Stam1na villitsi, Sleep Token mykisti: Ilosaarirock 2023, osa 2

Ilosaarirock vuosimallia 2023 jatkui lämpimänä lauantaipäivänä Joensuun Laulurinteellä. Hädin tuskin perjantain festaroinnista toipuneena suuntasi allekirjoittanut kohti aluetta jo keskipäivän aikaan – edessä oli pitkä rupeama rockin, metallin ja vähän muunkin musiikin täyteisiä tunteja heinäkuun auringon alla. Päivästä muodostui lopulta odotetun monipuolinen.

Lauantaipäivän aloitti osaltani Käärijä, koska olihan UMK- ja Euroviisu-lavoilla menestynyt artisti pakko nähdä. Moni muukin oli samalla asialla, sillä Tähtitelttaan oli pakkautunut valtavasti väkeä. Järjestäjän taholta olikin etukäteen tiedotettu poikkeuksellisista turvajärjestelyistä keikan aikana, sillä ennakkokyselyjä Tähtiteltan kapasiteetin riittävyydestä oli tullut. Yleisöä oli kaikista ikäluokista, ja näkö- ja kuulohavaintojeni mukaan rokkipoliisi-tyylisesti kädet puuskassa norkoilijoita ei teltan varjossa ollut, vaan kaikki olivat todellakin tulleet bilettämään. Bileet Käärijä tarjosikin, samoin kuin ”Cha Cha Cha” -hittinsä kahteen kertaan taustatanssijoiden kanssa. Vaikka suomirap ei olisikaan sitä suurinta herkkua, voi arvon lukijoille suositella vantaalaisartistin keikkaa puhtaasti kokemuksena: niin kovaa menoa ei ihan joka festareilla pääse todistamaan.

Pienen ruokailua ja alueella vaeltelua sisältäneen tauon jälkeen oli aika palata Tähtitelttaan Stam1nan esiintymistä varten. Todistin yhtyettä nyt kymmenettä kertaa, ja kyseessä oli suuri ilo, sillä niin kovan keikan viisikko tarjoili. Settilistaan kuului sekä yhteislauluun että pitinpyöritykseen soveltuvaa materiaalia – ja yhtyettä tuntevat tietävät, että useimpiin kappaleisiin sopivat molemmat määreet. Kuultuja biisejä olivat muun muassa ”Muuri”, ”Kadonneet kolme sanaa”, hiljattain julkaistu ”Vereen piirretty viiva”, ”Puolikas ihminen” ja ”Panzerfaust”. Kun viimeisinä saatiin kuulla vielä vanha keikkasuosikki ”Lääke” ja sellaiseksi epäilemättä vuosien myötä nouseva ”Sirkkeli”, oli meininki melkoista tykittelyä. En olisi halunnut keikan päättyvän, mutta tunnin tullessa täyteen oli yhtyeen jätettävä lava ja allekirjoittaneen jäätävä odottamaan seuraavaa kertaa.

Iltapäiväaurinko ja Michael Monroe päälavalla, siinäpä resepti hyväntuuliseen festarikokemukseen. Päästyäni Stam1nan keikalta oli rock-veteraani jo aloittanut settinsä, joka sisälsi sekä tuoreimman albumin kappaleita että vanhempaa tuotantoa kuten ”78” sekä Creedence Clearwater Revivalin klassikon ”Up Around the Bend”. Yleisöä oli kerääntynyt paikalle kenties hieman odotettua harvalukuisemmin, mutta artisti otti tilanteesta kaiken irti ja kiipeili pitkin yleisöaitoja ja lavarakenteita aivan kuin keho ei kertyneistä vuosista välittäisi.

Sakara Recordsilla oli useampikin edustaja Ilosaarirockin lauantaipäivässä, sillä illansuussa Soundi-lavalle nousi vastikään kyseiselle levy-yhtiölle kiinnitetty Stoned Statues. Rokkia, punkia ja metallia ulosantiinsa sekoittava tulokas keräsi alueen pienimmälle lavalle mukavasti yleisöä. Yhtyeen lavaesiintyminen oli vielä aavistuksen arastelevaa, mutta laulaja-basisti Jenna Kosusen vahva ja persoonallinen ääni teki vaikutuksen. Bändillä on ollut jonkinmoista hypeä uransa alkua siivittämässä ja onkin mielenkiintoista seurata, miten laajaa suosiota se saa vielä tulevaisuudessa nauttia.

Ilosaarirock on laajan genrekattauksensa ansiosta mainio tilaisuus tutustua sellaisiinkin artisteihin, joihin ei muuten törmäisi. Minulle sellaisen kuriositeetin virkaa pääsi toteuttamaan iltakahdeksalta Soundi-lavalla esiintynyt jazz-artisti Linda Fredriksson Juniper. Taustayhtyeen kanssa esiintynyt saksofonisti loihti kahdesta soittimestaan ihastuttavia säveliä, jotka sopivat lähes taianomaisesti yhteen matalalla loistavan auringon kanssa. Esitetty musiikki ei kenties ollut tavan tallaajalle aina kovin helppoa kuunneltavaa rytminvaihdostensa ja monipolvisten kappalerakenteidensa vuoksi, mutta siinä oli jotakin sielua parantavaa. Yleisöä ei ollut paljon, mutta se huokui rakkautta, harrasta keskittyneisyyttä ja irrottelevaa iloa.

Auringon alkaessa pikkuhiljaa painua mailleen itäsuomalaisessa kesässä otti Tähtiteltan haltuunsa Sleep Token. Brittikollektiivi oli allekirjoittaneelle entuudestaan täysin tuntematon, ja se yllätti monella tavalla. Esiintyjät olivat piilottaneet henkilöllisyytensä kaapujen, huppujen ja naamioiden taakse, ja valaistuskin oli suunniteltu korostamaan mystistä tunnelmaa. Hidasta ja tunnelmallista outoilumetallia soittava yhtye pääsi aloittamaan settinsä teknisten ongelmien vuoksi lähes puoli tuntia myöhässä mutta antoi pitkän odotuksen palkaksi elämyksen, joka ei helposti unohdu. Huomionarvoisimmiksi seikoiksi nousivat solistin sielukas ääni sekä kolme taustalaulajaa, jotka yhdessä toivat musiikkiin hienoisia gospel-viitteitä. Keikalla ei kuultu asiaankuuluvasti välispiikkejä, mutta erityisesti basisti ja laulaja riehaantuivat tanssimaan yhdessä yleisön kanssa raskaampien osioiden tahtiin. Tuohon aavistuksen toismaailmalliseen kokemukseen oli hyvä päättää Ilosaarirockin keskimmäinen päivä ja suunnata pikkuhiljaa ajatuksia kohti sunnuntaita. Siitä lisää raporttisarjan viimeisessä osassa.