Kajaani, paikka joka ei sano allekirjoittaneelle mitään. Sieltä kuitenkin tulee jotain mainitsemisen arvoista, ja se on SoulHealer. Tämä viiden hengen tanssiorkesteri taiteilee hard rockin ja hevin välimaastossa, ja täytyy kyllä sanoa, että bändi tekee sen terveellä itsevarmuudella.

2012, toukokuun viimeisenä perjantaina julkaistu “The Kings of Bullet Alley” pitää sisällään yksitoista kappaletta; ja jos tämä ei riitä ,niin mukaan on vielä ympätty yhtyeen pari vuotta sitten julkaisema neljän biisin “Dreamcatcher”-EP, joka antaa levylle sen special edition merkinnän. Ainakin levyn kokoelmiinsa hankkivat saavat varmasti rahoilleen vastinetta jo siinä mielessä, että siinä on yli tunti kuuntelemista.

Levyn jokusen kerran läpi kuunneltuaan yhtyeen vaikutteet tulevat hyvin selväksi. Avausraita, joka on samalla levyn nimibiisi, toi ainakin itselleni mieleen Mötley Crüen ja Helloweenin. Voisin veikata isoillakin kertoimilla, että muut influenssit löytyvät sieltä lukujen 1980 ja 1990 välimaastosta. Ehkäpä siellä muutakin taustalta löytyy, mutta se täytyy sanoa, että yhtye esittelee loistavasti omaa laajan skaalan osaamistaan – on nopeaa rokkia, raskaampaa, hitaampaa poljentoa, unohtamatta power metal piirteitä.

“Nightfall”, “Nowhere Man” ja “Heading for Tomorrow” ovat pitkäsoittopuolen ehdotonta eliittiä. Näissä kappaleissa on kaikki sopivassa balanssissa laulua myöten. Nimibiisi “Kings of Bullet Alley” on muuten hieno joiku, mutta vokaalipuoli kuulostaa liian heikolta yhtyeen soitantaan nähden. “The Real Me” on levyn akustinen veto, erittäin hieno ja tunnelmallinen kappale sinänsä, mutta jokin siinä häiritsee. Ehkä se on niin erilainen verrattuna muihin kappaleisiin tai sitten se on se painotettu ja huonosti muuhun sanoitukseen nähden lausuttu ”it”-sana, joka klikkaa päässä. Muut kappaleet eivät ole huonoja nekään, mutta eivät erotu edellä mainittujen kappaleiden erinomaisuudesta. Hyvin ne soivat ja soljuvat metallimiehen korvaan.

Jos kuunnellaan erikseen tuo mukaan ympätty “Dreamcatcher” -EP, niin siitä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Biisit ovat erittäin tiukkoja ja yhtenäisiä. Ainoa mikä häiritsee on laulu. Ei siis laulutaito vaan se, miltä se kuulostaa korvaan soiton seasta, ihan kuin se olisi nauhoitettu jossain kirkon toisessa kerroksessa. Tämä nyt ei kuitenkaan kaada sitä tosiseikkaa, että EP on maukkaampaa kuunneltavaa kuin itse varsinainen pitkäsoitto. Etenkin “Falling Into Madness” on sellaista tavaraa, joka pistää kyllä jalat vipattamaan ja naamavärkin hymyilemään.

Soljuva metallimusiikki saa aina arvostusta tältä suunnalla, mutta olisi kuitenkin toivonut, että levy olisi ollut yhtenäisempi kokonaisuus, sillä liian harva kappale erottuu edukseen ja muut biisit jäävät valitettavan vähälle huomiolle. Myöskään laulun vahvistaminen muutamissa kappaleissa ei olisi ollut huono idea. Se mikä on ehdottoman varmaa, on EP:n tuoma lisäarvo julkaisuun ja tähän arvosteluun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kuten sanottua, minulla ei ole hajuakaan Kajaanista, mutta tämän levyn jälkeen haluan käydä poikkeamassa siellä, ja toki SoulHealerin livekunto pitää katsastaa jossain vaiheessa.

8/10

Kappalelista:
1. Kings of Bullet Alley
2. Wheels of Fire
3. Zoned Out
4. Nightfall
5. Dirty Little Wars
6. The Die is Cast
7. My Last Day
8. Nowhere Man
9. Heading for Tomorrow
10. Blind Faith
11. The Real Me
12. Snowdance
13. Dreamcatcher
14. Falling Into Madness
15. Set Me Free

http://www.soulhealermusic.com/

Kirjoittanut Jarmo Hänninen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy