Steelfest Open Air @ Hyvinkään Villatehdas, 15.–16.5.2015, osa 1/2
Toukokuussa on hyvä aika aloittaa ulkoilmafestarikausi, ja jo useamman vuoden ajan aloittajana on toiminut Hyvinkäällä järjestettävä Steelfest. Tämän vuoden kattaus tarjosi muutamia etukäteen kovasti odotettuja helmiä ja ison liudan perusmättöä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Niinpä Kaaoszine rantautui neljän henkilön voimin Villatehtaalle.
Perjantaina sää ei alkupäivästä näyttänyt festareille suosiolliselta, koska välillä vettä tuli taivaan täydeltä. Kaikesta huolimatta taivas kuitenkin kirkastui iltapäivällä juuri sopivasti, kun oli aika siirtyä festarialueelle. Olimme koko vahvuudella paikalla heti porttien auettua, eikä tällöin vielä mitään ruuhkia ollut havaittavissa. Turkulainen Axegressor sai kunnian toimia vuoden 2015 Steelfestin avaajana sisälavalla. Ja kyllähän muuten lensivät vaikut korvista, kun bändi täräytti thrashillään päivän käyntiin. Kovin kaukana ei ollut kuuroutuminenkaan, koska korvatulppia ei heti alkutahdeille onnistunut kaivelemaan volyymia hiukan pehmentämään. Meno oli tasaisen varmaa, mutta ehkä sitä äänenvoimakkuutta voisi säätää ihan hitusen pienemmällekin. Joka tapauksessa Axegressor rässäsi festarit käyntiin mallikkaasti puolen tunnin rykäisyllään.
Ulkolavan pääsi puolestaan korkkaamaan saksalainen Ketzer, joka soittelikin sellaista perusvarmaa black-thrashiä. Tässä genressä on paljon kovempiakin nimiä, mutta kyllä saksalaiset suoriutuivat setistään varsin mukavasti. On hienoa, että Steelfest buukkaa mukaan myös tällaisia hiukan tuntemattomampia bändejä ja antaa niille mahdollisuuden kasvattaa kannattajakuntaansa. Ketzer ei ehkä tule levylautasellani aktiivisesti pyörimään, mutta mukavasti se festareilla livenä potki.
Itselleni ensimmäinen odotettu kohtaaminen vuoden 2015 Steelfesteillä oli viime vuonna hienon ”Fimbulwinter”-levyn julkaissut Satanic Warmaster, eikä bändi onneksi tuottanut pienintäkään pettymystä. Sisähallin soundeista nyt tietenkin voisi nillittää maailman tappiin asti, mutta unohdettakoon se. Satanic Warmaster toi pimeyden sanomansa Hyvinkäälle ja tekikin sen todella hienosti. Huikeaa on, että melko harvakseltaan Suomessa keikkaileva bändi saatiin Steelfesteille, jossa se tarjoili kylmän tiukan bläkkiskokemuksen vielä melko harvalukuiselle yleisölle.
Ulkolavalla jatkettiin saksalaisin voimin, kun Mor Dagor saapui seuraavaksi viihdyttämään Steelfestiin saapuneita. Yleisömääräkin alkoi tasaisesti kasvaa viimeistään tässä vaiheessa. Tämä saksalaiskvartetti ei kuitenkaan onnistunut 
itseäni suuresti miellyttämään, vaan jouduin bändin siirtämään ”tasapaksua höttöä” -kategoriaan. Toisaalta tällainen pieni hengähdystauko tuli mukavaan kohtaan, koska tuttujakin alkoi paikalle saapua jo siinä määrin, että yhden keikan sai hyvin kulumaan morjestellessa. Samaan syssyyn meni myös seuraavana soittanut israelilainen Dim Aura, jota kävin vain vilkaisemassa yhden biisin verran sisätiloissa. Tämä nuori bändi ei myöskään onnistunut minua vakuuttamaan, joten keskityin kavereiden kanssa turinointiin näiden bändien ajan. (Rudi)
Dim Aurasta täytyy sen verran lisätä, että yhtye oli saanut ainakin keikan alkuun kenties paskimmat livesoundit ikinä. Kuvaajaressukan tärykalvot kokivat jo edellisen yhtyeen Mor Dagorin aikana kovia, kun vokalisti Schmied päätti keikan alkuvaiheessa ampua ilmaan jonkin sortin starttipistoolilla. Ja viimeistään Dim Auran särisevää bassosoundia muutaman kappaleen ajan eturivistä kuunnellessa oli pieni hengähdystauko todellakin paikallaan. Muuten täytyy kompata tähän väliin, että molemmat yhtyeet jäivät hiukan tasapaksuiksi. Edes Dim Auran vokalistin hirttoköyden kanssa leikkiminen ei nyt oikein säväyttänyt. (Riku)
Mainos päättyy
Seuraava nuorehko bändi puolestaan sai jo monon vipajamaan. Ahvenanmaalta ponnistava Vorum onnistui tarjoilemaan death metalliaan sellaisessa paketissa, että nyrkit lähtivät heilumaan ilmassa vauhdikkaasti. Vorum on aina ollut livenä maittava kokonaisuus, ja sitä se oli jälleen myös Hyvinkäällä. Yleisö hapuili jo illan viiletessä pientä pittiäkin keikalle. Ehkä sen verran voisi kehitysideoita antaa, että itse bändi voisi olla enemmän läsnä live-tilanteessa – ainakin nyt tuntui, että välillä bändiläiset näyttivät lähinnä tilanteesta vaivaantuneilta.
Seuraavaksi tarjolla oli ehkä illan mielenkiintoisin visuaalinen kokemus, kun sisälavalla nähtiin lahtelainen Evil Angel. Ja todellakin täytyy sanoa, että musiikillinen kokemus lipui ohitseni lähes kokonaan ja huomio kiinnittyi lähinnä vokalisti Orgasmatronin (niinpä tietenkin…) habitukseen – ja siinä erityisesti asustukseen. Niittikalsarit eivät ehkä kuitenkaan ole se eroottisuuden multihuipentuma, näin sivumennen sanottuna. Mutta koska nämä veivät kaiken huomion, en pysty juurikaan kommentoimaan bändin musiikillista antia – ehkäpä Riku huomasi kiinnittää huomionsa muuhunkin kuin laulajan kalsareihin?
Riku: Silkkaa rautaa koko bändi ja esiintyminen! Eihän tästä voi todellakaan antaa kuin sen 10/10, kuten tapahtuman järjestäjä ohimennen totesi. Yhtyehän koostuu osin black metal -yhtye Sacrilegious Impalementin jäsenistä vahvistettuna vokalisti Orgasmatronilla, joka tunnetaan myös mm. Witchtigerin keulamiehenä, joten jonkinnäköisestä hupiprojektista voisi puhua. Mutta huumori tästä hommassa on kaukana, sillä mieshän on aivan tosissaan lavalla ja aivan loistava showmies. Sitä paitsi lavalla on edes vaikea kuvitella kauniimpaa näkyä kuin Orgasmatron niittikalsareineen. Hienoa todistaa tämäkin yhtye livenä vihdoin, todellinen thrash nightmare!
Ensimmäisen festaripäivän yhdestä tiukimmasta vedosta vastasikin sitten uudelleenaktivoitunut kuopiolainen Demilich. Bändin death metal irtosi niin vapautuneesti, että tuntui rykmentin saaneen uutta virtaa soittamiseensa tauon aikana. Tässä vain yksinkertaisesti tuntuu olevan kaikki palaset kohdallaan aina örinäosastosta kaikkien instrumenttien hallintaan. Kun miettii, ettei bändi ole olemassaolonsa aikana mitään suurta määrää julkaisuja maailmaan suoltanut, oli keikka todella loistava. Hyvä Kuopio!
Mainos päättyy
Seuraavana sisälavalla esiintyneen venäläisen Temnozorin esitys oli sekä musiikillisesti ja visuaalisesti ehkäpä jopa viikonlopun vaikuttavin kokemus. Oheistoiminnasta lavalla ja yleisössä voikin sitten olla monta eri mieltä ja poliittisesti sitoutumattomana sivustona jätämme tätä asiaa sen enempää kommentoimatta. Musiikillisesti yhtyeen folk/ black metal koukutti heti ensisekunneista lähtien, etenkin runsas poikkihuilun käyttö yhtyeen musiikissa toimii aivan loistavasti. Plussaa myös hienoista lava-asusteista sekä energisestä esiintymisestä. Jos yleisesti ottaen keikkoja arvioidaan sillä, kuinka hyvin esiintyvä yhtye ottaa yleisönsä mukaan, niin voidaan sanoa, että Temnozorin esiintyminen oli hyvin onnistunut.
Läntisestä naapuristamme Steelfestiä sulostuttamaan saapui puolestaan pitkän linjan death-partio Unleashed. Ja voi pojat, että bändi täräyttikin Hyvinkään loppuiltaan sellaisen 
keikan, että väräytti kuulijaa paikasta sun toisestakin. Juuri viime kuussa uuden ”Dawn of the Nine” -lätyn julkaissut bändi esitteli Steelfestin keikallaan tietenkin uutta materiaalia, jota en ole vielä ehtinyt levyltä edes kuulemaan. Hyvältähän tuo joka tapauksessa kuulosti! Mutta onneksi yhtye ei keskittynyt pelkästään uusiin biiseihin, vaan mukaan saatiin mahdutettua myös vanhempaa materiaalia. Aikaiseksi oli saatu loistava kokonaisuus, jota seuratessa festaaja ei voinut kuin nauttia. Ehdottomasti perjantain parhaan aktin palkinto menee Ruotsiin Unleashedille.
Dark Funeral heitti Steelfesteillä spesiaalikeikan, joka rakentui klassikkoalbumi ” The Secrets of the Black Artsin” ympärille. Samalla bändi esitteli suomalaisille myös uuden vokalistinsa Heljarmadrin. Yhtyeen ehdoton keulamies ja ainoa jäljellä oleva alkuperäisjäsen Lord Ahriman on kuulemani mukaan jo etukäteen varoitellut, ettei uusi laulaja välttämättä kaikkia vanhoja faneja miellytä. Samoin yhtyeen esiintyminen Steelfesteillä jakoi mielipiteet kahtia jopa Kaaoszinen joukoissa, ja kuten vanha viisaus sen kertoo: ”Mielipiteet ovat kuin persereikiä. Kaikilla on omansa ja jokainen haisee pahalla, paitsi oma.”
Oli niin tai näin, niin itselleni [Riku] Dark Funeralin esiintyminen oli tapahtuman suurin pettymys. Etenkin juuri ”The Secrets of the Black Arts” -albumin esittäminen kokonaisuudessaan Heljarmadrin laulamana kuulosti lähinnä häpeälliseltä yhden 90-luvun parhaimpien black metal levytysten raiskaukselta. Vokalisti Heljarmadrin ”mikkihiirimäinen” piipitys ei todellakaan sovi senaikaiseen Dark Funeral -tuotantoon mielestäni millään muotoa. Ja vielä kun yhtye rumpalinsa Dominatorin johdolla soitti levyä vähän sinnepäin, olin pakotettu poistumaan hetkeksi ulkopuolelle haukkaamaan happea. Jos Dark Funeralin esitystä vertaa esimerkiksi viimevuotiseen Emperorin esiintymiseen Tuska-festivaaleilla, missä norjalaisveljet soittivat oman klassikkoalbuminsa ”In the Nightside Eclipse”, niin tämä maaottelu päättyi 6–0 tennislukemin norjalaisjuhliin. Vaisu esitys, heikkoa soitantaa ja todella heikko laulaja; kitaristi Lord Ahrimankin muistutti lavalla lähinnä Manowarin black metal -versiota. Täytyy kuitenkin vielä kaiken haukkumisen perään todeta, että loppukeikalla kuultu yhtyeen uudempi materiaali toimi Heljarmadrin laulamana ihan kohtuullisesti, esimerkiksi kappale ”My Funeral”. Joten siinä mielessä yhtyeellä on kyllä vielä toivoa, kunhan uusi vokalisti on ajettu yhtyeeseen kunnolla sisään, sillä tällä kertaa Heljarmadrin esiintymisestä paistoi vielä selkeästi läpi lievä arkailu. Ihan toivottoman huono ei Dark Funeral perjantain viimeisenä esiintyjänä ollut, mutta valtaisa pettymys kuitenkin.
Mainos päättyy
Rudi: Itsekään en lyttäisi Dark Funeralia täysin, mutta ehkä bändi tosiaan olisi voinut jättää tuon klassikkoalbumin esittämisen myöhempiin aikoihin. Omissa muistoissa on muutaman vuoden takainen Inferno Festivalin keikka, joka oli niin kuolettavan tylsä, että sen jälkeen Dark Funeral Hyvinkäällä tuntui jopa raikkaalta tuulahdukselta.
Teksti: Rudi Peltonen ja Riku Mäkinen
Kuvat: Jani Kormu