Steve Harris – mies jolla on Iron Maidenin basson takana noin 15 studioalbumia, lukemattomia keikkoja ja kahdeksanlukuisia levyjen myyntimääriä, päätti tehdä soolo-levyn. ”British Lionin” upean kansikuvan ja tietenkin Harrisin nimen perusteella on lupa odottaa jotain massiivisen hyvää.

Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Kenenkään on turha odottaa tästä mitään Iron Maiden -viboja saavansa, sillä kyseessä kun on se ensimmäinen soolo, niin tarkoituksena on yleensä irtaantua siitä normiarjesta ja esitellä muutakin osaamista. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta vaikka sanoitukset ja basso ovatkin sitä perus-Harrisia, niin kaikki muu on pielessä – ja pahasti.
Ensimmäinen pinnoja tiputtava tekijä on laulaja Richard Taylor. Kaverin ääni ei kanna missään vaiheessa vahvaa laulua vaativien osuuksien yli. Mies on vahvimmillaan hitaissa osuuksissa, joita alkaa tulla vasta levyn loppupuolella. Eikö kappaleita ollut sitten sovitettu Taylorin kaltaista laulajaa varten vai mikä on, mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen tekee mieli vaihtaa levyä melkein ihan mihin tahansa muuhun.

Ensimmäisestä kappaleesta puheen ollen: ”This Is My God” on kyllä niin vikatikki avausraidaksi kun olla ja voi. Laulajan ääni ei vaan kanna Harrisin basson saati muiden instrumenttien ylitse ja laskee odotukset loppulevyä ajatellen mahdottoman alhaalle. On uskomatonta miten näinkin heikko ja lauluosuuksiltaan lähinnä ärsyttävä lallatus on pistetty albumin ensimmäiseksi kappaleeksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn ehjin kokonaisuus löytyy kappaleesta viisi. ”The Chosen Ones” on jopa ihan ok biisi ja groovaa mukavasti. Kaikki instrumentit pelaavat hyvin yhteen, eikä hra Taylor kuulosta niin heikkoääniseltä kääkältä, kuin neljässä aikaisemmassa kappaleessa.

Levyn mielenkiintoisin anti löytyy sen loppupäästä. ”Eyes Of The Young” on niin ikään power-balladi ja voin kuvitella miten pitkään Harris on tätä pöytälaatikossa pitänyt ja nyt sen voi vihdoinkin pistää ilmoille. Myös levyn päättävät ”These Are The Hands” ja ”The Lesson” ovat instrumenttien osalta hyvin miksattu yhteen, mutta Taylorin laulu ei kerta kaikkiaan sovi näidenkään kappaleiden päälle. Levyn muut kappaleet ovat niin tasapaksua ja Taylorin vokaalien raiskaamaa tavaraa, että tekisi mieli heittää koko levy takkaan jos sellainen tässä talossa olisi, mutta tokkopa se sielläkään paljoa lämmittäisi.

Uskon kyllä että levyn tekeminen on ollut kovin haastavaa, kun Harris on sitä pakertanut muutaman vuoden ajan aina Maidenin levyjulkaisujen ja kiertueiden välissä. Mutta kun erilaisia instrumentteja on nauhoiteltu noin viidessä eri studiossa ja muusikot eivät toimi yhdessä kuin muutamassa kappaleessa, niin lopputulos on kiireellä rapattu kasaan.

Kaksi hatunnostoa kymmenestä menee hienolle kannelle, Harrisin halusta näyttää osaamistaan Maiden-soitannan ulkopuolelle, loput kahdeksan knallia saakin nakata takaisin hattuhyllylle.

2/10

Kappalelista:
01. This Is My God
02. Lost Worlds
03. Karma Killer
04. Us Against The World
05. The Chosen Ones
06. A World Without Heaven
07. Judas
08. Eyes Of The Young
09. These Are The Hands
10. The Lesson

http://www.steveharrisbritishlion.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut Jarmo Hänninen