Sparzanzan Fredrik Weilebyn mukaan ihmisistä on tullut kärsimättömiä musiikinkuluttajia suoratoistopalvelujen takia

Ruotsalainen hard rock -yhtye Sparzanza vieraili Suomessa tammikuun alussa neljän klubikeikan verran. Kaaoszine tavoitti yhtyeen Jyväskylän Lutakosta ja haastatteli yhtyeen vokalisti Fredrik Weilebyä. Vokalisti kertoi Kaaoszinelle Sparzanzan kuulumiset, suhtautumisestaan suoratoistopalveluihin ja sosiaaliseen mediaan, sekä Reignsaw -yhtyeestä.

Moro Fredrik! Soititte eilen ensimmäisen keikkanne Suomen-kiertueestanne Turussa. Kuinka keikka sujui?

Weileby: Se oli oikein hyvä ottaen huomioon, että kyseessä oli keskiviikko. Kesken työviikon ei sovi odottaa paljon katsojia. Käytännössä keikka oli loppuunmyyty, joten minulla ei ole mitään valittamista.

Näin hiljattain videon Instagram-tilillänne, ja kyseisellä videopätkällä olitte studiossa. Oletteko äänittämässä uutta levyä?

Weileby: Olemme kirjoittaneet paljon uusia kappaleita uutta albumia varten. Pyrimme joka kerta tekemään mahdollisimman paljon kappaleita, jotta meillä on varaa valita. Tällä hetkellä valmiina taitaa olla kymmenen kappaletta. Näillä näkymin olemme menossa Espanjaan tekemään lisää kappaleita, kuten teimme viime albuminkin kohdalla.

Meidän ei kuitenkaan kannata odottaa uutta levyä vielä tänä vuonna?

Weileby: Hmm, saattaa olla mahdollista, että julkaisemme sen aivan vuoden lopussa, mutta en ole siitä vielä varma.

Selvä, katsotaan kuinka sen kanssa käy. Suomessa monet artistit ja bändit saavat nykyisin musiikkipalkintoja sen perusteella, kuinka paljon jotakin yksittäistä kappaletta on suoratoistettu. Suoratoistopalvelut mahdollistavat sen, että on helppo seurata mitkä kappaleet ovat suosittuja. Jotkut saattavat tämän pohjalta ajatella, että kun yksittäiset kappaleet keräävät paljon kuunteluja, ei pitkille albumeille ole enää tarvetta. Mitä mieltä sinä olet, onko täyspitkille vielä kysyntää?

Weileby: Kannatan albumeja. Tiedän että on olemassa monia yhtyeitä, jotka julkaisevat vain singlejä, mutta ehkä olen vanhan koulukunnan edustaja, kun kannatan CD:n ostamista. Ja on CD:ssä parempi äänenlaatu, jos sattuu olemaan yhtä hyvät stereot kuin minulla on, haha! Minussa asuu hienoinen hifi-nörtti.

Me pyrimme Sparzanzassa rakentamaan albumit kokonaisuuksiksi, ja sen toteuttaminen on hankalaa, jos julkaisee kappaleen silloin tällöin. Kannatan itse täyspitkän mallia, sillä silloin ihmiset voivat valita omat suosikkikappaleensa ja äänestää niitä. Ja toisaalta, jos satut pitämään tai rakastamaan jotakin yhtyettä, niin todennäköisesti haluat saada haltuusi kaikki yhtyeen tekemät kappaleet, eikö niin?

Juurikin näin. Olet ollut osa Sparzanzaa vuodesta 2000 lähtien, eli pitkän ajan. Koetko, että olet saanut toteuttaa itseäsi yhtyeessä niin paljon kuin olet halunnut?

Weileby: Joskus kyllä ja joskus en. Tämä johtuu siitä, että henkilökohtaisesti pidän raskaammasta musiikista, kuin mitä Sparzanza on. Kun yhtyeessä on neljä muuta jäsentä minun lisäkseni ja äänestämme yhdessä niistä kappaleista, jotka tulevat albumille, niin lopputulos on erilaisempi kuin jos saisin itse valita kappaleet. Rehellisesti sanottuna yhtyeen tuotannosta löytyy kappaleita, joista en pidä. Eli vastaukseni on sekä kyllä että ei.

Toisaalta, kun kyseessä Sparzanzan kaltainen yhtye, jolla on kahdeksan albumia ja varmaan lähemmäksi sata kappaletta, ei ole ihme jos jokainen kappale ei miellytä itseä. Oletko koskaan harkinnut sivuprojektin perustamista?

Weileby: Minulla on jo sivuprojekti, thrash-yhtye Reignsaw, jossa soitamme yhdessä Man.Machine.Industryn basistin kanssa. Me olemme julkaisseet yhden albumin, jonka löydät Spotifysta tai ylhäältä salista myytävänä. Musiikillisesti se on kuin sekoittaisi thrashiä Slipknotiin. Se on hyvin brutaalia. Tuolla albumilla saan laulaa hyvinkin aggressiivisesti, eikä minun tarvitse pidättäytyä Sparzanzan rajoissa.

Sparzanza on tehnyt kahdeksan studioalbumia, mutta ei ole hyödyntänyt vierailevia vokalisteja kovinkaan monella levyllä. Jos voisitte valita kenen kanssa teette yhteistyötä, niin kuka laulaja se olisi?

Weileby: ”Banisher Of The Light” -albumilla Ralf Gyllenhammar Mustaschista oli mukana ”Godsend Man” -kappaleella ja Peter Dolving Hauntedista oli ”Dead Risingin” äänityksessä mukana. Emme ole hirveästi miettineet vierailevia artisteja sen jälkeen. Onhan se hieno saada muita vierailijoita levylle ”avuksi” – jota me emme tarvitse, kun yhtyeellä on sen verran nimeä – mutta olisihan se hienoa saada levylle joku huippulaulaja, kuten Mike Patton tai Corey Taylor. Ei sen takia, että he ovat isoja nimiä ja herättäisivät mielenkiintoa, vaan puhtaasti sen takia, koska pidän heitä upeina laulajina.

Sparzanzalla on uraa takana jo yli kaksikymmentä vuotta. Kun yhtyeenne aloitti uransa sosiaalista mediaa ei ollut edes olemassa. Nykyisin somen ja globalisaation seurauksena yhtyeiden on helpompi tavoittaa kuuntelijoita vaikka toiselta puolelta maailmaa. Vastapainona toki on, että kuunneltavia yhtyeitä on nykyään enemmän tarjolla. Onko uusien bändien helpompi vai vaikeampi nousta esiin nykypäivänä?

Weileby: Minusta se on sekä että. Siinä mielessä on helpompaa, kun yhtyeiden on helppo saada musiikkinsa esille. Vastaavasti esillä on paljon, paljon surkeita yhtyeitä, jotka saavat myös musiikkinsa esille. Mielestäni yhtyeitä on nykyään liikaa – ihmiset kyllästyvät niihin nopeasti ja musiikista on tullut kulutustavaraa. Kun olin itse nuori ostin levyn suosikkiyhtyeeltäni ja kuuntelin sitä. Nykyään monet kuuntelijat haluavat kuunnella vain yksittäisen kappaleen bändiltä, eivätkä välitä muista kappaleista.

Ihmiset ovat myös kärsimättömämpiä nykyään. Jos jostain yhtyeestä ei kuulu puoleen vuoteen mitään, ihmiset miettivät ”onko bändi lopettanut?”. Ihmisistä on tullut kuin ylivilkkaita musiikin kulutuksen suhteen. Musiikkia on paljon ja se on helposti saatavilla. Se on myös tavallaan johtanut siihen, ettei musiikki ole arvokasta. Ennen internetin aikakautta monien levyjen saamiseksi piti nähdä vaivaa, jolloin niiden hyppysiin saaminen tuntui arvokkaammalle.

Suoratoistopalvelujen ohessa sosiaalinen media ja ns. someraivo ovat nousseet myös yhdeksi aikamme piirteiksi. Sosiaalisessa mediassa ihmiset saattavat lynkata jonkin henkilön yhden väärän sanan perusteella. Koetko somen nykyaikamme vitsauksena?

Weileby: Kyllä. Ennen internetiä, jos halusit lukea yhtyeestä jouduit odottamaan, että jokin musiikkialan lehti haastattelisi yhtyettä ja julkaisisi siitä jutun. Nyt ihmiset odottavat, että heidän musiikilliset sankarinsa ovat tavoitettavissa koko ajan, 24/7. Ihmiset odottavat, että heille vastataan nopeasti ja henkilökohtaisesti. Jos niin ei tapahdu, saa helposti kusipään maineen.

Ennen musiikissa oli myös mystisyyttä, kun yhtyeistä ja sen jäsenistä ei päässyt näkemään niin paljon esimerkiksi somen tai television välityksellä. Nykyään jotkut artistit ovat jatkuvasti esillä televisiossa kuin myyden itseään. Me olemme tietoisesti pyrkineet toimimaan niin, ettemme paljasta itsestämme liikaa. Meitä pyydettiin muutama vuosi sitten asettumaan ehdolle Ruotsin Euroviisuissa. Kieltäydyimme siitä, koska koimme, että se saattaisi vahingoittaa bändimme imagoa ja pilata yhtyeemme uran. Toki se olisi antanut omanlaistaan boostia, mutta olisimme samalla leimautuneet fanien silmissä ”Euroviisu”-yhtyeeksi.

Euroviisuista takaisin Sparzanzaan. Millaisia suunnitelmia teillä on tälle vuodelle?

Weileby: Olemme suunnitelleet kiertuetta Eurooppaan täksi vuodeksi. Maita ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ajatuksena olisi mennä Saksaan, Espanjaan ja Iso-Britanniaan. Aiomme myös keskittyä uuden musiikin tekemiseen, sillä haluamme hioa sitä loistavaksi. Uusi musiikki tulee olemaan enemmän kitaravetoista kuin aiemmin.

Kiitos haastattelusta Fredrik! Haluatko laittaa lukijoillemme terveisiä?

Weileby: Voisin todeta tähän loppuun, että minä olen Fredrik Weileby Sparzanzasta ja kiitos kuin luitte Kaaoszinen haastattelun – ja jatkakaa Kaaoszinen lukemista!

Sparzanza Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen