Sons Of Sounds – In The Circle Of The Universe

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 7.5.2016

Saksalainen veljestrio Sons Of Sounds julkaisi viime viikolla kolmannen täysipitkänsä. Nuorten miesten musiikkia voi luonnehtia raskaan rockin ja melodisen metallin sekoitukseksi. Kansitaiteen ja albumin nimen perusteella odotettavissa on huikea elämys rockin ja metallin universaaliin maailmaan. Onko kyseessä niin mahtipontinen kokonaisuus, kuin levy antaa ymmärtää? Pystyykö 13 kappaleen mittainen albumi ylläpitämään mielenkiintoa loppuun saakka?

”In The Circle Of The Universe” on täynnä raskaita kitarariffejä, väkeviä rumpukomppeja ja kitarasooloja. Kappaleisiin on saatu vaihtelevuutta, vaikka ne noudattavatkin pitkälti samaa kaavaa. Osassa kappaleista on erikoisia efektejä, kuten albumin aloitusraidalla ”Magic”. Se alkaa keskustelulla, jossa mies avautuu elämänsä vaikeuksista pikkutytölle. Tyttö ei kuitenkaan ota tätä kuuleviin korviinsa vaan yrittää vakuuttaa miestä siitä, että tällä on kaikki tarvittava elämässään. Tytön mukaan miehellä on taikaa sydämessään, mihin mies naurahtaa. Sitten kappale polkaistaankin käyntiin. ”Magic” on itsessään vauhdikas mutta hiukan itseään toistava. Kappale sisältää kitarasoolon, minkä huomaa olevan yhtyeelle selkeä tavaramerkki, mitä pidemmälle albumi etenee. Vastaavasti kappaleeseen ”The Machinery” on lisätty loppuun ”uutiskatsaus”, jossa naisääni lukee englanniksi ja miesääni saksaksi ikäviä uutisia maailmanmenosta. ”The Machinery” on hyvä näyte siitä, miltä yhtye parhaimmillaan kuulostaa. Räväkät riffit, vaihteleva tempo ja hallittu laulu tekevät siitä hyvän rock-kappaleen.

Sons Of Soundsin vokalisti-basisti Roman Beseltin lauluäänessä olisi toivomisen varaa. Se ei ole parhaimmillaan silloin, kun hän laulaa korkeammalta tai venyttää jotain sanaa. Albumia kuunnellessa lauluääni särähtää muutaman kerran korvaan, koska laulu ei mene ihan nuotilleen, esimerkiksi kappaleissa ”Destiny” ja ”My Star”. Mikäli tämän seikan sivuttaa, on yhtyeen musiikki muuten laadukasta. Lyriikoiden kynäilyssä yhtye on onnistunut, muutama kappale on sanomaltaan hiukan ontto, mutta muuten jälki on hyvää. Käsiteltävinä teemoina ovat mm. rakkaus, synkkyys ja hiukan angstikin. ”From Stone To Dime” on kiitoskappale äidille, joka on huolehtinut lapsistaan. Sanoituksista on havaittavissa yhtyeen jäsenten nuoruus, mutta toisaalta: miksi sitä pitäisi peitelläkään? Jäsenten nuoruudesta huolimatta yhtye viettää tänä vuonna 9-vuotistaivaltaan, mikä on melko vakuuttava seikka.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Musiikista huomaa, että Sons Of Sounds on löytänyt ja saanut hiottua oman tyylinsä vuosien varrella. Monet kappaleet ovat raskaita, mutta niihin on saatu monipuolisuutta, joten albumi ei pääse puuroutumaan. On myös todettava, että kitarasooloista eivät ole samankaltaista jauhamista kappaleesta toiseen vaan niihin on saatu erilaisia otteita. Tämä oli mukava huomata levyä pidemmälle kuunnellessa. Balladimaisen ”From Stone To Dime” lisäksi albumilta löytyy muutama muukin verkkaisempi kappale, kuten Thirteen Crystal Skulls” sekä ”Sirius&Mars”. Jälkimmäinen on myös päätösraita, joka jää vaisuksi verrattuna albumin ensimmäisiin kappaleisiin.

”In The Circle Of The Universe” ei ole niin mahtipontinen rock/metallialbumi, kuin se antaa odottaa. Albumi ei kuitenkaan ole tylsä vaan tarjoaa kuuntelijalle jatkuvasti jotain uutta. Albumi on hyvä, muttei yllä erinomaiseksi. Veljekset ovat saaneet sovitettua soittonsa hyvin yhteen, ja melodiat tarjoavat paljon pureskeltavaa. Kitarasoolot ovat myös todella laadukkaita. Kuitenkin vokalisti-basistin lauluääni on liian häiritsevä välillä, kun hän laulaa ohi nuotin. Albumilla ei ole niin sanottuja täytekappaleita, mutta jotkin kappaleet kärsivät hiukan tönköistä sanoituksistaan, esimerkkeinä ”Children Of The Light” ja ”The Change”. Vastaavasti ”Exousia”-kappaleeseen pojat ovat onnistuneet luomaan mielenkiintoiset sanat. Sons Of Soundsissa on selkeästi potentiaalia, mutta kehittymisen varaa löytyy kevyempien kappaleiden tekemisessä ja laulun hienosäädössä.