Sparzanza – Circle

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.2.2016

Sparzanza juhlistaa tänään 20-vuotista uraansa julkaisemalla kahden cd-levyn käsittävän kokoelman ”Anthology – 20 Years Of Sin”. Ensimmäisellä levyllä on kooste bändin parhaista paloista ja toisella ennen julkaisemattomia kappaleita sekä kaksi aiemmin julkaistua coveria: Billy Idolin ”Rebel Yell” ja Musen ”Uprising”. Kokoelmaa on tuotettu melkoisen rajoitettu erä, vain 500 kappaletta, eikä bändi tarjoa siitä digitaalista versiota.

Tämän juhlapäivän kunniaksi aionkin arvostella yhden albumin bändin tuotannosta. Valinta ei ollut helppo, sillä bändin tuotanto käsittää seitsemän laadukasta albumia. Päädyin ottamaan arvosteltavaksi yhtyeen viimeisimmän albumin ”Circle.” Se on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka poikkeaa yhtyeen vanhemmasta tuotannosta siten, että siinä on hitaita kappaleita aikaisempaa enemmän. Se on kuitenkin uskollinen bändin musiikilliselle linjalle.

Albumin aloittaa ”Bradycardia”-kappale, joka on kuin suoraan kauhuelokuvan alkumusiikkia. Sanoja siinä ei tarvita, sillä aavemainen musiikki saa ihokarvat pystyyn. Tunnelma ei ehdi latistua, sillä ”Pine Barrens” -kappale alkaa heti sen perään vahvalla rumpujen paukkeella ja kitarariffeillä, joiden sekaan laulaja Weileby laukoo aggressiivisesti kappaleen synkän puhuvaa sanoitusta. Tämän jälkeen levy jatkaa ”Underneath My Skin” – kappaleella, joka julkaistiinkin ennen levyä singlekappaleena. Se alkaa pahaenteisesti kitaroiden ja rumpujen intensiivisellä pauhulla, johon laulajan ääni yhtyy jälleen aggressiivisesti. Kertosäe on kuitenkin pehmeää laulamista, mikä tekee kappaleesta monipuolisen sekä päästää Weilebyn äänen kunnolla esille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyltä löytyvät ”Breathe”, ”Into The Unknown” ja ”As I Go Away” edustavat bändin melodisinta ja rauhallisinta tyyliä. Näissä Weilebyn ääni on monialaista: välillä se on mahtipontista ja toisinaan rauhallista laulua pianon säestämänä. Muu materiaali edustaa perinteisempään yhtyeen linjaa: tiukkaa rockia, joka saa niskalihakset koville. Tästä joukosta voisin kuitenkin nostaa esille kappaleet ”Black” ja ”Death Don’t Spare No Lives.” Ensimmäiseksi mainitussa on tarttuva kertosäe, ja biisi on myös erittäin toimiva live-esityksenä. Jälkimmäinen edustaa albumin rankinta materiaalia, siinä on raskas ja tarttuva melodia sekä Weilebyn laulu vaihtelee äkäisestä murinasta kovaan laulamiseen. Viimeinen kappale ”Do What Thou Wilt” päättää albumin tyylikkäästi. Lyriikat antavat ymmärtää, että oma kuolema on koittanut ja nyt olisi aika vastata synneistään. Syntien arvioitsijalle todetaan laulussa: ”Tee mitä haluat.” Sanoma ei ole kuitenkaan alistunut vaan ennemminkin uhmakas.

Kokonaisuutena ”Circle” on vahva ja uudenlainen albumi. Siinä on paljon samankaltaisuutta bändin vanhemman tuotannon kanssa, mutta myös uusia elementtejä. Bändin musiikki on tunnistettavissa, mutta silti siihen on tullut uudenlaisia vivahteita, jotka tekevät siitä mielenkiintoisen. Albumia voi luonnehtia onnistuneeksi päivitykseksi. Yhtye aloittaa kahdeksannen albumin äänittämisen maaliskuussa, joten on mielenkiintoista seurata, millainen teos on tulossa.