Soutua synkissä vesissä – arvostelussa Kampfarin ”Ofidians Manifest”

Mittavaa 25 vuoden ikää vääjäämättä lähestyvä norjalainen Kampfar julkaisee kahdeksannen studioalbuminsa ”Ofidians Manifestin” monien vaikeuksien kautta. Yhtyeen jäsenet ehtivät pitää vuoden mittaisen tauon, jonka aikana he eivät juuri puhuneet toisilleen, vaan keskittyivät lähinnä omiin elämiinsä. Kampfarin taru oli melkein ohi. Jokin kuitenkin muuttui, ja käsissämme onkin nyt uuden uutukainen albumi, jossa kulminoituvat bändin sisäiset vaikeudet ja niistä yli pääseminen — parantuminen.

”Ofidians Manifest” alkaa räjähtävästi kappaleella ”Syndefall”, joka lupailee hienoa jatkoa. Se on vahva avausraita, joka välittää kuuntelijalle samantien sen, mistä koko albumi on tehty. Vokalisti Dolkin riipivät huudot muistuttavat vähän väliä jopa Sólstafir-nokkamies Aðalbjörn Tryggvasonin eeppisiä huutoja, mutta Dolk hoitaa homman kotiin Tryggvasonia raaemmin ja vahvemmin.

Kakkosraita ”Ophidian” lienee levyn hienointa antia. Häijyt riffit ja Dolkin todella upeasti tulkitsema kertosäe loistavine lyriikoineen onnistuvat välittämään ahdistavan ja hyvin omalaatuisen tunnelman. Koko albumi huokuu tätä fiilistä, mutta ”Ophidianissa” se tuntuu jopa vahvemmalta ja ottaa enemmän valtaansa kuin muissa kappaleissa. 

Kolmas kappale ”Dominans” on duetto Djerv-yhtyeestä tutun Agnete Kjølsrudin kanssa. Kjølsrudin ääntä kuullaan myös esimerkiksi sinfonisen black metal -suuruuden Dimmu Borgirin ”Gateways”-kappaleessa. ”Dominans” on todella onnistunut kappale, ja naisvokaaliensa ansiosta se muistuttaa tunnelmaltaan välillä tanskalaista Myrkuria, Kjølsrudin äänen ollessa kuitenkin astetta raaempi ja rosoisempi.

Neljäs kappale ”Natt” on yönpimeä ralli, jonka blast beat -tykitys saa vähintäänkin pään nyökkäämään, ja jonka monotoniset puhtaat lauluosuudet kuulostavat hypnoottisilta. Keskivaiheessa biisi rauhoitetaan piano-osuudella, jonka jälkeen raa’an voimakas nyrkinpuiminen voi taas jatkua.

Albumin paras kappale on viides raita ”Eremitt”. Sen keskivälissä kuultava upea laulu- ja kitaramelodia, ja sitä jatkava kuoro-osuus tuovat sävelkulultaan mieleen vanhan, eeppisen tunnelmoivan ambient black metalin, kuten itävaltalaisen Summoningin. ”Eremitt” on biisinä täysi kymppi.

Kuudes raita ”Skamløs!” alkaa rouhealla bassokuviolla, ja kappale mahtaa alkunsa puolesta kuulua levyn raaimpien ja raskaimpien biisien joukkoon. Loppuvaiheilla kuitenkin rauhoitutaan, ja silloin kuultava surumielinen viulumelodia ja sitä seuraava loistava riffittely pitävät mielenkiinnon yllä.

Levy loppuu mahtipontisesti yli kahdeksanminuuttisen ”Det Sorte” -raidan myötä. Myös tämä biisi sisältää naisvokaaleja, jotka toinen vieraileva vokalisti, Marianne Maria Moen, herkän eteerisesti tulkitsee. Moenin ja Dolkin äänet luovat saumattoman liiton, jota kappaleen muu soundimaailma täydentää.

Ensimmäisen kuuntelukerran perusteella ”Ofidians Manifest” ei vielä vakuuta, vaan biisit tuntuvat toistavan itseään liikaa. Tässäkö tämä oli? Ensivaikutelma on tasapaksu. Useampi kuuntelu kuitenkin avaa kappaleiden eri vivahteet, ja paljastaa kuuntelijalle, että ”Ofidians Manifest” on todella onnistunut black metal -levy, jonka läpi soutaminen on helppoa eteenpäin vievän vahvan virran myötä. Synkät kitarariffit, vokalisti Dolkin sydäntäriipivät huudot ja ajoittaiset surumieliset pianomelodiat huokuvat vanhan kansan black metalin tyyliä nykyaikaisella, Kampfarille ominaisella twistillä. 

9/10

Kappalelista:

1. Syndefall

2. Ophidian

3. Dominans

4. Natt

5. Eremitt

6. Skamløs! 

7. Det Sorte

Kommentoi julkaisua