Stone Mammoth
Kyseessä on seinäjokelainen stoner rock -bändi, joka aloitti toimintansa parisen vuotta sitten sopivan laulajan löydyttyä. Bändi on keikkaillut kovasti, ja tänä vuonna olisi tarkoitus tulla ensimmäisen levynkin ulos. Koska kyseessä on tuttuja oman kylän ukkeleita, niin ajattelinpa käydä kyselemässä kuulumisia ja utelemassa bändin tulevaisuudensuunnitelmia. Paikalla bändistä olivat Woke, Juha sekä Jesse.
No hei, mitäs teille kuuluu?
Mitäs tässä. Kesä ja ainainen krapula.
Mainos päättyy
Minkä aikaa te olette nyt soitelleet?
Ilman laulajaa olimme kasassa puoli vuotta, ja Jesse tuli mukaan talvella 2012. Vuodesta 2001 olemme kyllä soitelleet Jämän, Woken ja Teemun kanssa yhdessä ja matkan varrella on ollut erilaisia projekteja. Jani tuli sitten mukaan 2007-2008, mutta ydinpoppoo on ollut jo noin 14 vuotta kasassa.
Olen ymmärtänyt, että Jessellä on musiikillista taustaa jo ennestään, mutta onko tuo ollut metallimusiikkia jo silloin?
Mainos päättyy
Monta vuotta olemme jo porskutelleet Star Insightin kanssa ja edelleen porskutellaan. Muita rokkiprojekteja on ollut myös ennen Stone Mammothia.
Mites teidän tulevaisuudensuunnitelmanne? Joko teidän musiikkianne saadaan myös levylle?
Levy tulee loppuvuodesta, mieluiten jo aikaisemmin. Levyn tekoprosessi on ollut niin sairasta, että sen varmaan kuulee myöskin sieltä levyltä. Siitä ei paljoa lapsille ole kerrottavaa. Se on ollut aikamoista soutaa huopaa -meininkiä, mutta eiköhän me se tässä pihalle saada jossakin vaiheessa.
Teillä on ollut ihan kiitettävästi keikkoja, ottaen huomioon tämän päivän tilanteen keikkojen ja musiikin suhteen. Miten kuuntelijat ovat ottaneet teidät vastaan?
No meidän mielestämme ei niin paljoa, mutta hyvissä paikoissa ja mahtava yleisö ollut. Ollaan aika paljon noita ”festarikeikkoja” heitetty. Täällä lakeuksilla ollaan soitettu Wartissa, ja Amorphiksen lämppääjäksi päästiin tuossa joulukuussa 2013 Rytmikorjaamolle. Siellä oli mukava soittaa, kun ihmisiä oli niin paljon ja kaikki olivat menossa mukana. Olemme saaneet yleisöltä hyvää palautetta, ja he ovat olleet vakuuttuneita keikoista.
Millaiset fiilikset teillä yleensä on ennen keikkaa?
Näyttämisen tarve ja halu saada kunnon live-show pystyyn. Meillä on tuolla lavalla niin hyvä porukka, että jokainen haluaa antaa siellä kaikkensa. Voisimme melkeinpä sanoa et päivän paras hetkihän se on, kun ollaan lavalla. Odottaminen on se inhottavin, mutta kun lavalle päästään niin pääsee purkamaan siellä sen olon.
Mikä teillä on live-esiintymisen päämäärä, ja oletteko jo saavuttaneet sen?
Mainos päättyy
Ei todellakaan olla vielä saavutettu. Enemmän keikkaa ja suuremmat yleisöt. Enemmän pitäisi saada porukkaa kuuntelemaan hyvää rokkia! Nykyään tuntuu että kaikki bändit on valettu samasta muotista ja musiikki on niin ”kliiniä”. Et kyllä kun me päräytetään noi Marshallin styrkkarit päälle, ja kun Jämällä lähtee sellaista ruskean nuotin alakertabassoa, niin ei kyllä nähdä mitään syytä jottei keikkaa saataisi. Tuntuu vaan et keikat on aika kiven alla tänä päivänä. Nekin mestat jotka täällä lakeuksilla on hyvät, niin on jo koluttu läpi. Eli etelään ja muualle päin Suomea pitäisi päästä. Ja miksi ei rajojen ulkopuolellekin?
Live-esiintymisessä tärkeää on soundi, jossa miksaaja on yksi bändin jäsen ja suuressa roolissa. Ja meidän musa vaatii jo muutenkin aika ison soundin, että se toimii. Nimikin on jo massiivinen, niin pitäähän sitä nimensä arvoinen olla sen livenkin sitten. Ei sinne hipsuttelemaan mennä vaan jyrätään kaiken yli.
Millainen olisi teidän unelmakeikkanne?
Paikalla ei niin suurta väliä ole kunhan se on täynnä. Joku Euroopan-rundi esimerkiksi. Sellainen että mahtuu egonsa kanssa lavalle. Ehkäpä päästä jonkun suuremman bändin kanssa kiertämään, että näkisi mitä se todellisuudessa sitten on.
Millaisia teidän kuuntelijanne ovat?
Sen mitä olemme todenneet, että he yleensä pitävät 70-luvun musiikista, varsinkin Black Sabbathista. Eivät ole näitä ”korvamonitori”-hevibändien kuuntelijoita.
Mites teidän bändinne sisäinen työskentely?
Joku saa idean mitä sit lähdetään työstämään yhdessä. Sanoituksista vastaa laulaja suurimmilta osin. Muutamat sanoitukset on tehnyt ulkopuolinen ”Lock’ n’ Load” ja ”Black and Green”. Sanoitukset ovat maanläheisiä ja luontoon liittyviä. Tai sitten ne kertovat siitä sairaasta minäkuvasta. Mutta suurimmalta osin sanoitukset lähtee meillä mielikuvista, jonka se musiikki sit antaa.
Kertokaa musiikillisista vaikutteistanne.
Black Sabbath taitaa olla kaikilla, ja Type O Negative. AC/DC, Dio ja Kiss. Zakk Wylde, stoner rock yleensäkin ja TRUCKFIGHTERS on kova. Aika paljon sitä tulee kiinnitettyä huomiota siihen omaan instrumenttiin ensimmäisenä. Danny Elfman on ollut minulle (Jesse) suurimpia vaikuttajia Peter Steelen kanssa. Mutta taitaa tuo meidän toinen kitaristi olla ainut, joka teknisempää kuuntelee.
Jesse: Onko sinulla joku, joka vaikuttaa laulutyyliisi?
A. Witchfinder on ollut sellainen jonka äänen käyttöä olen seurannut. Siitä se kipinä sitten tuohon hevin laulamiseen lähti. Sitten tuo teatraalisuus, mitä olen lavaesiintymisessä hakenut, on tullut Danny Elfmanilta. Hän on kyllä käsittämätön äijä antamaan kaikkensa peliin. Kaikki apinamaisuus tuolla lavalla on hyvä ja se myös näkyy.
Mistä Jesse löytyi mikin varteen?
Muusikoiden netistä. Pistettiin sinne ilmoitus, että olisi laulaja hakusessa. Yksi vastaus tuli ja laitettiin sitten biisit ja sanat menemään, ja seuraavissa treeneissä sit kokeilemaan et miten toimii. No toimihan se ja poistettiin ilmoitus. Se oli sillä selvä.
Mitäs haluaisitte kertoa lukijoille ja kuuntelijoille?
1968 tuli Led Zeppelinin eka, sitten tuli 70-luvulla Black Sabbath. Mitäs sit tuli? 80-luvulla tuli Diolta ”Holy Diver”. Sitten oli pitkään hiljaista, kunnes 2014-luvulla tuli Stone Mammoth! Jos hyvä rokki ja karvaiset hikiset miehet kiinnostaa, niin keikalle vaan. Tykätään oluesta ja kaljastakin.
Haastattelija: Anette Antonsen
