Sparzanzan synkkä varjo laskeutui Suomen ylle neljän keikan voimin
Sparzanza on keikkaillut 2000-luvun alussa Suomessa hyvinkin ahkerasti, mutta kuluneet kuusi vuotta ovat olleet yhtyeen keikkarintaman suhteen kuolettavan hiljaiset. Bändi on parin kuluneen vuoden aikana julkaissut yksittäisiä kappaleita ”From Dusk To Darkness” -pitkäsoitolta, joka julkaistiin viikko sitten. Tällä viikolla Suomeen rantautunut invaasio näytti, ettei ruotsalaisyhtye ole menettänyt parhainta iskukykyään vaan on edelleen pureva.
Sparzanzan kiertue kattoi neljä paikkakuntaa, joista toiseksi oli valikoitunut Jyväskylän tanssisali Lutakko. Yhtyeen tukena kulki mukana kotimainen Stoner Kings, joka on omien sanojensa mukaan lämmitellyt aikaisemminkin ruotsalaisyhtyettä. Kotimainen Stoner Kings oli minulle entuudestaan täysin vieras siitäkin huolimatta, että se juhlii tänä vuonna 25-vuotista taivaltaan. Vaikka yhtyeen nimi viittaa stoner rockin suuntaan, operoi se kuitenkin suhteellisen puhtaasti hard rockin alustalla. Jos yhtyeen ulosantia haluaa peilata johonkin suuntiin, tulevat ensimmäiseksi mieleen kotimainen Doom Unit ja ruotsalainen Corroded.
Stoner Kingsin keulamiehenä toimi itsevarma solisti Michael Majalahti, joka ei arkaillut puheissaan. Keikan ensimmäiset välispiikit vokalisti toimitti englanniksi, onhan se hänen toinen äidinkielensä, mutta keikan edetessä hän vaihtoi kielen luontevasti suomeksi. Melkein ensitöikseen Majalahti sätti Hevisauruksen levy-yhtiötä siitä, ettei se ole saanut liiaksi tunnustusta panoksestaan kyseiseen konseptiin.
Mainos päättyy
Solistin puheet jatkuivat kärkkäinä ja hieman katkeranoloisina, kun hän esitteli ”Living In The Past” -kappaleen todeten, kuinka asiat olivat ennen paremmin. Keikan loppua kohden Majalahden puheet hieman piristyivät, kun hän kiitteli paikalle tullutta yleisöä. Yhtyeen esiintymisessä ei sinällään ollut moittimisen sijaa, vaikka keikan perusteella näkisin sen sopivan paremmin moottoripyöräkerhon grillijuhliin kuin Sparzanzan lämmittelijäksi.
Sparzanza julkaisi viime viikolla uransa yhdeksännen pitkäsoittonsa, eikä ollut vaikea arvata, mitä illan aikana kuultaisiin. Ruotsalaisyhtye pyhitti keikan pitkälti uudelle albumilleen täysin odotetusti ja oikeutetusti.Bändi pääsi tällä viikolla todistamaan käytännössä, miten uudet kappaleet purevat yleisöön. ”From Dusk To Darknessin” kappaleet eivät ole aivan niin aggressiivisia kuin yhtyeen monet aikaisemmat julkaissut, mutta ne saivat silti hyvin lämpimän vastaanoton yleisössä.
Uudet kappaleet tuovat hienolla tavalla esille vokalisti Fredrik Weilebyn äänenkäytön, joka ei ole vuosien saatossa rapistunut vaan päinvastoin kehittynyt. Weileby pääsi myös näyttämään useilla vanhemmilla kappaleilla, miten hänen äänensä taittuu niiden haastavimpiin osuuksiin. Sitä todistivat niin ”Follow Me” kuin ”Pine Barrens” muutamana esimerkkinä mainitakseni. Koska konsertti painottui uuteen albumiin, jäi merkittävä osa Sparzanzan varhaisemmasta tuotannosta luonnollisesti kuulematta.
Mainos päättyy
Bändi soitti hyvin intensiivisen ja monipuolisen keikan, joka antoi jokaiselle kuulijalle jotakin. Jopa muutamien humalaisten kuuntelijoiden ”Going Down” -kappaletoive huomioitiin muutaman sekunnin mittaisella alkuriffillä. Sparzanzan Lutakon keikka osoitti, että ruotsalaisyhtye on edelleen terässään ja täynnä intoa päästessään Suomen keikkalavoille.
Raportti: Aleksi Parkkonen