Steelmaden ”The Stories We Tell” on epätasainen albumi, mutta sillä on hetkensä

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.4.2018

Vuodesta 2016 olemassa ollut sveitsiläinen Steelmade julkaisi hiljattain toisen albuminsa. Rockyhtyeen ”The Stories We Tell” -albumi todistaa, että yhtyeellä on rohkeutta kokeilla erilaisia ratkaisuja, vaikka ne eivät aina osuisikaan maaliin. Sveitsiläisyhtye liikkuu välillä jenkkirockin ja bluesrockin maastossa, joten jos satut pitämään 3 Doors Downin tai Black Star Ridersin kaltaisista yhtyeistä, kannattaa sinun tutustua Steelmadeen.

Steelmade on trio, jossa vaikuttavat vokalisti Paul Baron, kitaristi Jadro B. ja rumpali Joe Williams. Dynaaminen kolmikko on saanut loihdittua täysipitkälle mielenkiintoisen sisällön, joka flirttailee paikoitellen jenkkirockin, kuten 3 Doors Downin, suuntaan. Muun muassa nimikkokappaleessa on taas progressiivisen rockin vivahteita. Baronin äänessä on särmikkyyttä ja karkeutta, minkä puolesta hän sopisi ongelmitta laulamaan vaikka blues-albumille.

Täysipitkä lähtee liikkeelle lupaavan reippaasti, kuten rock-albumilta sopii olettaakin. Levyn kaksi ensimmäistä kappaletta toimii moitteitta, mutta nimikkokappale varastaa huomion kunnolla. Aavemaisesti ujeltava tuuli ja kimeä kosketinsoitinosuus saavat korvat höristelemään. Matalalta kumahtelevat riffit tukevat hyvin Baronin rauhallista tulkintaa. Myös yhtyeen muut jäsenet yhtyvät välillä laulamaan vokalistin kanssa. ”The Stories We Tell” on rauhallisesti lipuva, pysäyttävä kappale, jonka jälkeen on tarjolla ponnekkaampaa ilmaisua ”Fairytales Of Childhood Daysin” muodossa. Kappaleen katkeransuloisilla lyriikoilla on sanomansa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Ashes Over Watersissa” olisi paljon potentiaali radiosoittoa varten, sen verran tarttuvasta yksilöstä on kyse. Kappaleesta huokuu miellyttävästi melankoliaa, johon on vaivatonta samaistua. Bluesahtava ”Trial And Tribulation” kuljettaa kuuntelijan synkempiin vesiin, ja siinä Baronin tulkinta on äärimmäisen onnistunutta. Sanoituksiltaan hieman koominen ”The Best For Last” ei yllä edeltävän kappaleen tasolle vaan edustaa albumin keskivertoa antia. Onneksi pitkäsoiton lopusta löytyy vielä pari mainiota kappaletta, kuten ”Desire And Love” ja ”We Are Bizarre”, jotka vielä nostavat tunnelmaa.

”The Stories We Tell” on reilun kolmen vartin mittainen albumi, ja pituus koituukin osittain levyn kohtaloksi. Vaikka albumilla on keskenään erilaisia kappaleita, eivät ne ole keskenään yhtä tasokkaita. Tästä johtuen mieleen hiipii ajatus, että muutaman kappaleen olisi voinut karsia, jotta mielenkiinto ei olisi päässyt lipsumaan. Esimerkiksi ”Stupidityn” olisi voinut jättää pois kömpelöiden sanoitustensa vuoksi. Kokonaisuutena Steelmaden toinen albumi on siis epätasainen, mutta sillä on hetkensä. Albumin sisältö kallistuu kuitenkin paremman puolelle usean onnistuneen kappaleen myötä. ”The Stories We Tell” osoittaa, että Steelmade on persoonallinen yhtye, jolla on rohkeutta etsiä rajojaan.