Spread Eagle ei ole sullonut itseään muottiin ja hyvä niin – arviossa ”The Brutal Divine”
Yhdysvaltalainen Spread Eagle lukeutuu niihin yhtyeisiin, joiden ura alkoi 80-luvun lopulla, mutta joiden meno hyytyi 90-luvulla, kun suuren yleisön kiinnostus hard rockia kohtaan laantui. New Yorkista ponnistava Spread Eagle ehti julkaista kaksi pitkäsoittoa ennen hajoamistaan vuonna 1995. Reilun vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen yhtye alkoi aktivoitua, mutta aikaa kului vielä runsaasti ennen kuin Spread Eagle julkaisi kolmannen albuminsa vuonna 2019. Kesäkuussa ilmestynyt ”The Brutal Divine” on siis yhtyeen neljäs julkaisu ja ottaen huomioon yhdysvaltalaisyhtyeen kivikkoisen tien, on uusin albumi yllättävän napakka.
Spread Eagle on nykyään kvartetti, jonka rivistössä vaikuttavat sen perustaneet vokalisti Ray West ja basisti Rob De Luca. Yhtyeen rumpalina on vuodesta 2010 alkaen toiminut Rik De Luca. Kitaristien kohdalla vaihtuvuutta on sen sijaan ollut enemmän, ja nykyisin kitaran varresta löytyy Jommy Puledda, joka liittyi Spread Eagleen vuonna 2022.
Kosmisen ja kiehtovan kannen omaava ”The Brutal Divine” ei ole kiinnostava pelkästään ulkokuorensa perusteella. Albumi alkaa lupaavan kytevästi ”Flat Earth Vultures” -kappaleella mutta äityy vielä mielenkiintoisemmaksi kappaleiden ”Street Noise” ja ”Gunflower” myötä. Erityisesti vetojen thrash metal -henkinen ulosanti herättää intoa, sillä sen myötä murentuvat epäilykset Spread Eaglen iskukyvyn suhteen.
”Jail Rat” hidastaa hieman vauhtia mutta pitää meiningin silti tiukkailmeisenä. ”Forbidden Local Honey” tuntuu hieman välipoljennalta ennen ”Pushed To The Limitiä”, jolla Spread Eaglen korjaa kurssia taas väkevämmäksi. ”Ant Farm” nostattaa esille hieman kaoottisempaa näkökulmaa, kun ”Scars In Our Eyes (City Kids)” herättelee grungen kaikuja. Grungen vivahteita on tosin löydettävissä muualtakin albumilta, sillä Spread Eagle tuntuu ammentavan myös sen melankolisuudesta. Senpä takia pitkäsoiton päättävä ”Makebeliever” tuleekin hieman puskista kaihoisan ja toiveikkaan tunnelmansa puolesta.
Se, mikä tekee ”The Brutal Divinesta” kiinnostavan, on se, ettei albumista ole tehty yhteen muottiin sopivaa. Pitkäsoitolta löytyy erilaisia kappaleita, jotka raottavat niin Spread Eaglen vihaisempaa kuin hillitympääkin ilmaisua. Ja mikä parasta, ne eivät tunnu olevan mitenkään ristiriidassa. Niin thrash metalin äkäisyys, grungen apaattisuus kuin melankolisesti popahtavat rock-kappaleet mahtuvat kaikki albumille.
Kappalelista:
The Brutal Divine – Album by Spread Eagle | Spotify
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen