se kertoo myös yhtyeen alku-uran onnekkaiden olosuhteiden summasta, joita osuu tuhansien yrittäjien joukosta ani harvojen kohdalle.

Sonata Arctica kertoo yhtyeen ja sen lähipiirin äänellä kansainvälisen menestyksen saavuttaneen mutta lööppijulkisuuden tutkan alapuolella lentävän yhtyeen ihmisistä, muusikoista ja suosiosta. Kirja on kasvutarina yhtyeen musiikista, sen erikoisista sivujuonteista ja genrehyppelyistä. Se on pohjoisen bändin metamorfoosi märkäkorvista myyntimenestyksiksi – se on lähikuva tiiviistä mutta joskus vaikeasta veljeydestä; iloista, suruista, kipeistä miehistönvaihdoksista,vaikeuksien voittamisesta ja musiikista työnä, jossa vuoroin tarjoillaan samppanjaa ja vuoroin paljon huonompaakin juomaa. Bändin jäsenten lisäksi kirjassa kuullaan 15–vuotisen matkan keskeisiä ihmisiä: “löytäjiä”, levy-yhtiöväkeä, managereita, entisiä jäseniä ja kiertuehenkilökuntaa.

Kaikkien yhtyeen miehistövaihdosten syyt kerrotaan kirjassa ihmisten itsensä kertomina – tässä nyt mennään vähän jo joidenkin sonatojen päidenkin sisään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjasta löytyy kovimmallekin Sonata-fanille juttuja joita hän ei ennestään tiedä mm.
– demobändivuosien tapahtumia
– ennen kuulematonta triviaa levyjen äänityksistä
– kommelluksista tien päältä
– bändin koko tuotannon kattava keräilyopas ja julkaisulista, jonka kanssa menee pää rikki kovimmaltakin Sonata-kompletistilta
– punk-henkinen, runsas kuvasto
– tekniikka-, ruoka- ja juomaraiderit sekä stage plotit

Komediaa, keikkoja, kohellusta, kuvia, kiertueita, kyökkipsykologiaa ja knoppeja kovillekin faneille, niistä kai se on tehty! Ja onhan kirjassa myös Toni Kakon esikoisnovelli – ilman muuta parasta parasta Kakkoslaatua!

”Arvelenpa, että Sonatan koulukuoroimago saattaa nyt vähän ottaa siipeensä.”, kirjan toimittanut Mape Ollila sanoo.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy