Sopivan hidasta ja hiljaista – Viikate Tampereella 22.11.
Kotimainen laulu- ja sointinyhtye Viikate julkaisi viidennentoista studioalbuminsa ”Hiljainen” kuluvan kuun alussa, ja viikko sitten starttasi levyä promotoiva kiertue Tampereen G Livelabista. Viimeisimmän Viikate-tuotoksen otsikko tiivistää mainiosti kupletin juonen, ja hiljaiseen ja hillittyyn teemaan sopivasti yhtye kiertääkin nyt tunnelmaltaan hieman arvokaampia konserttisaleja hikisten klubien sijaan. Tampereen ytimen tuntumassa sijaitseva G Livelab sai kunnian toimia Viikatteen tavanomaista hiljaisemman kiertueen ensi-illan näyttämönä, eikä yllekirjoittanut olisi voinut toivoa parempaa saumaa todistaa vanhaa suosikkiyhtyettään livenä ensi kertaa sitten loppuvuoden 2022.
Keikka käynnistyi tuttuakin tutummalla introlla ”Haaskalinnut saalistaa”, jonka pauhu keikkapaikan kaiuttimista ei oikein tuntunut sopivan ”Hiljainen”-kiertueen hillitymmäksi kaavailtuun tunnelmaan. Ennen haaskalintuja nauhalta kuultu ikivanha iskelmäklassikko ”Muistan sua, Elaine” olisi yksinään toiminut parempana pohjustuksena illalle. Varsinainen bändisoitto käynnistyi uusimman albumin avauskaksikolla ”Hiljainen” ja ”Se kalpea nainen”. Näistä varsinkin ensimmäisen nostaisin melkeinpä Viikatteen koko tuotannon parhaimmistoon ja jälkimmäinenkin toimi painostavuudessaan vallan mainiosti. Uuden albumin tunnelmista siirryttiin sulavasti muistelemaan Topi Sorsakoskea ”Hautajaissydämen” muodossa, jonka jälkeen seurasi liuta bändin vanhempia kappaleita sulassa sovussa uunituoreiden kanssa.
Kaksituntinen iltama oli jaettu kahteen lähes yhtä pitkään settiin ja encoret siihen päälle. Uusien kappaleiden ohella illan toisena vahvana teemana oli harvinaisempien Viikate-sävellysten nostaminen jalustalle. Vanhoista veisuista ensiesityksensä saivat muun muassa instrumentaalit ”Syys” ja ”Kivi itkee vihreää”. Näistä jälkimmäinen oli jokseenkin epäotollisesti sijoitettu kakkossetin alkuun, sillä puuduttavan kaksikymmentäminuuttisen väliajan jälkeen mieli olisi tehnyt jotain hieman menevämpää kuultavaa. Muutoin Viikatteen Tampereella esittämät live-debytantit puolustivat paikkaansa, mutta Motörhead-laina ”1916” näytti ja kuulosti melko puuduttavalta patsastelulta. Sitä vastoin albumin ”XII – Kouvostomolli” parhaimmistoon lukeutuva ”Puolikulkijat” oli oikein tervetullut yllätys konsertin jälkipuoliskolla.
Mainos päättyy
Jos uuden albumikiertueen avaus ja totutusta poikennut konsepti toivatkin Tampereen keikalle omat jännitysmomenttinsa, oli tunnelma silti läpi illan vapautuneen oloinen. Bändi soitti yhteen hyvin, keulahahmo Kaarle Viikate oli totutun sukkelalla juttutuulella ja yleisöstäkin uskallettiin huudella välihuomioita tapahtumien kulusta. Soiton, settilistan, tunnelman ja vuorovaikutuksen ollessa kohdallaan illan saldo jää pikkuvikojakin etsimällä plussan puolelle.
Viikatteen viidennentoista pitkäsoiton syntytarina on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä projekti käynnistyi tuottaja Miitri Aaltosen varatessa omin neuvoin bändille studioaikaa puolisen vuotta ”Askel”-albumin julkaisun jälkeen. Yllättävistä lähtökohdista versonut ”Hiljainen” syntyi myöhäissyksyn 2024 pimeyteen puolitoista vuotta edeltäjänsä jälkeen, ja tuotoksen taustapirut ovat syystäkin tekeleeseen tyytyväisiä. Albumikiertueen avauskeikan päättäjäisiksi Tampereen G Livelabin lavalla tuuletti viisi hyvästä syystä hymyilevää muusikkoa ansaittujen aplodien säestämänä.