Sparzanza, Bullseye @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki, 27.3.2015
Seinäjoen Rytmikorjaamon raskaan musiikin tarjonta on ollut vähintäänkin riittoisa tämän kevään aikana. Harvoja itselleni uppoavia Radio Rock -yhtyeitä on ruotsalainen Sparzanza, joka ahkerana kiertäjänä pysähtyi kolmen keikan mittaisella kiertueellaan myös meillä Etelä-Pohjanmaalla. Takaraivossa kummitteli ajatus, lieneeköhän hevikansa jo tuhlannut roposensa keikkakassastaan viimeviikkoiseen superkattaukseen.
Helsingistä mutkien kautta saapunut hard rock -yhtye toi mukanaan myös yllätyksen. Missään nimittäin ei ollut etukäteen mainintaa lämppäribändi Bullseyesta. Mikäs siinä, kamat kantoon ja lavaa pystyttämään! Tutut voodoonukkekabinetit kiiluvine silmineen löysivät paikkansa lavalta – tuntui melkeinpä kotoisalta saada Sparzanza jälleen kylään.
Noin varttia yli yhdeksän Bullseye täräytti rockillaan kemut käyntiin. Väkeä ei talossa tuohon aikaan ollut täyden eturivin lisäksi montakaan kymmentä. Tämä ei menoa haitannut, sillä energiaa ja meteliä tuntui yleisön puolella olevan yllättävän paljon. Valomiestä kiertueen crew’sta ei lämmittelijälle saatu, joten vähän yli puolituntinen veto suoritettiin ilman kummempaa visuaalista lisäpotkua. Itse yhtyeen musiikki oli itselleni hyvinkin yksitoikkoista ja tylsää. Katse harhaili mieluummin edessä seisovaan nahkahousuin verhottuun takapuoleen.
Kymmenen jälkeen väki oli löytänyt paikalle. Porukkaa lappasi ovesta siihen malliin, että länsinaapurin ei tarvinnut ihan 
tyhjälle salille soittaa. “Tour Don’t Spare No Lives” -kiertueen settilista oli jaettu kahteen osaan. Alkupäässä keikkaa yleisölle esiteltiin uusimman “Circle”-albumin materiaalia. Hienon vastaanoton saanut hard rock -räime toimi kuten ennenkin. Kuitenkin jokin viesti vokalisti Fredrik Weilebyn välinpitämättömyydestä esiintymistä kohtaan. Tyypilliset suomalaisten kehumiset ynnä muut nuoleskelut kyllä kuultiin, mutta äänensävy ja ulosanti tuntuivat hieman väsähtäneiltä. Myös laulusuorituksesta pystyi aistimaan. että enemmänkin mies pystyisi itsestään antamaan. Yleisöä tämä mielestäni puolella perseellä suorittaminen ei tuntunut haittaavan. Varsinkin yksi eturivissä koko illan viettänyt ihmisnaaras piti jokaisessa mahdollisessa hiljaisessa kohdassa ääntä, joka oli kovempi kuin moni petoeläin kykenee tuottamaan. Setin puolivälin jälkeen käsiteltiin hieman historiallisia hahmoja. Mitään mukavan miehen mainetta ei Charles Manson tai Albert 
Fish aikanaan kerännyt, mutta sytkärit ja älypuhelimet valaisivat käsimeren aallonharjalla “Follow Me” -biisin aikana luoden lisätunnelmaa. Encoressa kuultiin varsinainen hittitrio: “Fallen Ones”, pahaenteinen “Alone With a Loaded Gun” sekä yhtyeen suurin hitti “Temple of the Red-Eyed Pigs”. Viimeisen kappaleen kohdalla muutama jo ulospäin lähtenyt asiakas juoksi takaisin kohti eturiviä bilettämään.
Mainos päättyy
Keikan aikana yleisö oli alusta asti mukana, mutta yhtye tuntui lämpenevän hitaammin. Kun tunnelmasta saatiin kiinni, vähenivät vaatteet lavalla ikään kuin estoja soittajien välillä poistaen. Aina basisti Johan Carlssonin nähdessäni koen “onpa tutun näköinen tyyppi” -elämyksen ja olen miettinyt, kenen kaksoisolento hän mahtaa olla. Ehkäpä tämä johtuu vain siitä faktasta, että Sparzanza on 2000-luvulla eniten Suomessa keikkaillut ulkomainen bändi. Eikä suotta.
Settilista:
Pine Barrens
Underneath My Skin
Crone of Bell
Dead Inside
Breathe
My World of Sin
Death Don’t Spare No Lives
Black
When the World is Gone
Follow Me
Mr. Fish
The Contract
Encore:
Fallen Ones
Alone With a Loaded Gun
Temple of the Red-Eyed Pigs
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Kuvat: Jarmo Hänninen