Vajaa vuosi takaperin internet räjähti suomalaisen punaniskajoukkion julkaistua omintakeisen versionsa Iron Maidenin ”The Trooperista”. Tällä hetkellä tuolla videolla on YouTubessa katselukertoja jo yli neljä miljoonaa. Pikkuhiljaa Steve’n’Seagulls antoi hillbilly-käsittelyn myös muutamille muille raskaan musiikin klassikoille, ja asiat alkoivat vyöryä eteenpäin sellaisella vauhdilla, ettei mennyt aikaakaan kun yhtye kirjoitti levytyssopimuksen Spinefarm Recordsin kanssa ja alkoi valmistella debyyttialbumiaan.

”Farm Machinelle” on kerätty kaikki Steve’n’Seagullsin viimeisen vuoden kuluessa tekemät coverit ja vielä kourallinen uusia. Tunnettuja kappaleita ei ole pelkästään soitettu erilaisilla soittimilla kuten miljoonissa muissa YouTube-videoissa, vaan kappaleiden sovituksiin on todella panostettu. Niin kappaleet kokonaisuuksina kuin yksittäiset legendaariset riffitkin on laitettu tyylikkäästi uuteen uskoon. Lisäksi kappaleet ovat niin täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia, että levyltä löytää jotakin uutta vielä useamman kuuntelukerran jälkeenkin. Kappaleihin on tuotu jopa omia melodioita, riffejä, lickejä ja ylipäätään uusia osia. Niitä ei kuitenkaan ole liikaa, sillä kappaleet ovat hyvin tunnistettavissa. Esimerkiksi Dion ”Holy Diverin” sovittaminen lähes balladimaiseksi on tehty aivan uskomattoman hienosti. Suurin taidonnäyte on kuitenkin se, miten uuden ja tuoreen kuuloisiksi jopa vuosikymmeniä vanhat ja lukemattomia kertoja kuullut kappaleet on saatu.

Tämän levyn kuuntelemisesta tulee todella hyvälle tuulelle. Osa coveroidusita kappaleista on melko raskaita ja jollakin tavalla synkkiäkin, mutta Steve’n’Seagullsin versioimana lähes jokainen kappale kuulostaa iloiselta ja pirteältä. Harvoin kuulee levyä, jota kuunnellessa nauraa ääneen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että levy olisi niin huono – kyse on ennemminkin instrumenttien taitavasta käytöstä ja nokkelista sovituksista, joista huomaa kielen olleen niin syvällä poskessa, että liekö sitä on enää koskaan takaisin paikalleen saatukaan. Toisaalta bändiltä onnistuu tyylikkäästi myös totinen tunnelmointi, kuten kuullaan heidän versiossaan Metallican ”Nothing Else Mattersista”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Farm Machine” on ennen kaikkea hauska levy, muttei kuitenkaan pelkkää huumorimusiikkia, sillä Steve’n’Seagullsin soitosta kuuluu instrumenttien taiturimainen hallinta ja kappaleiden uudistamiseen paneutuminen ja panostaminen. Sovitukset tökkivät vain parissa yksittäisessä kohdassa, mutta eivät silloinkaan häiritsevästi. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista kuulla versiointeja yhä suuremmasta jakaumasta metallin, rockin ja miksei muidenkin genrejen klassikoita. Miltä kuulostaisi Steve’n’Seagullsin soittamana vanhan koulukunnan death metal tai toisaalta kevyehkö folk metal, joka ei sellaisenaankaan ole hirveän kaukana Steve’n’Seagullsista? Entä millaista olisi hillbillyfioitu ysäripop tai suomirock?

9/10

Kappalelista:
1. Grand Opening
2. Black Dog (Led Zeppelin)
3. Thunderstruck (AC/DC)
4. The Trooper (Iron Maiden)
5. Ich Will (Rammstein)
6. Paradise City (Guns N’ Roses)
7. Nothing Else Matters (Metallica)
8. Over The Hills and Far Away (Gary Moore)
9. Seek and Destroy (Metallica)
10. Holy Diver (Dio)
11. Run to The Hills (Iron Maiden)
12. You Shook Me All Night Long (AC/DC)
13. Cemetery Gates (Pantera)

Steve’n’Seagullsin kotisivut
Steve’n’Seagulls Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Jyri Kinnari