Soulfly – Savages

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 3.10.2013

Max Cavaleran yksi tiedetyistä salaliitoista iskee yhdeksännen pitkän verran suoraan naamaan. Modernin metallin suuri sanansaattaja Soulfly kajauttaa eteläamerikkalaiset perinteet ilmoille aggressiivisin metodein ”Savages”-lätyllään. Mitä nelikielisen kitaran haltijan, primitiivisen huutamisen kuninkaan, kansanmusiikin perinteiden ylläpitäjän sekä väkisin mainitun Sepulturan isähahmon päässä tällä kertaa liikkuu?

Groove ’N’ Death on ollut jo pitkään tämän poppoon homman nimi (vaikka hölmöyspäissään tuo termi äsken syntyikin), mistä jokainen voi kehitellä omat mielipiteensä ja fiiliksensä, eikä meininki lopu kesken tälläkään levyllä. Terry Date on ollut namiskuukkelien takana tätä kokonaisuutta kudottaessa, eikä mistään pienestä henkilöstä olekaan kyse: Slipknot, Pantera, White Zombie, Deftones ja muutama muu tunnettu yhtye ovat olleet hänen albumiklinikallaan. Tälle levylle on päässyt myös Max-herran poika Zyon Cavalera sekä vanha kunnon velipoika Igor Cavalera Jr., joten eivätpä juuret, punajuuret ole lähteneet väärään suuntaan haarautumaan.

Räyhä alkaa verisillä teemoilla biiseissä ”Bloodshed” ja ”Cannibal Holocaust”, jotka jysäyttävät levyn death metal -puolen tason yläilmoihin. Maxin ääni tuntuu vain paranevan ja sopivan entistä paremmin tunnetun paahdon päälle, unohtamatta velipojan osanottoa aloitusraidalla! Levyn keskivaihe muistuttaa elävästi myös nu metal -meiningistä, unohtamatta asiaan kuuluvaa kitaraefektileikintää, joka todellakin täyttää Soulflyn menoa. Biisissä ”K.C.S” vierailee eräskin Napalm Death -poppoosta tunnettu Mitch Harris, joka on saanut myös krediittiä biisinteossa – melko härskiä settiä! Brutaali paahto laskeutuu aloilleen groovaavassa lopetuskappaleessa ”Soulfliktion”. Maihinnousukenkään verhottu tanssijalka suorastaan vipattaa.

Levy kuulostaa epäilyttävästi bändiltä itseltään, kovaa mättöä on siis luvassa lokakuun alussa. Paksu ja bassovoittoinen äänimaailma saattaa olla kovimmille Soulfly-fanaatikoille suurikin voitto, mutta eipä bändin kitarahuttu ole sitä parasta mahdollista tälle kuuloaistille. Edellä mainitut efektileikit ja kitaraleadit sekä -melodiat taas toimivat paremmin kuin ennen, varsinkin ”Cannibal Holocaustin” loppu on iskevä. ”Ikimuistoiset kappaleet” -listaan päätyy ”El Comegente”, joka muistuttaa sekä alussa että lopussa Schuldiner-sedän kvinttikitaraharmonioiden eeppisyydestä samalla, kun ukkelit paasaavat venezuelalaisesta ihmissyöjästä, ilmeisesti keulakuvan natiivikielellä. Biisin lopun jammailu ja perkussioiden kolina ovat sykähdyttävää kuunneltavaa. Bassosoundi on mahtavan koliseva, ihan vain näin loppumuistutuksena.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Brasilialainen pähkinänsärkijä murskaa vääryyden siemenet rautakangen lailla. Soulfly opettaa, kuinka modernia ja perinteikästä musiikkia pystyy miksaamaan sulavasti yhteen. Suurta mullistusta tämä levy ei tuo, mutta bändi paranee viinin lailla vanhetessaan. Jokaiselle annettakoon kotiläksyksi nauttia tätä kansanperinnettä 58 minuuttia ja 10 sekuntia ja kokea Soulflyn räjäyttävän kallon tohjoksi. Tsekkaa myös biisilista mielenkiintoisten kollaboraatioiden varalta.

8/10

Kappalelista:

1. Bloodshed (feat. Igor Cavalera)
2. Cannibal Holocaust
3. Fallen (feat. Jamie Hanks)
4. Ayatollah Of Rock ‘N’ Rolla (feat. Neil Fallon)
5. Master Of Savagery
6. Spiral
7. This Is Violence
8. K.C.S. (feat. Mitch Harris)
9. El Comegente (feat. Tony Campos)
10. Soulfliktion

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen