Sortokausi – Pelkotila

Sortokauden ”Maailman Synkällä Reunalla” -EP herätti itsessäni poikkeuksellisia tuntemuksia ainakin siinä mielessä, etten uskonut suomeksi lauletun (ja melkoisen brutaalin) deathcoren kestävän luukutusta aina tähän päivään saakka. Vähäiselle melodiapankille ei juuri osannut naputtaa, tietäen turkulaisten ambition läväyttää kuulijaa droppi-Ö:llä takaporttiin ja kysellä vasta myöhemmin. Huhtikuun viidentenä päivänä kuluvaa vuotta julkaistava debyyttitäyspitkä antaa armoa vielä edellistäkin vähemmän.

Aurastar Recordsin tuottama ”Pelkotila” vetää Sortokauden selvästi enemmän deathin kuin coren pariin; Suicide Silencen kaltaista hidasta-nopeaa-hidasta -apinointia ei kuule enää kuin harvakseltaan. Tilalle on astunut aikaisempaa murhanhimoisempi, tummempi ja tyylikkäämpi deathpumppu, jonka musiikilliset ansiot nojaavat täydellisesti mahdollisimman puhtaaseen aggressioon. Uskottavalta ja professionaalilta soundaava yhdeksän biisin kimpale sisältää näille leveysasteille epätyypillistä keskitemporunttausta, ajoittaista rivakampaa riffittelyä ja törkeillä voimasuhteilla varustettua oraalista tulkintaa – ”Pelkotilalla” vokalisti Marko Rokka lähettää tylyt terveisensä rutkasti aiempaa vihaisemmin.

Vaikka keihäänkärkivalintana aavistuksen epäonnistunut ”Aistiharha” ei aivan onnistukaan sytyttämään toivotulla tavalla, korjaavat tätä seuraavat ”Aura” ja ”Poliittinen Murha” erheen tuota pikaa. Etenkin ensin mainittu pommitus jyrää rajummin kuin jono baaritiskillä minuuttia ennen pilkkua. Terävin ote kadotetaan jälleen hetkiseksi ”Depressio”-”Särkymätön” -kaksikon ajaksi, mutta kaikki neljä levyn viimeistä rallia takaavat monia hurraahuutoja ja niskaverryttelyä, niin modernimman deathcoren (Oceano, Whitechapel) kuin klassisemmankin deathmetalin (Bolt Thrower, Suffocation) ystäville. ”Sydänkäyrä” on kaikessa rivoudessaan erinomainen lopetus.

petraa huimasti edellisestä ja on sitä myöten aplodinsa ansainnut. Todennäköisesti emme tule koskaan pääsemään tavoiteltuun lopputulokseen, jossa dödisalbumista ja kasvottomuudesta ei puhuttaisi samassa lauseessa, mutta näin suvereenin esityksen päätteeksi moinen jeesustelu joutaa oitis taka-alalle. Jos skalpelli kyetään pitämään jo ensimmäisellä täysimittaisella albumilla näin tarkasti viillon kohdalla, voi vain kuvitella millaisia pelkotiloja seuraaja aiheuttaa. Tätä lissee!

9/10

Kappalelista:
1. Aistiharha
2. Aura
3. Poliittinen Murha
4. Depressio
5. Särkymätön
6. Vaiettu Salaisuus
7. Valtakunnan Uhrit
8. Pelkotila
9. Sydänkäyrä

Kirjoittanut: Tomi Salmi

Kommentoi julkaisua