Stam1na
Suomalaista thrash metallia soittavalta Lemin ylpeydeltä Stam1nalta on tulossa 8. helmikuuta uusi levy, joka kantaa nimeä ”Nocebo”. Pienien väärinymmärrysten jälkeen Kaaoszine tavoitti Stam1nan laulaja-kitaristin Antti ”Hyrde” Hyyrysen ja kyseli Stam1nan kuulumisia. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.
Morjensta. Mitäs Stam1nalle tällä hetkellä kuuluu? Miten vuosi 2012 on lähtenyt käyntiin?
Antti Hyyrynen: Hyvää kuuluu. Levy tulee pihalle 8.2., ja ollaan päästy pitämään lomaa. Kuvattiin tuossa äsken musavideota. Pikku hiljaa ruvetaan taas ärsyttämään härkää.
Onko Stam1na tehnyt uudenvuodenlupauksia?
Antti Hyyrynen: Ei kollektiivisesti voi luvata muuta kuin sen, että aiomme voittaa kaikki muut, koska olemme entistä voimakkaampia ja kauniimpia, ja tapetaan ihmiset paljain käsin. Ei ainakaan pidetä tipatonta tammikuuta. Meillä on tipallinen tammikuu.
Teidän uusimman albuminne nimi on ”Nocebo”. Mistä tällainen levyn nimi tulee?
Mainos päättyy
Antti Hyyrynen: ”Nocebo” tulee siitä, kun rupesi valkenemaan, että tulevan levyn teemat ja sanotukset pyörivät tavallaan keinotekoisuuden ja kuolevaisuuden teeman ympärillä, niin tuntui järkevältä nimetä se lääketieteen termillä, joka tarkoittaa haittavaikutusta. ”Nocebo” on siis Placebon vastakohta.
Tutkin ”Nocebon” biisilistaa ja huomasin, että teillä on aika erikoisen nimisiä biisejä. Mistä ideat kappaleiden nimiin yleensä tulevat ja mistä ammennat ideoita yhtyeen lyriikoihin?
Antti Hyyrynen: Tuo on hyvin laaja kysymys; kaikki mitä tulee kirjoitettua sekä myöhemmin julkaistua bändin toimesta liittyy semmoisiin asioihin, jotka yksilötasolla miuta kiinnostaa ja mietityttää ja liittyy jotenkin tähän aikaa ja tähän hetkeen, jossa mie itse elän. Ehkä huomioin mielenkiintoisen pointin, vaikkapa sen, että on olemassa erilaisia tapoja lääkitä ihmistä väärin esimerkiksi niin, että ihminen sairastuu, vaikka sen pitäisi parantua. Kun se sanallinen muoto ja raakamateriaali on saatettu biisin lyriikan muotoon, mikä on sitten oma rankka projektinsa, niin sille pitää keksiä raflaava nimi. Ja miun mielestä ”aivohalvaus2 on nimenä paljon parempi kuin esimerkiksi ”jäätelö”.
En ole kuullut vielä uutta levyä, mutta millaisia tunteita uskaltaisitte luvata Stam1na-fanien kokevan, kun he kuuntelevat uusinta Stam1naa.
Mainos päättyy
Antti Hyyrynen: Tunneskaala tulee varmaan häilymään välillä ”Voi vittu mitä kaupallista paskaa” – ”Tämähän on parasta Stam1naa ikinä”. Tietenkin toivotaan, että se olisi sitä parasta koskaan, mutta periaatteessa me ei laskelmoida meidän musiikillista antiamme ainakaan sävellysvaiheessa. Emme pysty emmekä halua vaikuttaa siihen, mitä ostava yleisö sanoo siihen. Ääritunteet ovat hyviä, joten toivottavasti ihmiset jopa laittavat levyn uunin tai sitten uudestaan CD-soittimeen mahdollisimman nopeasti. Ja sitten ne käyvät lukemassa kaikki mahdolliset haastattelut, niin kuin vaikka tämän.
Amerikkalainen Joe Barresi, joka on tuottanut mm. Toolin ja Queens Of The Stoneagen levyjä, tuotti teidän uusimman albuminne. Kuinka päädyitte yhteistyöhön hänen kanssaan?
Antti Hyyrynen: Tämän epäpyhän liiton alkulaukauksen ampui Apocalyptican päämies Eicca Toppinen. Hän suositteli, että tsekatkaa tämä jätkä ja miettikää, olisiko hänestä yhteistyöntekijäksi. Sitten kun asiaan paneuduttiin, ja tietenkin kun musiikkia tehdään myös bisneksenä ja meidän piti ajatella myös numeroina paperilla, tajuttiin, että tämähän olisi mahdollista tehdä. Oikeastaan jo itsessään se ajatus, että meille tulisi noin korkean profiilin tuottaja mukaan, inspiroi ja motivoi meitä ihan eri tavalla kuin se, että meidät olisi tuottanut vaikka Chisu tai Lasse Lehtinen.
Millaista oli työskennellä Barresin kanssa? Oliko hänen mielestään vaikeata tuottaa levyä, joka lauletaan kielellä, josta hänellä tuskin on paljoakaan hajua?
Mainos päättyy
Antti Hyyrynen: Työskentely oli varsin raikasta ja englantia päästiin puhumaan koko porukka – meidän rumpalia (Teppo ”Kake” Velin) myöten, joka tunnusti, ettei ole ollut yläasteella englannin tunneilla hereillä. Se oli ihan mukava huomionkiinnittäjä ja takasi sen, että ollaan koko ajan valveilla. Meidän piti skarpata jopa siinä, miten perustella meidän musiikillisia ratkaisuja studiossa englannin kielellä, koska enää ei tehty sitä, mitä myö halutaan, vaan piti oikeasti myös sen tuottajan kanssa olla tarkassa kommunikaatiossa. Se mitä tuohon levyn kielivalintoihin tulee, niin kaikki sanoitukset käänsin apuvoimin englanniksi, niin meillä oli mahdollisuus puhua niistä myös englanniksi. Heavymetalli on hyvä äärimusiikin laji: se, että ihminen huutaa mikrofoniin, yleensä riittää syyksi siihen, miksi se musiikki on olemassa – tässä on jokin tarve huutaa. Jos Stam1na olisi pop-yhtye ja tekisi jotain hienoa konseptialbumia vaikka Saimaan norppien kohtalosta, niin sitten me oltaisiin jouduttu varmaan pulaan.
Jos saisit suositella uudelta albumilta kahta kappaletta faneille, mitkä ne kappaleet olisivat? Kertoisitko meille hieman kyseisistä kappaleista?
Antti Hyyrynen: ”Puolikas ihminen” -niminen kappale on varsin onnistunut, miun näkökulmasta. Pitää sanoo näin, koska mie olen sen itse tehnyt – biisin sanoituksia myöten. Se onnistui paremmin kuin odotin. Se käsittelee ihmissuhteita ja on periaatteessa ihmisyyden kokonaiskuvaa osiin pilkkova ajatelma siitä, miten minäkertoja voi olla kadoksissa. Se jotenkin antoi hyvän lisän pakkaan, koska siinä puhutaan kahdesta ihmisestä, jotka muodostavat kokonaisuuden eli yhden ihmisen. Toisena biisinä ”Nomad”, joka on meidän englanninkielinen biisi. Siinä on sellaisia uusia sävyjä, jotka tavallaan osina ja yksityiskohtien kanssa näyttävät hyvin, mitä uutta bändillä on tarjota.
”Nocebo” on jo Stam1nan viides albumi. Miten Stam1nan musiikki on mielestäsi muuttunut vuosien varrella? Jos vertaisit tätä albumia edelliseen ”Viimeinen Atlantis” –albumiin, mitä näet albumeiden suurimpana eroavaisuutena?
Antti Hyyrynen: Meillä ei ollut lähtökohtaisesti ongelmaa lähteä tekemään uutta levyä, koska sitä materiaalia rupesi syntymään tosi hyvissä ajoin. Minkäänlaista blokkia ei tullut kenellekään, että olisi ollut jotenkin ongelmia synnyttää tämä kymmenen biisin kokonaisuus. Meillä oli alun perin 13 kappaletta, joista sitten karsittiin nämä kymmenen äänitettäväksi. ”Nocebo” eroaa ”Viimeinen Atlantis” -albumista sillä lailla, että ”Atlantiksessa” on aukkoja, pieniä sormenmentäviä reikiä tuotannossa. Huomasin tämän, kun mie sen vähän aikaa sitten kuuntelin sitä läpi ja löysin sieltä tiettyjä heikompia ratkaisuja. Voisi sanoa tällä kertaa, että jos ”Viimeinen Atlantis” oli ihmisen vasen käsi ja tämä ”Nocebo” on oikea käsi, niin kyllä tässä oikeassa kädessä on enemmän lihasta ja se periaatteessa tekisi mielellään sen työn, mikä se sitten onkaan, esimerkiksi oven avaaminen.
Mainos päättyy
Mokomalta ja Eppu Normaalilta on tullut viime vuoden puolella akustinen levy. Milloin Stam1na kyhää tällaisen? Onko se vuorossa seuraavana?
Antti Hyyrynen: Senhän sie haluisit tietää! Mie en nyt osaa sitä siulle sanoo. Totuus on se, että me Olkkosen (Pekka ”Pexi” Olkkonen, kitaristi) kanssa ollaan sävelletty monia riffejä ja Stam1nan ensimmäiset biisit tehtiin Olkkosen kotona Lemillä akustisesti, mutta arvoitus on se, milloin niitä äänitetään levykokonaisuudeksi niin, että musiikinkäyttäjä kuulee ne akustisina versioina. Voi olla, että siihen menee vielä aikaa. Ehkä just sen takia, että tämä akustisen levyn tekeminen on ollut kuuma sana. Siinä ei ratkaisuna olisi juuri nyt niin paljoa omaperäisyyttä. Yritetään välttää siis sudenkuoppia.
Jos kaikki Big Fourin yhtyeet kysyisivät teitä kiertueelle yhtä aikaa, mutta voisitte valita vain yhden, niin minkä valitsisitte ja miksi?
Antti Hyyrynen: Metallicalla olisi isot yleisöt, mutta luulen, että Slayer olisi meidän valinta, koska se potkii perseelle edelleen.
In Flamesilta tuli oma viski ja Motörheadilta viini. Mikä tuote Stam1nalta tulisi, jos saisitte jonkin tuotteen lanseerata omalle nimellenne?
Antti Hyyrynen: Potenssipillerit!!
Terveisiä Kaaoszinen lukijoille?
Antti Hyyrynen: Kaaos on sellainen olotila, joka toimii arvaamattomasti ilmiönä. Lukijoille ja musiikintekijöille lähettäisin terveisiä, että pysykää arvaamattomina ja tehkää itse musiikkia, joka järkyttää ja naurattaa ja arveluttaa ja herättää kysymysmerkkejä sen sijaan, että menette foorumeille puimaan ”Minkä vitun takia muut tekee niin tylsää musiikkia?”
